Doris ja ateismi.

Ateismi on siitä ongelmallinen näkemys, että sen määritelmä ei ole kovin yksiselitteinen.

Ateismin määrittelyä tekemässä.

Ateismin rajausta lähestytään usein etymologian kautta. Kreikan kielen prefiksi (etuliite) "A" on sekä "ilman" että "ei." Usein ateistit itse pitävät sitä vain jumalauskon puutetta, jolloin mukaan laskettaisiin myös agnostismi, sekin on "ilman". Tiukemmalla tavalla "A" -tulkiten ateismi tarkoittaisi propositionaalista kannanottoa, joka tarkoittaa Jumalan olemassaolon kieltämistä. Tällöin agnostismi ei kuulu kuvioihin. Jumala on siis etymologisesti joko uskon puutetta tai Jumalan olemassaolon kieltoa. Saatiin kaksi jonkinlaista tulosta. Mitä tämä sitten tarkalleen ottaen sanoo? Etymologia kertoo siitä mitä ateismista on ajateltu joskus. Sen nimeäminen ja yleistyminen eivät siksi välttämättä viittaa muuhun kuin menneisyyteen. Määrällisesti tärkeämpää olisi tietää mitä sana sisältää tänään.

Asiasta voitaisiin tehdä gallupkysely. Tässä olisi kahta ratkaisutapaa. Ensimmäisessä pitäisi kysyä ateisteilta. Tässä on tietysti vaikeutena se, että ensin pitäisi tietää keneltä kysytään. Ja tätä rajaamistahan voidaan tehdä vasta kun on vastauksia. Toisaalta jos kaikilta kysytään, mukaan saadaan helposti herjaavia sävyjä. Esimerkiksi jos sama tehtäisiin fundamentalisteista, saataisiin mukaan varmasti herjaavia sävyjä. Vaikka yhteiskuntamme on perussävyltään "passiivisesti luterilainen", on suhtautumistapa "yleisesti ottaen" fundamentalisteihin joko kielteinen tai huvittuneita sävyjä saanut. Yksi tapa olisi tietysti tehdä laaja kysely, jossa otettaisiin mukaan kysymys koetko olevasi ateisti. Agnostismi ja Jumaluuskin voidaan kartoittaa toisilla kysymyksillä. Sitten ne joiden mielestä he ovat ateisteja antavat yhden tavan analysoida aineistoa, toinen olisi "kaikkien mielipide". Sitten voitaisiin vielä ottaa taulukot siitä mitä ateismi on etymologian kaksikon kannalta.

Ateismia on yritetty määritellä positiivisesti viittaamalla "materialismiin" tai "ontologiseen naturalismiin". Näissä ongelmana on tietysti se, että siinä ateismi kieltäisi vain hyvin rajattujen Jumalien olemassaoloon uskomista. Esimerkiksi usko avaruusolentojen ihmeteknologiaan sisältäisi fysikaalisesti mitattavan Jumalan, ja tälläisen uskova voisi olla ateisti. Onhan Jumalakin fysikaalinen, "materiaa" ja "luontoa". Samoin käy tietysti myös Jumalalle joka puhuu pilvistä ja suorittaa konkreettisia ihmetekoja ja kommunikoi ihmisten kanssa. Tälläiseenkin uskova olisi tässä määritelmässä ateisti. Ja se tuntuu oudolta. Sekin on kuitenkin mahdollista. Silloin ateismi saa kuitenkin eräissä muodoissaan suorastaan teistisiä sävyjä. Raelilaiset, jotka uskovat avaruusolentojen ohjelmoineen ihmiset, pitävätkin itseään "Intelligent Designinä" ateisteille. Heillä on luultavasti käytössään juuri tämä ateismin määrittely.

"EI jotain" -määrittelyjen ongelma, negatiivinen case.

Tämä on ns ateistisen "kirjoitettu totuus". Ateismia katsotaan sen määritelmien kautta. Sillä että ateistit toimisivat oikeassa elämässä toisin tarkoittaisi sitä että he ovat "vääräuskoisia".

"Kieltoon perustuva" Ateismin määritelmä tarkoittaa sitä että ateismi tarkoittaisi Jumalan kieltämistä. Ateismi tarkoittaisi silloin sitä että "Jumalaa ei ole" tai "Jumalauskon puutetta". Tämä on erityisen tärkeää, koska ateistit itse melko usein korostavat että heidän näkemyksensä on "uskontoa samalla tavalla kuin kalju on hiusten väri." Määrittely on siis suosittu. Määrittelyn heikkous perustuu negatiiviselle määrittelylle, se ei sano mitä se on, vaan se vain eliminoi jonkin jota se ei ole, ja sanoo sitten "somethingelse", jotain muuta.

Tätä perustellaan usein todistustaakkaan vedoten. Tässä hyvänä ja käytettynä vertauksena on uskomus elämään marsissa. Ateistista marsissa olevan elämän todistaminen on toisten vastuulla, kun nollahypoteesina on sen olemassaolottomuus. Yleisesti ottaen ateistien piirissä on kuitenkin korostetty myös sitä näkemystä, että asioille pitäisi olla "positiivinen case" : Esimerkiksi kreationisti joka vain kritisoi evoluutioteoriaa ei pääsisi ikinä mihinkään, koska heidän olisi rakennettava omaa näkemystään todistava aineisto.

Yksi oma syyni agnostismiini löytyykin juuri tästä. Mielestäni on aina löydettävä "positiivinen case". Tieteenfilosofiassa korostan vahvasti konsilienssia. Näkemykset saadaan toisten teorioiden osien kautta, ja kokonaisuutena syntyy tiedeverkko. Hyvässä verkossa on paljon kytköksiä. Asiat ikään kuin tukevat toisiaan. Tätä kautta voidaan lähestyä marsin elämää. Tosiasiassahan sekä väite "marsissa on elämää" että "marsissa ei ole elämää" ovat propositionaalisia väitteitä. Tätä kautta ne voidaan molemmat esittää tietynlaisiksi odotuksiksi asiantilasta. Positiivisiksi väitteiksi. Vastauksiksi kysymykseen "kyllä ei tai jollain lailla rajattavissa oleva todennäköisyys siitä väliltä." Lisäksi tiedämme, että joskus teorioita voidaan osoittaa vääriksi, tai ainakin tosi huonoiksi. Näin on käynyt esimerkiksi flogistonille, happiteoria palamisessa on, jos ei oikea niin ainakin parempi, ja happiteoria saavutti sen, ei moittimalla flogistonia vaan rakentamalla "vahvemman oman casen". Marsin elämän kannalta olennaista ovat teoriat. Jos gravitaatio on yleinen ominaisuus, ei nollahypoteesina uuden planeetan löytymisen kohdalla ole, että sillä ei ole gravitaatiota. Gravitaation todistajalla ei ole tässä kohden "todistustaakkaa", konsilienssi tukee sitä. Samoin maan päällä on elämää, mutta sen yleisyydestä ollaan montaa mieltä. Siksi se, kenen pitää todistaa mitäkin riippuu koko tiedeverkosta.
1: Toki nämä vastaesimerkit eivät ole täydellisiä, koska ateisti voi periaatteessa puolustautua niin että flogistonissa ja happiteoriassa on ollut kaksi kilpailevaa teoriaa, samoin kuin kreationistitkin väittävät että "jutun takana on viittaus toiseen vaikuttajaan, eri aikaansaajaan", jolloin kyseessä ei ole pelkkä olemassaolon kielto, vaan kaksi erilaista positiivista väitettä. Marsin elämästä ero taas on siinä että marsin elämän perustelussa elämälle on ajateltu tiettyjä rajoitteita. Jumalan kohdalla tälläistä tilannetta ei ole tehty, itse asiassa jumalattomuuden positiivinen case on kritiikki -immunisoitu. Tätä kautta olisi kohtuutonta vaatia että tehdään vastaesimerkkiä caselle, joka on määrittelyillä ajettu testaamisen ja kritiikin ulkopuolelle, transsendenttiin ajatteluun. Olen tässä kohden sitä mieltä että tuo immunisointi tekee Jumalasta kumoamattoman, ja tätä kautta se tekee siitä pahemman kuin väärän. Se tekee siitä turhan. (Mutta ei väärää. Jos transsendentista tekee tosiasiaväitteitä, on ikään kuin pakko tehdä logiikkavirhe, koska transsendentti on "by definition" sellainen että siitä ei voi tehdä sellaisia. Olemassaolo ja olemassaolottomuus ovat siis "by definition", suoraan määritelmän kautta järjettömiä. Jos sen olemassaoloa voi kommentoida, kyseessä ei ole transsendentti.)

Kannattajien kautta, kannattajien näkemysten kautta tarkastelu.

Kun ateismia lähdetään käsittelemään, ei virallisten määritelmien mukaan, vaan sen mukaan miten se ilmenee, eli mitä sen kannattajat harjoittavat, tilanne muuttaa sävyään. Tällöin ateismi ei ole "paperille kirjattu" utopia, vaan siinä on mukana ateisteiksi itseään kutsuvien toiminnan tarkastelu. Jos tämä ei vastaa ateistien "kirjoitettua sääntöä", silloin kirjoitettu edustaa vain määriteltyä toivekuvaa. Ero osoittaa määrittelyn eräällä tavalla "paperiseksi kulissiksi".

Ateistien argumentaatio esimerkiksi keskittyy yleensä kristillisen Jumalan ympärille. Toki kristillinen Jumala on Jumala, mutta myös monia muita on.
1: Tietenkin tätä argumenttia heikentää fundamentalistikristittyjen paljon käyttämä väite siitä että kaikki Jumalat olisivat 90% samanlaisia, kaikkivoipia jne. Eli kaikki jumaluudet olisivat olennaisesti samanlaisia. Tällöin ateistit ottavat hyvän esimerkkijumalan, ja se olisi sovellettavissa kaikkiin muihin. Kuitenkin Jumalia on hyvin erilaisia, ja kun kumoat sata, tulee aina se sadas yhdes.
___1.1: Mikä ei sinällään edes pidä paikkaansa. Valtaosa luonnonuskontojen jumalista on luonnonjumalia. Takana onkin eräänlaista kirsikanpoimintaa määritelmän kautta: Jumaliksi määritellään vain luojajumalat, joten hindulaisuudesta otetaan brahma ja muut ovat vain näennäisesti "jumalia", "henkiä" tai jotain joka ei ole "se mitä ajetaan takaa". Jos Jumala määritellään vaikka suuren koon kautta, ei ole ihme että kaikki listaan päässeet ovat suuria. Tarinoiden samankaltaisuuksien kerääminen taas tehdään vahvasti analogioiden kautta. Esimerkiksi Väinämöisen veneenveisto ilman käsiä muuttuu Nooan arkin rakentamiseksi, koska molemmissa on vene ja sen tekemiseen keskitytään. Kun muistetaan että ihmisiä eivät kiinnosta satunnaiset asiat, ja tarinoilla on haluttu ajaa moraalinormeja, jotka ovat ihmisille lajityypillisiä - eli ne eivät ohjaa moraalia, anna sitä, vaan institutionalisoivat sen - ei ole ihme jos jutut ovat samankaltaisia. Tosiasiassa ihmisillä on myyttisiä eläimiäkin keksiessä harvinaisen rajoittunut mielikuvitus.
2: Ateistien puolelta tätä on puolustettu sillä, että monet muut Jumalat ovat jo menettäneet arvonsa eikä niitä pidetä järkevänä. Zeun kumoaminen ei ole järkevää, koska sen tapainen Jumala, jolla on selvä asuinpaikka ja toiminta -alue, ei ole edes järkevä kritiikin kohde. Tätä taas voidaan soveltaa moniin muihin Jumaliin. Jäljelle jää vain muutama, joita kukaan enää pitää järkevinä. Jos ateisti kritisoisi Jumalia joita kukaan keskustelijoista ei pitäisi vakavasti otettavana, heitä pilkattaisiin keskustelun syrjäpoluille viemisestä.
3: Kolmas perustelu taas rakentuu sen varaan, että kristinusko on alueellisesti kulttuurillisesti merkittävä. Jos ei ole hinduja, ei heidän argumentaatioonsa tarvitse reagoida.
4: Työntaakan alle hukuttaminen on tietenkin olennainen seikka. Sillä ateisti tällä strategialla yritetään ohjata siihen että voidakseen olla olemassa, hänen olisi kielelttävä jokaikinen Jumala. Ja tutustuttava tähän liittyvään tarinaperinteeseen ja joka ikinen yksitellen joko falsifioitava tai osoitettava epätieteelliseksi. Tämä olisikin tietenkin kohtuuton vaatimus.

Toinen asia on tietysti puhumisen tärkeys. Nimittäin ateistien motivaation ihmettely on nostettu esille. Jos ateismi olisi pelkästään Jumalan olemassaolon kielto, niin on ihmetelty miksi ateistit vastustavat kovasti uskovaisten mielipiteitä moraalista, abortista ja monista muista asioista. Esimerkiksi valtionkirkon määräysvalta voidaan perustella uskomiseen uskomisen kautta, eikä siinä silloin ole kantaa Jumalan olemassaolosta. Jumalan olemassaolon kieltäjäkin voi pitää kirkkoinstituutiota vääränä. Tätä kautta on selvää että ateismiin liittyy monia piirteitä.
1: Tätä käytöstä on puolustettu sillä että ateismissa on taustalla yksi ismi. Individualismi. Sitä kautta ateismi on ymmärrettävissä valinnanvapauden lisäämisen voimana. Näin kirkkoinstituutio ja uskovaiset kielletään koska he yrittävät rajoittaa. Ateisti joka puolustaa kirkosta eroamista ei välttämättä suinkaan käske ihmisiä eroamaan, vaan enemmänkin sanoo että asiasta pitäisi päättää ihmisen, eikä instituution ja ideologian, kautta. Uskovainen taas on esittämässä että tämä valinta on erityisen typerä.
___1.1: Individualismi tarkoittaa tietysti sitä että ateismi käytännössä sisältää jotain ideologista ydintä, jonka useat sen jäsenet jakavat. Tämä ei tietenkään tarkoita että ateismi olisi uskonto. Sillä ideologia ja uskonto ovat eri asia. Kaikki uskonnot ovat ideologioita, mutta kaikki ideologiat eivät ole uskontoja (samaan tapaan kuin kaikki koirat ovat eläimiä mutta kaikki eläimet eivät ole koiria.) Tästä tietenkin seuraa se, että ateismissa on moraalia ja etiikkaa. Ja tämän monet uskovaiset haluavat kieltää. Heistä ateismi on nihilismiä, arvotyhjiö. "Kaikki käy" -etiikkaa. Ateismi olisi tällöin automaattisesti moraalitonta.
_____1.1.1: Toki tiukimmat a-teismi -etymologiaan rakastuneet ateistit ovat sitä mieltä että ateisti ei ole moraalitonta, vaan amoraalista, jotain joka ei lainkaan käske mikä on oikein ja väärin. Tässä näkemyksessä ajatus individualismista ateismin piirteenä olisi tietenkin hylättävä-
2: Toinen tapa on se, että Jumalan kieltämisestä on seurauslakeja. Eli asiat jotka on sidottu Jumalaan on asetettava keskustelun alle. Tässä korostetaan sitä miten monet asiat on uskonnollistettu. Eli niiden vastustaminen nähdään automaattisesti uskonnollisina. Malliesimerkki tästä on tietysti abortti. Abortin kieltäminen ei välttämättä liity mitenkään uskontoon, mutta uskovaiset ovat määritelleet sen sellaiseksi. Niinpä jos ateisti kannattaa aborttia, hän on hiljaa. Ja vain äänekkäät näkyvät. Ja kun uskovaisten mielipide asiaan on vakaumukseen sidottu uskonnollistamisen kautta, on selvää että abortin vastustajat ovat leimallisesti ateisteja.

Tosiasiassa mielestäni etenkin aggressiivinen uusateismi on hyvinkin samankaltainen fundamentalistisen uskonnon kanssa. Se on ymmärrettävissä vastateesinä. Sen syntytapa on vittuuntuneisuus. Syynä on se, että uskovaiset ovat pakottaneet kaikki reagoimaan heihin. Tämä tarkoittaa sitä että he syöksyvät innolla kaduille ja internetfoorumeillle. Siellä he ovat haastavat riitaa: Eli ovat menneet erimielisten alueille ja nostaneet omat mielipiteensä esille. Ne jotka ovat hiljaa tuomitaan tekstissä suoraan joko "ovat hiljaa, eli kritisoitavuutta ei ole. Ovat puolellani" tai "Ovat erimielisiä mutta eivät keksi mitään rationaalista tapaa esittää kannanottonsa. Eli ovat väärässä olevia pelkureita". Tässä on pakotettu reaktioon. Lisäksi erilaisia herjaussanoja on esitetty. Tästä voi seurata se, että joku kiukustuu ja alkaa puolustamaan lupaansa olla olemassa. Raivo synnyttää tietysti vastaraivoa, joten soppa on tältä osin selvä.

Toisaalta myös ateistejen osallistumista keskusteluun on käytetty heitä vastaan.

Reagionti tarkoittaa sitä että ateismi olisi muutakin kuin kannanotto Jumalan olemassaoloon. Tosiasiassa motiiveihin vetoaminen on tältä osin erikoinen, koska keskusteluun voi olla useita syitä. Syitä voi olla jopa pelkkä provoilu, tai se että toinen saadaan innostettua esittämään näkemyksiä, joille sitten ihan suoraan sanoen nauretaan. Silloin responssi itsessään on se, mitä haetaan. Asiaa ei silloin tarvitse edes nähdä tärkeänä. Tässä kohden asiaan voidaan liittää itse asiassa projektio. Kritisoijat heijastelevat omia motiivejaan. Kun heillä on yhteinen rintama ja selvät ja sisäisesti vahvasti jaetut motiivit, ei muita motivaatioita keskusteluun haluta nähdä. Eikä tämä motiiveihin vetoaminen itse asiassa käsittele lainkaan Jumalan olemassaolon todistamista. Tältä kautta se on vain kikka, jolla keskustelua viedään epäoleelliseen suuntaan.

Jos reagointi ja reagoimattomuus tuomitaan, on selvää että kyseessä on ideologinen ajojahti. Silloin olemassaolon puolustus on ihmisen normaali reaktio. Jos ihmiselle annetaan vain rooli "valita miten on väärässä ja tuomittava", on selvää että tähän ei pidemmän päälle alistuta.

Vastareaktioluonne on siitä uskottava myös sitä kautta että fundamentalismissa ajatellaan että jos uskova tekee jotain pahaa, hän on väärin uskova. Uskosta hairahtunut. Ateistit taas ovat vastuussa omista pahoista teoistaan. Uskonnon haitat lakaistaan maton alle määrittelemällä ne "vääriymmärryksiksi ja virheiksi", ja kerrotaan että uskonto voi hyvinkin suojella yhteiskuntaa. Uusateismin piirissä on esiintynyt vastaavankaltaista argumentaatiota, missä viitataan uskovaisten fanaatikkojen tekoihin ja kerrotaan että uskonnon hyödyt ovat kyseenalaisia. Ateistisen yhteiskunnan kerrotaan "voivan olla" rauhanomainen ja hyvä. Kommunistisen ateismin tekemät kansanmurhat alleviivataan uskonnoiksi, koska niissä palvottiin fysikaalista Stalinia. Toki uskon että näin on, mutta tosiasiassa molemmat puolet ovat sen kanssa tekemisissä, että samakin ideologia voi olla hyvä ja huono voima.

Oma reaktioni etenkin uusateismiin on kuitenkin "tietty huvittuneisuus". Se on leimallisesti ideologinen, ja siihen on liitetty koko lailla kaikenlaisia poliittisia, koulutuksellisia ja muita näkemyksiä. Tätä kautta on selvää että se ei ole sitä, mitä sen määritelmällisesti esitetään olevan. Siinä on ideologinen sisältö, jota nykyisin vieläpä levitetään sangen fundamentalistikristityiltä tutuilla tavoilla. Toivonkin, että tästä teesi-vastateesistä päästään joskus synteesiin. Ateismi ansaitsee tässä prosessissa paikkansa, koska se antiteesinä olevana on "tietyssä suhteessa tiettyyn kulttuurilliseen hegemoniaan". Se on tätä kautta "Doris". J. Karjalaisen kappaleessahan esitetään "reissumies", joka saa mahdollisuuden parannukseen, koska Doris, "reissunainen" pakottaa hänet miettimään asioita : "Doris oli toisenlainen / Doris oli reissunainen. / hän näytti mulle miltä tuntuu kun saa maistaa omaa lääkettään."

Ja siksi suhtaudun ateismiin hieman suopeammin kuin uskonnollisiin serkkuihinsa. Ei minun niitä silti vakavasti tarvitse ottaa.