"Out on your own. / Cold and alone again. / Can this be what you really wanted, baby? / Blame it on me. / Set your guilt free. / Nothing can hold you back now."
(Evanescence, "Lacrymosa")
Nietzschestä orjamoraalia seuraavalla ihmisellä ei ole sisäistä paloa tai kipinää, joka hänestä oli pohjimmiltaan vallanhalua. Tämä tulee vaistoista, ja sen puutteen vuoksi ihmisen sisin ei enää anna ihmiselle selviä tavoitetta ja siksi maailma tuntuu tarkoituksettomalta. Tarkoituksettomuudessa elävä ihminen elää pähkäilyssään, ja vaihtoehtojen punnitseminen korostaa sitä miten hän ei tiedä mitä tehdä. Tälläinen maailma on vaikea, ratkaisuiltaan hidas, ja se tuntuu tarkoituksettomalta. Mitättömiä vaihtoehtoja punnitaan, eikä tiedetä otettiinko oikein.
Koska sisältä ei tule paloa, on se otettava ulkoa tai ihminen elää nihilistisessä tyhjiössä. Tyhjiössä ihminen olisi eräällä tavalla hukassa, nihilisti. Siksi orjamoraalia seuraavasta ihmisestä tulee yhteisön ihminen, joka elää muiden kautta. Tässä mukaan tulee se, että ulkopuolelta tulevat näkemykset otetaan ja sisäistetään omaksi näkemykseksi. Näin ihminen voi kokea maailman mielekkäänä. Hän saa tarkoituksen ideologioista, kuten uskonnoista.
Mikä siis on ideologian tehtävä tässä näkemyksessä? Ohjata ihmistä, näyttää miten asioiden pitää olla. Nietzschen mukaan modernissa maailmassa ei enää voida tukeutua perinteisiin, joten ihmisen on pakko löytää sanoma itsestään. Sitten tuli massaviihde, populaarikulttuuri, ja otti eräällä tavalla ideologioiden paikan. Ulkopuolisen Uskonnollisen Komentajan on vain korvannut Pasilan Median (Jumalan nimi) Minareettitorni, joka levittää Sanomaa ympäri Maan Kaikkien Halukkaiden Korville ja Silmille.
Muutama viihteen osa -alue nousee jatkuvasti tapetille.
1: Väkivaltakulttuuri tarjoaa tietysti ihmisille sublimaatiota, joten se voi jopa vähentää aktuaalista väkivaltaa. (Ainakin mikäli Kuittista uskomme.) Arvomaailmaa se voi kuitenkin ohjata. '
2: Sama koskee tietysti pornografiaa. Sehän tutkitusti ei suinkaan lisää raiskauksia ja muuta seksirikollisuutta, ehkä sen vuoksi koska se tarjoaa vaihtoehtoisia kanavia ihmisten tarpeille, ja ehkä sen takia että puskissa raiskaaminen on kovaa työtä verrattuna kodin lämmössä tehdyn videon tai lehden kelailuun ja selailuun.
Kuitenkin arvomaailmaan se voi vaikuttaa.
Tätä kautta voidaan alustaa "Koiranmutkia" -blogin kirjoituksen "Porno kontrollimekanismina". : "Porno on laajasti käsitettynä teollisuuden muoto, joka tyrkyttää yksilölliselle, aistilliselle oliolle tiettyä käsitystä seksuaalisuudesta ja saa tämän omaksumaan sen. Tuossa seksuaalisuudessa on monia eri säikeitä, mutta ennen kaikkea siinä pyritään laskelmointiin sen suhteen, että se mikä kiihottaa seksuaalisesti mahdollisimman monia, on seksuaalisesti oikein. Pornoon kuuluu siis olennaisesti sanomattomana sääntönä se, että se pyrkii luomaan seksuaalinormeja ja käytöstä (kulutusta), joka myös hyödyttää muita osapuolia (enimmäkseen pornon tuottajia)."
Tässä porno tai väkivaltaviihde ei siis suinkaan ole nihilismiä, kuten monet esittävät, vaan orjamoraaliin ohjaava elementti. Uskovaisten viha aiheelle voi siis johtua siitä että kyseessä on ainakin joissakin kysymyksissä "kilpaileva ideologia".
Tästä nousee esiin jännittävä piirre.
Se on se, että väkivaltaviihde ja muukin tekee juuri samoja asioita, joita ideologiat tekevät. Antavat utopioita ja syöttävät niitä ihmisille, ikään kuin ehdotuksina. Tätä tehdään myös korkeakulttuurissa. On tietenkin aivan selvää, että kun tavoitellaan isoa myyntiä, lopputuloksen täytyy olla ainakin tietyiltä piirteiltään yksinkertainen. Muutenhan tyhmimmät jättäisivät liput ostamatta. (Mikä ei estä eri tasojen käyttöä : Onhan monissa piirroselokuvissakin ollut vitsejä lapsille, sekä vitsejä joita lapset eivät tajua, mutta jotka onkin tarkoitettu heidän vanhemmilleen.) Lisäksi on selvää että ne mukailevat yhteisön näkemyksiä.
Tässä voi todellakin käydä kuten sanotaan. Kuten ideologiat ovat näyttäneet, ihmisistä löytyy se paljonpuhuttu "verenhimoinen lammas". (Laumahenkisyyttähän rinnastetaan usein lampaaseen.) Ideologisten johtajien kammottavuus perustuukin osittain juuri siihen, miten tehokkaasti he saavat tavalliset ihmiset yhteisvoimin tekemään mitä vakavampia rikoksia ja kammottavia tekoja. "And usually in the name of good and beautiful."
Mutta tässä on kuitenkin havaittavissa selvä kaksoisstandardi. Yleensä ideologioihin tutustumista pidetään sivistyksenä. Okei, toki minäkin törmäsin ihmiseen joka työpaikalla varoitteli että kirja on vaarallinen. Olihan se, sen nimi oli "Mein Kampf". En muuttunut natsiksi tai natsimieliseksi, mutta "vihollisetkin on tunnettava". En kokenut että erityinen pahuus pursusi ja valloitti aivoni, ja pian olisin leikkamassa tukkaa ja värjäämässä sitä valkoiseksi. En alkanut edes pitämään kotkamerkistä enemmän. (Vaikka se itse asiassa on aika hieno.) On erikoista että kirjoitettuun mediaan tutustumista harvemmin pidetään pahana asiana.
Esimerkiksi addiktiopuheita en yleensä ota vakavasti. Sillä niissä rajoitetaan kaikkia joidenkin kautta. Tätä kautta pitäisi kieltää alkoholi täysin, viinahan on viihdekäyttäjien ja kerran vuodessa ryyppääjien puheissa olennaisesti erilaista kuin mitä alkoholistien puheissa. Samoin pitäisi ehdottomasti kieltää internetin käyttö kaikilta. "World of Warcraft" -peli pitäisi räjäyttää ja sen koodareita rangaista. Suosio tai kulttuurinmuutos tai hegemonia ei tarkoita automaattisesti huonoa. En tarkoita että massat olisivat aina oikeassa, mutta sen verran demokraattia minusta löytyy, että en usko että massat olisivat aina automaattisesti väärässäkään. Toki miljoona kärpästä sanoo että kakka on hyvää, mutta ei yhden kärpäsen negatiivinen mielipide kakusta ole yhtään kummempi perustelu.
Tietysti asiassa puolustaudutaan muutenkin : Esimerkiksi sillä että kirjoissa ideologia on kirjattuna ja nähtävillä, esillä. Viihde taas painottaa toimintaan ja kätkee ideologiat, ne ilmenevät vain ratkaisuina ja tekoina, jolloin ne vaikuttavat alitajuisesti. Kaunokirjallisuudessa on usein hyvin hienovireisiä moraalisia kannanottoja, joiden kaiken järjen mukaan pitäisi vaikuttaa siihen piilotajuntaan. Viihteen kohdalla ideologiat ovat useimmiten räikeitä ja ennalta -arvattaviakin, joten niiden "kätkeytyminen" taitanee koskea vain niitä "yksinkertaisia". (Toki he "Raamatun" mukaan perivät maan. Tässä kohden sen riski on tietenkin olemassa, kuten historia näyttää. Toki "Raamatussa" ei varmaan tarkoitettu "ihan tätä".)
Minua kuitenkin ihmetyttää, miten toisiin asioihin tutustuminen nähdään automaattisesti pahana. Esimerkiksi väkivaltaviihteen kohdalla on selvää että ne esittävät kannanottoja siitä miten pitää toimia. Mutta kuitenkin se, että tämä kiellettäisiin kertoisi siitä että yhteiskunnassa olisi diskursseja, jotka ovat vahvoja tabuja. Silloin niiden kohdalla on ideologinen hegemonia joka itse asiassa kieltää kyseisen aiheen vain aiheen vuoksi. Se, mitä keskiverto tekee määrää marginaalinkin.
Haistan tässä vanhaa kuvakieltoa. Eikä se ole pelkkä "pornokuvakielto" (anteeksi vitsi) vaan merkki vanhemmasta perinteestä, jossa Jumalien kuvat on kätketty. Vitut. Minä luen ja katson kaikkea mitä huvittaa. (Se, mikä voi monia yllättää, on se että se ei mainittavissa määrin ole porno. Kunnes miettii: This blog did not write itself.) En usko että yhtä foorumia tai taidemuotoa voidaan kieltää vain siksi että se on suosittu, "massaa edustava". Sillä siitähän tässä on kysymys. Elitismistä yhdistettynä moraaliseen paheksuntaan. Olen näkevinäni tässä voiman, jolla voi ajaa erikoista lammaslaumaa, toivottavasti ei verenhimoista sellaista.
"Lacrymosa dies illa" olisi ollut otsikon se muoto, jolla sen kirjasi ylös herra Wolfgang Amadeus Mozart "Requiem Kv 626":ssa, jota taas alun Evanescencen kappaleessa on lainattuna : Eräänlaista interkontekstuaalisuutta ilman tekstiä. Siinä olisi kuitenkin ylevä sävy. Sitä en halunnut. Samoin kuin en halunnut esittää kappaletta kontekstissaan, vaan otin siitä esiin quote mine -pätkän. I'm a bloody swordsman after all. Cutting and slashing in peaces is what I do best.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti