Vapaudesta pakeneminen.

Esimoderni ihminen elää ulkopuolelta, eli hänellä on ulkopuolelta määrätyt normit. Moderni taas kumpuaa sisältä.

Vaikeutena on tietysti se, että yhteiskunta on pysynyt pystyssä esimodernina aikana. Ja se on rakentunut sellaiseksi että se sopii esimodernin näkemyksen kanssa hyvin yhteen. Esimoderni feodaalinen luokkarakenne oli sellainen että systeemi pysyi kasassa. Kaikilla oli rooli ja paikka. Sitten tuli murros moderniin. Yhteiskunnan infrastruktuuri on kuitenkin yleensä rakentunut tietyn kulttuurin ympärille, ja sen muuttuminen on hitaampaa. Ja koska myös byrokratian perimmäisenä tavoitteena on yhteisten asioiden hoitaminen, niin oudolta kuin se voikin tuntua, sekin on sopeutunut "menneisiin oloihin", tukemaan vanhaa järjestelmää. Veroilmoituksen täyttö ajaa kuitenkin yhteiskunnan rahavarojen hoitamisen asiaa. Vaikka onkin mutkikasta. Byrokraattisen järjestelmän uudelleenrakentaminen taas on yllättävän mutkikasta (sen vuoksi veroilmoituksen täyttäminen on yhä niin vaikeaa.)

Tästä päästäänkin modernismin murrosaikoihin, ja tähän liittyvään totalitarismiin.

Erich Frommin mukaan totalitarismien syntymekanismi on yksinkertainen. Se ei ollut kuitenkaan infrastruktuuriin perustuva, vaan se otti keskiöön enemmänkin sen että ihmisen tunne -elämä oli esimoderni, mutta yleinen arvomaailma veti - esimerkiksi yllä olevien kautta, mutta myös yleisen "ajan esitysten" ja sen esittämien normien kautta - moderniin suuntaan.

Tätä kautta ihmisten ajautuminen totalitarismin kahleisiin oli ensisijaisesti vapautuminen. Eurooppa vapautui uskonnon kahleista, mutta ihmiset eivät olleet vielä henkisesti valmiita ottamaan sisäisen vapauden kokemusta. (Heitä ei oltu esimerkiksi kasvatettu siihen.) Tämän vuoksi syntyi arvotyhjiö, ja uskonnot korvattiin toisilla ulkopuolisilla auktoriteeteilla.

Fromm ei siis nähnyt modernismia tai vapautta pahana. Pikemminkin hänelle totalitarismi on häiriötila vapaudessa ja demokratiassa. Vapaudesta ei siis seuraa hänen mukaansa automaattisesti totalitarismia, vaan itse asiassa totalitarismi onkin vapauden negaatio: Totalitarismiin ajoi vapaudesta pakeneminen. Ei siis vapaus, vaan se että vapautta tarjottiin ja ihminen ei halunnut ottaa sitä vastaan. Jo Frommin teoksensa nimen "Escape from Freedom" pitäisi kai sanoa tämä.

Vapaudesta pakeneminen tarkoittaa siis sitä että elämän sisältöä ja arvoja ei haluta hakea sisältä, itsestä, miettimällä moderniin tapaan. Joten poistunut ulkoinen tapa siirretään Jumalasta maallisempiin ohjaajiin. Mikä tarkoittaa sitä että myös uskonnot ovat "vapaudesta pakenemista", ulkopuolelta haettua täytettä. Tämä liittyy lujasti myös valistuksen ajatteluun. (Valistus onkin yksi modernismin versio, ettei sanoisi "ensimmäinen vedos".) Kantin mukaan valistumaton ihminen on "itsevalitussa alaikäisyyden tilassa", eli hän on kyvytön ajattelemaan ilman toisten johdatusta. Ulkopuolelta tuleva komennus taas nähtiin nimen omaan valistumattomuuteen asettamisena. Esimoderni, auktoriteettia totteleva, on siis lapsi, huollettava. Olisi rohkeaa olla vastuun ottava aikuinen, joka miettii asioita eikä vain tottele, olipa toteltavana sitten kirkollinen, jumalallinen tai diktatoorinen komentelija.

Jännittävästi voisi sanoa että totalitarismin ongelma oli esimoderni mieli, tai esimodernia mieltä tukeva yhteiskuntarakenne moderniin pyrkivässä maailmassa. Näin esimoderni maailma ikään kuin näytti viimeisen kyntensä. Yhtenäiskulttuuri iski kerran ennen tuhoaan. Hieman kuten "Hagakuressa" ihailtu samurai joka oli lyönyt vielä yhden kerran, vaikka hänen päänsä oltiin lyöty irti.

Tätä kautta kuitenkin voidaan löytää syitä uskomiseen uskomiseen : Eli vaikka uskonnot olisivat totuusarvoillisesti miten epätosia tahansa, uskonnosta olisi hyötyä yhteiskuntaa ylläpitävänä voimana. (Mikä on sinällään mahdollista, koska evoluutiohan korostaa hengissä selviämistä ja riittävän oikeita ratkaisuja riittävän nopeasti sen sijaan että toiminnan kohteena olisi absoluuttinen tieto.) On kuitenkin hyvä huomata että totalitarismi onnistuu vain esimodernissa mielessä, siinähän ohje otetaan ulkopuolelta. Jos korkein auktoriteetti on sisällä, kuten modernissa riskitilana on sen sijaan anarkismi. Mielestäni modernismista seuraa anarkismia yhtä varmasti kuin uskonnosta totalitarismia, eli ei kovin todennäköisesti. En siis koe uskonnosta yleisilmiönä olevan merkittävää hyötyä tai haittaa. Lahkoista ja kulteista sen sijaan on haittaa.