"...erroneously equates "evolving non-deterministically" with "impossible to evolve." He supposes that if each of a set of specific evolutionary outcomes has a low probability, then none will evolve. This is like saying that, because the probability was vanishingly small that the 1996 Yankees would finish 92-70 with 871 runs scored and 787 allowed and then win the World Series in six games over Atlanta, the fact that all this occurred means it must have been willed by God."
(Joe Thornton)
Uudehko Thorntonin tutkimus on aikaansaanut melko paljon vääntöä internetissä. (Linkki kannattaa lukea, se on parempi kuin tämä.) Se esittelee tarkan historian tavoista, joilla glokokortisolin reseptori on syntynyt.
Itselleni tämä toi esiin mielenkiintoisia kysymyksiä nimen omaan geneettisestä ajautumisesta. Tietysti niitä joita kiinnostaa kreationismi tämä on hieman erinäköinen aihe ja he kirjoittaisivat hieman erisävyisiä juttuja, ja valikoisivat eri kohdista. Itse keskityn geneettiseen ajautumiseen, ja tätä kautta vahvasti sanan kontingentti ympärille : Tätä kautta saadaan hauskahko esimerkki siitä, miten kontingentti ei tarkoita aivan samaa asiaa kuin "epätodennäköinen" eikä "mahdoton". Vaikka se samalla tarkoittaakin juuri tätä.
Usein tästä esitetään alkeellinen esimerkki siitä, että jos kerään korteista itselleni bridgekäden, juuri sen käden saaminen on todella epätodennäköistä. Tästä ei pidä päätellä että sen käden saaminen vaatisi huijaamista, eli että juuri tämä epätodennäköisyys ei olisi mahdollinen.
Itse asiassa olen kuitenkin esittänyt aikaisemmin esimerkin, joka selittää millä tavalla kontingenttiin suhtaudutaan taikauskoisesti ja miten muutoin. Sodassa taistelleille syntyy taikauskoisia näkemyksiä. Ihmisiä on kuollut paljon ja muutamat ovat jääneet henkiin. Selvinneet tietävät että kaikki ei ole ollut pelkässä taidossa, vaan heillä on ollut mukana muutakin. Tämän vuoksi he alkavat rakentamaan taikauskoisia näkemyksiä. Koska he eivät halua selittää yleistilaa (pieni määrä selviää sodasta) vaan sitä miksi juuri tämä tila, juuri nämä sotilaat, ovat selvinneet sodasta eivätkä muut. Tässä kun lasketaan todennäköisyyksiä, on luku pieni. Saataisiin käydä aika monta sotaa että saataisiin juuri samat henkilöt kuolemaan ja selviämään sodasta samalla tavalla.
Tässäkin valottuu se, miten se että lasketaan juuri tietyn ominaisuuden syntytodennäköisyyttä, se on pieni. Tämä ei tarkoita sitä että vastaavan kompleksisten toimintojen syntyminen olisi mahdotonta. (Tämän väittäminen on samanlaista kuin selvinneiden sotilaiden tapa ajatella.)
Geneettisen ajautumisen vaikutus on tässä kohden kuitenkin yllättävä. Sillä jos ominaisuus on neutraali - tai jopa hieman haitallinen - se voi yleistyä populaatioissa. Neutraalien välimuotojen kautta voi kuitenkin syntyä uusia muutoksia. Ja nämä voivat olla hyödyllisiä. Kun neutraaleja muutoksia on paljon, tai niiden määrä kasvaa, mahdollisuus sille että joihinkin niistä syntyy uusia muutoksia tietenkin kasvaa. Tällöin syntyy neutraali+positiivinen muutos -yhdistelmä, joka tarjoaa uuden toiminnon. Vaikka neutraalilla muutoksella ei tietenkään ole etua, se tarjoaa pohjaa uusille muutoksille, ja tätä kautta avautuu monta uutta mahdollista tilannetta. Tässä avautuu tietysti reittejä uusiin toiminnallisiin muutoksiinkin. (Kuten tutkimus näytti.)
Itse asiassa glukokortisolireseptorin kehittymisessä huomattiin että tälläisiä neutraaleja yleistymisiä oli tapahtunut (mikä ei tietenkään ole edes minunkaltaiselle innokkaalle amatöörille ihme) ja nämä olivat ikään kuin "ponnahduslautoja" (mikä yllätti minut, innokkaan amatöörin). Lainaan julmasti katkoen:
"A path to a new function that involves neutral intermediates is entirely accessible to the evolutionary processes of mutation, drift, and selection. Our work showed that these classic neodarwinian processes are entirely adequate to explain the evolution of GR’s new function."
...
"The chance effects of genetic drift could allow the protein to "float" along such paths, producing the appropriate background in which the function-shifting mutations could be reversed. However, selection alone would not be sufficient to drive the protein deterministically through the neutral steps. If selection for the ancestral function were imposed, reversal to the same sequence and conformation as the ancestor would be unlikely, though not impossible."
Sinällään itse uudet ominaisuudet eivät (tietenkään) yllätä, tuotetaanhan niitä directed evolution -menettelyillä laboratoriossakin: Ainesta muunnetaan mutaatioilla ja asetetaan halutut valintapaineet (jotka ovat ihmisen säätämät). Mielenkiintoinen oli se, että neutraaleilla muutoksilla on tärkeä rooli "uusien kiertoteiden" tarjoajina. "Monta uutta maalia avautuu niiden avulla."
On hyvä muistaa että on todella monta vaihtoehtoa, joita voi tapahtua. Jälkikäteen lopputilanteen valitseminen ja tästä taaksepäin laskeminen ikään kuin tämä olisi ainut mahdollinen vaihtoehto on yksinkertaisesti väärin. Se on taikauskoa. Se itse asiassa nojaa vaihtoehdottomuuteen. Laskutapa taaksepäin kun on järkevää vain deterministisessä tilanteessa jossa vaihtoehtoja ei ole, joka tarkoittaa esimerkiksi sitä että sattuma tai tietoinen valinta ei vaikuta mitenkään. Taikauskoisessa ajattelussa "this is the only reality that could exist" ja tätä kautta on ymmärrettävää miksi joku ajattelee sillä tavalla.
Haluaisin kuitenkin jättää tälläisen ajattelun traumatisoituneille, sodassa järkensä menettäneille. Silti seuraavan lottovoitonkin jälkeen joku ajattelee, että voitto oli "Jumalan tahto". Sillä tuurihan ei selitä miksi juuri hän olisi voittanut sen. (Ja numerotkin oltiin saatu serkkupojan unesta tai vastaavasta, kuten aika usein niissä peliin laitetuissa numeroissa on laita.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti