"Real Fighter" itse asiassa vertasikin sitä pankrationiin, kreikkalaisten "painiin", jossa sallittiin hyvin monenlaiset tekniikat ja taistelutavat, ja joka myös oli hyvin aggressiivinen. Sen jäsenet painivat alasti. Ja itse asiassa painijoilla oli tapana sitoa esinahkansa ennen kamppailua. (Ilmeisesti hiekka esinahassa ei ole mukava asia.) Pankrationissakin on selvästi sävyjä joista homoseksuaalitkin voisivat pitää. Jopa saada siitä seksuaalisia kicksejä.Minusta jo asiasta kirjoittaminen on hyvä asia. Sillä MMA edustaa "aggressiivista linjaa" kamppailu -urheilun tiimoilta. Tähän taas on yleisesti liitetty nimen omaan heteroseksuaaliseen miehisyyteen. Homojen on perinteisesti ajateltu olevan kukkasista ja vaatteista ja muodista kiinnostuneilta, miltei naisilta. Kun homoseksuaalisuus liitetään näin poikkeukselliseen yhteyteen, saa homoseksuaalisuus uusia kulmia, ja samalla heteroseksuaalien suhtautuminen heteroseksuaaliseen miehisyyteen on pakko ottaa keskusteluun. (Homotkin ovat miehiä, joten "miehisyydestä" sinällään ei voida puhua, ellei sitä katsota vain heteronormatiivisuuden kautta.)
Lehdessä keskustelua aiheen piirissä pidettiin lähinnä tarkoitushakuisena yrityksenä tuottaa sille vaikeuksia. MMA:ta on yleisesti katsottu alaspäin sekä itsepuolustuksen että urheilun piireissä. Syy ei ole niinkään se, että homoseksuaalisuus olisi paha asia, vaan se että Amerikkalaisten suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on tietynlainen. Ja tämäntakia yhteys homoseksuaalisuuteen vaikuttaa suosioon. (Ja tätä kautta myös kassavirtaan, mikä lienee MMA:n puolella tärkein "vaiettu motiivi".)
Esiin on noussut myös tuplastandardeja. MMA -ammattilaisissa naisille ollaan oltu suopeampia. Heidän lesbouteensa on suhtauduttu positiivisesti. Sen sijaan miesten homoseksuaalisuus on ollut jotain jota on ikään kuin hävetty ja haluttu vaientaa. Lesbot saavat julkisuudessa enemmän arvostusta kuin pilkkaa. Miesten kohdalla tilanne on päinvastainen.
Tietenkin pieni marginaalinen osa on lähtenyt puolustamaan kiivaasti lajin heteroseksuaalisuutta. Heille MMA:taistelijat ovat sotureita, jotka ovat testosteronisupermiehiä, jotka saavat paremmin naisia kuin muut, ja siihen liittyviä asioita. Heitä pelottaa ajatus siitä että ringin sisäpuolella ja ulkopuolella on homoseksuaalisuutta. Heistä laji on heteroseksuaalinen aggressionesitys, ja ajatus siitä että "horny homosexual" olisi katsomassa, tuo tietysti ikäviä mielikuvia. Osa on tietysti vain avoimesti homoja vastustavia, mutta jotka eivät kiellä että MMA:ta harjoittaa ja seuraa homoseksuaaleja. Eli näitä "I don't like gays" -tyyppejäkin on sekä harrastajina että seuraajina. Yleisin homoseksuaalisuutta kielteisesti kohteleva suhtautumistapa on yleisin. Se edustaa USA:n armeijasta tuttua "Don't ask, don't tell" -linjaa. Jos vaikenemisen konnotaatio olisi siinä, että asia on MMA:n kannalta irrelevantti, joten sitä käsiteltäisiin kuten vaikka uuden ostamansa kiväärin hienouksien esiintuontia harjoituksissa, se olisi OK. MMA ei ole kivääri tai seksuaalisuuskerho, joten aihe ei tätä kautta ole keskeinen. Mutta tässä on takana enemmänkin se, että koko asiaa ei tarvitse käsitellä jos sitä ei mainita. Tällöin suhtautumistavassa vaikenemisen henki on enemmänkin kiistoa. Jos asiaa ei mainita, sitä ei ole olemassa. (Näiden vaikenemisten sävyerot kyllä huomaa sosiaalisessa interaktiossa, koska ihmisellä on eleisiin ja asentoihin perustuvaa viestintää.)
Silti homojen suosiota alalla on.
Itse lajin kannattajien sisällä ongelmaa ei tietenkään ole, koska lajissa täytyy keskittyä johonkin muuhun kuin seisokin hankkimiseen. Se vaatii keskittymistä. Tätä kautta lajin harrastajilla, olivatpa he homoja tai heteroita, on pääasiassa yksi tavoite. Tekniikkansa ja taitonsa kehittyminen. (Sekä tietenkin joko nykyinen tai tuleva kassavirta.)
Yleisön kannalta tilanne muuttuu selvemmäksi: "I take two guys, I put them in a Oktagon and they can use any martial art they want. At the end of day, we're all human beings, and we like to fight. It's in our DNA. I don't care if you are black, white or what your sexual orientation is - we [all] get it."
Olen itse samaa mieltä. Harjoittelussa on kyse jostakin joka on aika kaukana seksuaalisesta toteuttamisesta. Ulkopuoliset, lajia harrastamattomat, esittävät helposti että siihen liittyy mieskuvan rakentamista ja muita vastaavia asioita. Minusta(kin) itsepuolustus on melko aseksuaalista : Treenaaminen vaatii keskittymistä, ja seksuaalisuuden miettimiset vain "vaikeuttavat toimimista". Mieskuvan sitominen voittamineen taas tekisi voittamisesta ja häviämisestä egokysymyksen - ja yllätys yllätys, se mitä itsepuolustuslajin aloittava joutuu ensimmäisenä kohtaamaan, on se, että häviäminen on tavallista. Siksi egonsa voittamiseen sitovan minäkuva heikkenisi taatusti.
Ja lisäksi mielestäni homo ja heteroseksuaalisuus käsitellään usein muutenkin liian suoraviivaisesti. Minua ei pelota toisen homoseksuaalisuus, koska on harvinaista että niitä ajatuksia edes kohdistettaisiin minuun. Heteroseksuaalikaan harvoin katsoo jokaisen naisen perään eroottiset asiat mielessään. Viriileimmätkin katselevat useita, mutta eivät kaikkia. Ainakaan jos on potentiaalisesti saamassa maistaa tämän saapasta. Sama koskee tietysti homoseksuaalejakin. En usko että edes MMA:ssa painiessa ei tulee homoseksuaaleille mitään eroottisia kliimakseja, ei vaikka kuinka vääntäisi toista solmuun väen vängällä.
Tältä kannalta tulkitsijan sanomiset kertonevatkin enemmän tulkitsijasta itsestään. Jostain syystä itsepuolustus nähdään heteronormatiivisena maskuliinisuutena, ja muut sen harrastajat olisivat väärässä asiassa. Ja sen nähdään korostavan ja tukevan näitä arvoja. Ihmettelen sitä, miten paljon tästä tulee "ulkopuolelta", ei itsepuolustuspiireistä itsestään, ja miten paljon se harrastajillakin ollessaan heijastaa ulkopuolelta opittuja arvoja ja näkemyksiä. Tähän ei kummassakaan tapauksessa ole kovin suuresti syytä tai tarvetta. Minulle itsepuolustus on aseksuaalista.
Jumalauta, treenaan kevytmielisesti joskus pienen sisareni kanssa. Ja itse asiasa pyrin treenaamaan lähes kaikkien kanssa, jotka käyvät meillä kylässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti