Nykymaailma on globaali. Se on asiantila, johon ei ole juurikaan muutosta näkyvissä. Yksi suurimmista sen tehostajista on tietysti ollut kaupallisuus. Pelkkä tekninen osaaminen voisi jäädä yhteen maahan, mutta juuri kaupallisuus ja vapaa kilpailu pyörittävät materiaalia sekä ihmisiä. Toisin sanoen globalisaatiossa kaupallisuus ja monikulttuurisuus liittyvät yhteen. Tämä on sinänsä erikoinen asia, koska "oikeisto" on yleensä tukenut kaupallisuutta, mutta sen piirissä tuetaan helposti paikallisia uskontoja ja arvoja. "Vasemmisto" taas korostaa monikulttuurisuuden tärkeyttä, mutta kritisoi samalla esimerkiksi kaupallisuutta.
Tästä tekisi tietysti mieli sanoa että karkeasti tämä tarkoittaa että "kaikki muut ovat väärässä paitsi minä". Mutta en sano. Sillä ei se ihan niinkään ole. On kuitenkin hyvä huomata, että asiat liittyvät melko voimakkasti yhteen. Ja esineetkin ovat osa kulttuuria. Tämän jokainen arkeologiopiskelijakin tunnustaa. Siksi Disneyland, MacDonalds ja islaminusko ovat olennaisesti samanlaisia kulttuurillisia elementtejä jotka siirtyvät paikasta toiseen.
Kun katsotaan tavaroita, ne ovat kovasti samankaltaisia ympäri maailman. Tässä syynä on osittain arvoistuskysymyskin. Monet tekniset keksinnöt ovat kaikista hyviä, ja ne hyväksytään kaikkialla. Sen sijaan uskonnoilla on erilaisia arvoja, ja toisen uskonnon arvot voivat tuntua vierailta.
Kulttuurien siirtymisessä on mielestäni muistettava yksi asia. Ja vain se. (Joka minun on Korsolaisena helppo tunnistaa: Asun pahamaineisella paikalla.) Tosissa maissa on kurjempaa. Ihmisten kurjuus johtuu usein yleisesti maan taloudesta, tai ainakin korreloi siihen. Talous taas johtuu paljolti kahdesta asiasta1 (1) Maan maantieteellisistä ominaisuuksista, jotka rajoittavat. (2) Sosiaalisista tuotantosuhteista, jotka taas määrää kulttuuri. Valtasuhteet taas kumpuavat usein ideologioista, uskonnosta ja muista elementeistä. (Korostan tätä esitystapaa, koska ideologia ei ole ainut kurjuuden ja rikkauden syy, vaikka monet näin haluavatkin ajatella. Jotkut ovat vain liian innoissaan yhteiskunnan valtarakenteista, että eivät huomaa että ihminen ja yhteiskunta ei elä pelkästä hegemoniasta tai ideologiasta. Tosin käytäntö on näyttänyt että ihminen ja yhteiskunta voi tuhoutua ideologiansa kautta.)
Kun asiaa ratkaistaan koneellisesti, hyvät teknologiat siirtyvät rikkailta rikkaille ja jämiä valuu kurjemmissa oloissa oleville. Jos taas kurjuudesta halutaan pois, otetaan usein ideologiat mukaan ja joko laillisesti tai laittomasti kulkeudutaan paremmille alueille. Oman maan ilmastoa ja maaperää ja luonnonvaroja ei oteta mukaan, ainakaan riittävissä määrin. Maahanmuutossa voi kieltämättä syntyä ongelmia jos fanaatikot siirtyvät maasta toiseen. Mutta se ei ole automaattisesti huono asia. Se on siis tässä kohden melko samantapainen kaupallisuuden kanssa.
Kaupallisuus on tasapäistänyt maailmaa tietyllä tavalla. Ja luultavaa on että samaa tapahtuu myös ideologioille. En ole missään suhteessa kulttuurirelativisti. Olen sitä mieltä että globalisaatio poistaa kulttuurien ominaispiirteitä, niistä tulee ympäripyöreämpiä. Ne menettävät ainutlaatuisuuttaan, koska ne joutuvat elämään toisten kanssa. Tämä ei välttämättä ole huono asia. Sillä esimerkiksi Islamin kivityslait ovat minusta jotain sellaista, joita ei tarvitsekaan tukea. Joistain ominaispiirteistä voi olla parempi päästä eroon. Harmittomiin taas tuskin kajotaan vastaavalla innolla.
Itse asiassa tähän olisi syytä varustautua. Sillä käytännössä monia sisällissotia on syntynyt sillä että samalla alueella on asunut ideologisesti totalitaarisia uskontoja. Erimielisyydet sitten vain räjähtävät käsiin jossain vaiheessa, eristyminen omiin porukoihin muuttuu hiljaisuudesta tuhoavaksi aktioksi. Tämä ei ole automaattinen reaktio. Sillä Amerikan Yhdysvallat pysyy kasassa vaikka se onkin kansojen sulatusuuni.
Eräässä mielessä ongelmana onkin se, että molempien osapuolien pitäisi joustaa. Tämä taas ajaa ihmiset helpomin sensuuriin. Syntyy poliittista korrektiutta. Se taas on sitä hiljaista kyräilyä, jossa voidaan olla hiljaisuudessa dogmaattisia. Tämän estämiseksi pitäisi olla vapaampaa keskustelua, jossa ei kiellettäisi näkemyksiä, vaan suorastaan pakotettaisiin näkemykset kaikkien tarkasteltavaksi. Tätä kautta monikulttuurisuus sallisi myös kriittiset diskurssit, eikä kulttuurillisia tabuja olisi. Eli ajettaisiin eräänlaista "suvaitsevaisuutta ehdoilla, mutta ei yhden kulttuurin tai ideologian ehdoilla". Uskallan väittää että demokraattinen systeemi rakentuu sen varaan että kaikilla ehdokkailla ei ole täsmälleen samaa mielipidekokonaisuutta, he eivät kannata samaa ideologiaa jne.
1: Tässä on hyvä katsoa merkitysrajat: Tiede on autonominen, ja uskonnoissa voi sisäisesti olla asioita, vain niiden toteuttamista koskeva poliittinen taho olisi tärkeä. Eli ketään ei voitaisi diskurssilla pakottaa vaikka islaminuskoiseksi. Islamistien luomiskertomuksista ei saataisi tiedettä pelkän "kaikilla on mielipide ja kaikki diskurssit on kuultava" -esityksellä. Mutta kuka tahansa saadaan kiellettyä tekemästä kivitystä kenelle tahansa sharialain nojalla.
Selvää on kuitenkin se, että globalisaatio on. Siksi ei pitäisikään miettiä onko globalisaatio hyvä vai huono asia. Se on yksinkertaisesti liian idealistista. Pragmaattisesta tasosta lähtien pitäisi sen sijaan katsoa että globalisaatio on selviö, jota ei voida kieltää talousjärjestelmän romahtamatta. Sen kanssa on siis elettävä. Se on olotila, joten jos siitä tulee ikäviä lieveilmiöitä, ne on vain otettava huomioon. Siksi onkin enemmän mietittävä miten globalisaation kanssa "hanskataan". Eli miten siihen liittyvistä ongelmallisista lieveilmiöistä voidaan selvitä. Ja miten hyvistä ominaisuuksista saadaan edut irti.
1 On tietenkin hyvä muistaa että joskus tulva, tulivuorenpurkaus, meteoriitti tai muu sattuma voi tuottaa tuhoja talousjärjestelmälle, mutta nämä ovat poikkeuksia, eivät pääsääntö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti