Usein ihmiset saadaan ymmärtämään erilaisia asioita antamalla heille mielikuvia. Tämä on ollut historiallisessa miekkailussa tyypillistä: Asioita on lähestytty helpottavien vertausten kautta. Esimerkiksi Fiore dei Liberi on esittänyt ruumiin roolit vertaamalla esimerkiksi jalkoja torneihin, joka kertoo jalkojen roolista tasapainossa ja vakaudessa.
Tällä kertaa ajattelin esittää pari sellaista mielikuvaa, jotka minusta auttavat paljon "perustreenissä". (En välttämättä ole oikea ihminen neuvomaan tässä kohden. Että "omalla vastuulla".)
Döbringerin esitti että on hyvä kuvittella, että miekan kärkeen on kiinnitetty nuora, ja että jokaisessa iskussa tai viillossa tai pistossa miekan kärki ikään kuin vedetään kohteeseen, jolloin se tietenkin etenee mahdollisimman suoraan kohteeseen. Muu osa ruumiista seuraa tätä jälkeenpäin. Tällä saadaan aikaan hyvä, siisti lyönti joka on tehokas ja nopea tehdä. Samalla estyy kaksi melko yleistä perusvirhettä:
1: Se, että ennen lyöntiä vetää miekkaa hieman taaksepäin ja tätä kautta paljastaa mihin on lyömässä.
2: Samoin askellus muuttuu: Kun usein käy niin että astutaan ensin ja lähdetään lyömään vasta sitten. Jalan kannattaa siksi ajatella "lopettavan" tekniikan, ei aloittavan sitä. Tämä johtaa toimivaan hyökkäämiseen.
Koska sennossa käy helposti niin että asennot ovat korostetusti liikaa johonkin suuntaan, koska se vaikeuttaa muiden osien suojaamista tehden toiminnasta hitaampaa. Samoin lantion kanssa tulee helposti vaikeuksia. Nämä molemmat ongelmat voi estää mielikuvalla jossa ajatellaan että navassa on hyökkäyslinjan ydin, joka on kohti vastustajaa. (Kenties tässä on takana jotain samaa, mikä on itämaisessa Ki -voimassa. Vaikka energia ei ole totta, siitä voi olla pedagogisena käsityksenä hyötyä.) Tämä asettaa lantion ikään kuin "mukavasti" oikein. Ochsissa sekä joissain erikoisemmissa "uudemmissa asennoissa" napa tosin heittää hieman tältä linjalta hieman.
Lisäksi on tietysti hyvä miettiä miten jalkatyö liittyy tekniikkaan. Tärkein asia on olla vain kävelemättä, vaan sen sijaan pitää liikkua, jolloin mukana on ruumiinpainosta tulevaa voimaa. Tässä hyvänä muistisääntönä on se, että etummainen jalka osoittaa aina kohteeseen. Kun asennot ovat hallinnassa muuten, ohjautuu asento tällä mielikuvalla aika hyväksi. On vain hyvä muistaa että astuessa etummainen jalka vaihtuu.
Eli juttu hoituu ikään kuin kolmella narulla, jossa yksi on miekan kärjestä toiseen, toinen on omasta navasta toiseen ja kolmas on omasta varpaasta toiseen. Muu on sitä että vain osaa asentojen ja tekniikoiden perusrakenteen. Voisi luulla että tälläiset turhat lisäelementit voisivat vaikeuttaa asioita, mutta minusta ne tuntuvat helpottavan sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti