Tieteellä tai logiikalla ei ole mitään sanottavaa yliluonnollisesta. Sen sijaan tieteellä voi olla valtavasti sanottavaa ihmeparannuksista, Torinon käärinliinan parantavista kyvyistä, ja monista muista vastaavista ilmiöistä. Näitä vain väitetään usein yliluonnollisiksi. Lähinnä sen takia että niiden kannattajien ei tarvitsisi olla vastuussa väitteistään. Koska tieteellä ja logiikalla ei ole mitään sanottavaa yliluonnollisesta. Mutkikkaaksi asian tekee se, että paranormaalista voidaan. Ja itse asiassa jos paranormaali tunnistetaan, siitä tulee tiedettä ja se tavallaan muuttaa koko paranormaalin luonteen. Kummitus joka voidaan havaita muuttuu tieteelliseksi.
Jos jostain löytyisi 500 metrinen Jeesus?
Uskovaiset saattaisivat tietenkin ylistää suoralta kädeltä ja pitää tätä todisteena jälleensyntymästä. He kuitenkin tekevät melko ylimalkaisia yleistyksiä. Esimerkiksi jos minä näkisin tälläisen Jeesuksen, ensimmäisenä alkaisin miettimään peilejä ja heijastuksia. Ihan vain sen takia että David Copperfieldin dokumentoitu taikatemppu, jossa hän kadotti vapaudenpatsaan ei vakuuttanut että kyseessä ei olisi yliluonnollisuuteen rakentuva taikatemppu. Pikemminkin se näytti mihin taikurit pystyvät ilman taikakykyjä. Jos saisimme kohteesta DNA:ta voisimme saada siitä tietoa, esimerkiksi onko se ihmisen DNA:ta, vai mitä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita muuta kuin että meidän edessämme on 500 -metrinen Jeesus. Nämä testit eivät todistaisi kolmiyhteisyyttä tai pelastusta. Kohde voi olla vaikka vain iso avaruusolento. Tai muuten jättimäinen.
Tämän voi verrata tarinoihin Jeteihin. Jos väitän että Himalajalla elää Jetejä, joilla on avaruusolentojen teknologiaa käytössään, ja tämä on suosittu näkemys, ei Jetien löytäminen, niin ihmeellistä ja ennalta -arvaamatonta kuin se onkin, todistaisi että myös avaruusolennot ja teknologia on totta. Nekin pitäisi löytää. Ja ne voidaan löytää, teknologiahan on tässä jotain jota voidaan jättää jonnekin ja jota voidaan omistaa ja käyttää. Yhteyden olettaminen, vaikka sitten suosittuun näkemykseenkin perustuva, ei välttämättä ole ainut vaihtoehto. Siksi "ei minkäänlaista Jeesusta" ja "parantaja ja pelastaja sekä ikuisen elämän antava Jeesus" eivät ole ainoat vaihtoehdot, eikä niitä saisi sellaisena ottaa.
Kuulostaa kovalta? Mahdollisesti, mutta yritän selittää miksi näin on. Mitä vaadittaisiin että ilmiöstä tulisi sellainen että se olisi tieteellisesti hyväksytty?
Se vaatisi jotain järjestelyjä, jotka eräällä tavalla luonnollistaisivat sen. Sen tulisi vastata propositionaalisiin kysymyksiin kokeiden kautta. Tässä on monenlaisia vaihtoehtoja, jotka suhtautuvat tähän ehtoon eri tavoin. Jotkut asiat eivät ole tiedettävissä, toisia väitetään sellaisiksi vaikka ne eivät ole sitä. Ja sitten on tietoa.
1: Yliluonnollinen olisi tässä kohden samaa kuin transsendenttius. Yliluonnollinen ei vaikuta minkään säännön mukaisesti, jolloin sitä ei voi havaittavasti tiivistää luonnontieteellisen havainnoinnin piiriin. Tällöin se ei perustu määritelmällisesti havaintoihin, se ei siis vaikuta maailmaan niin että se voitaisiin havaita. Tiede ei tietenkään voi käsitellä sitä. Koska silloinhan se tarjoaisi logiikan ja empirian käyttöön propositionaalista tietoa. Tällaisen väittäminen tieteelliseksi olisi sisäisesti ristiriitaista. Tällaisen konseptin järkevyys ei perustuisi siihen mihin filosofia, logiikka, tiede tai edes kieli voisi käsitellä.
2: Paranormaali taas olisi hyvinkin todistettavissa tieteelle. Jos esimerkiksi väitetään Torinon käärinliinan tai Papin parantavan, tälle voidaan asettaa aivan samanlainen testi kuin aspiriinille. Aspiriinin, tai Torinon käärinliinan, ei tarvitse parantaa kaikkia, mutta kaksoissokkokokeessa havaittavissa oleva ero on saatava esiin. Jos koejärjestelyt eivät tuota tulosta, ei koejärjestelyn moittiminen riitä vaan pitäisi rakentaa toinen koe, jossa tämä on otettu huomioon ja sitten saada siihen se ero. Käsilläparannus on lainomainen syy-yhteysväite jossa on esitetty konkreettinen tila johon liittyy joko tietty konkreettinen esine tai persoona, ja konkreettinen seuraus eli taudista paraneminen. Samoin, jos väittää että jossain paikassa kummittelee, tulisi tähän liittyvät ilmiöt ensin osoittaa olemassaolevaksi, ja sen jälkeen liittää kokeellisesti siihen aiheuttajaan joka ilmiölle oletetaan. Koska kummitukset tarinoissa esimerkiksi heittelevät esineitä, on se liitoksissa konkreettiseen maailmaan. Jolloin kummitus on joko sähköelektroninen tai muu vastaava voima, joka voidaan havaita. Tai sitten se toimii aineellisen universumin ulkopuolelta, jolloin sen tulee pakosti rikkoa aineen ja energian säilymislakia.
___2.1: Itse asiassa monet asiat ovat tätä kautta paranormaaleja. Esimerkiksi uskovien pelastus ei kautta ole yliluonnollinen vaan paranormaali väite. Nehän perustuvat propositionaalisiin väitteisiin siitä että Taivas ja Helvetti ovat olemassa, ja että on lainomainen yhteys tapahtuvan asiantilan ja lopputilan välillä. Jos me pääsemme tarkastelumatkalle Helvettiin, vaikka erikoisella bussilinjalla. Reissulla näkisimme kuika Saatana törkkää Darwinia tulisella hiilihangolla, ja saisimme tästä konkreettista aineistoa, se olisi hyvin konkreettinen todiste. Todistaminen paikan suhteen on samantapainen suhde kuin Tampereen todistaminen. Joskin se voi Helvetin kohdalla olla vaikeampaa. Mutta se on kuitenkin propositionaalinen väite. Koska väite ei pohjimmiltaan ole yliluonnollinen, vaan se on pikemminkin yliluonnollistettu : Sen väitetään sijaitsevan jossain joka on tietämisen verhon takana. (Vaikka olisikin muuten propositionaalista väitetietoa maailmasta.) Tämä on tietenkin suoja, joka niille on määritelty sen jälkeen kun niille ei vuosituhansien mietintöjen jälkeen ole saatu konkreettisia empiirisiä todisteita. Tätä selitystä esitetään kuin se olisi todistettua, vaikka se on vain todisteettomuuden selittämistä.
Itse asiassa on selvää, että melko harva kannattaa yliluonnollista Jumalaa, ja uskonto on melko harvoin yliluonnollista sisältävää. Se on useammin paranormaalia sorttia.
Yksi tapa pitää Jumala yliluonnollisena on esittää että Jumala ilmenee paranormaalisti, mutta on itse yliluonnollinen. Ongelmia tulee tietysti siitä, että jos Jumala toimii systemaattisesti, siitä näkyy luonnonlain kaltainen syy-yhteys. Kuten käsilläparantamisen yhteydessä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä suoraan viittaa yliluonnolliseen. Esimerkiksi jos joku uskonnollisesti uskoo että omenia pitää tökätä rautanaulalla, ja alueella on vähän anemiaa, on uskonnollisen suoritteen ja taudin vähenemisen välillä syy -yhteys, mutta syynä on se, että naulasta jää rautaa omenaan. Selitys paranemiselle on tämä rauta, eikä se että Kristuksen ristinnaulat rikkovat symbolisesti perisynnin omenan, ja tämä maagisesti pitää terveenä kaikki jotka näitä omenia purevat, näin nauttien omeniin tartutetun armon. Kun luonnosta löydetään syy -yhteys, sääntö, tai muu ilmiö, sen "kaavoittaminen" on itsessään tapahtumien selitys. Se rakentaa induktion jonka varaan useasta yksittäishavainnosta tiivistetään yksi ilmiö. (Jolloin Torinon käärinliinan parannusvoima selittyy liinan parantavalla voimalla, jolloin Jumala liitetään siihen vain ad hoc.) Tätä kautta käsilläparantamiseenkin yhdistetty havainto ei välttämättä todista sitä mitä se intuitiivisesti tekisi. Jumalan yhteys havaittuun ilmiöön jäisi peittoon. Kun löydettäisiin sääntö, ei voitaisi suoraan erottaa yliluonnollista sääntöä maallisista säännöistä. Tätä voi verrata siihen että jos meillä on teoria Zeuksesta salaman synnyttäjänä, voidaan helposti pilvien sähkövarauksia tutkien löytää ilmiöitä. Zeun kannattaja voisi vain liittää tämän lain näkemykseensä ad hoc ja sanoa että tutkimus on nyt löytänyt keinon, jolla Zeus hoitaa hommansa. Tämä ei kuitenkaan tunnu uskottavalta todisteelta (paitsi silloin kun puhutaan "siitä omasta Jumalasta". Mikä kertoo enemmän ihmisen psykologiasta kuin maailmankaikkeuden luonteesta.)
1: Perinteisesti tätä on väistetty määrittelemällä yliluonnollinen sellaiseksi joka ei seuraa lainomaisuuden ja sattuman sääntöjä. Se olisi silloin "omanlaistaan", jotain joka eroaa muusta. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä että Jumala olisi täysin mielivaltainen, sellainen jota ei mikään sääntö voisi selittää, ja on kyseenalaista miten tällainen ilmiö olemassaollessaankin voitaisiin havaita, sehän ei aikaansaisi mitään yhteyksiä tapahtumien välille. Lisäksi testaus tällaisen ilmiön ja Jumalan välille jäisi testaamatta.
Tietenkin edellä mainittujen lisäksi on se "luultavasti suosituin vaihtoehto". Eli Jumalasta puhuttasessa kieli on aina kuvainnollista. Silloin väitteet käsilläparantamisesta eivät olisikaan konkreettisia tapahtuneita asioita vaan jotain muuta. Tätä kautta joku voisi sanoa vain että käsilläparannuksesta tulee uskoville kiva mieli, ja tämä tarkoittaa taudin paranemista, syöpä ei lähde mihinkään mutta sen kanssa opitaan elämään. Silloin se ei enää ole sairaus, vaan ruumiintila. Tämä on tietysti aika erikoinen tapa lähestyä asiaa. Silloin se sisältää tarinoita: Kuvainnollisuus tarkoittaa että kyseessä on erilainen tieto. Minäkin voin kertoa tarinoita 500 metrin Jeesuksesta ja liittää tähän vaikka jotain opettavaista. Sitä voidaan tulkita eri tavoin. Konkreettisuus kuitenkin katoaa ja kuvainnollisuus tarkoittaa samalla sitä että jutusta tulee tarinankerrontaa ja tarinantulkintaa. Tältä kohdalta "Satuja Lapsille" sekä "Raamattu" sisältävät olemassaoloon viitaten yhtä hyvän lähtökohdan. Osa kutsuu tätäkin tiedoksi. Minä pidän sitä enemmänkin tulkinnaksi. Koska se ei käsittele niinkään sitä mitä on (is) vaan mitä pitäisi olla (ought), eikä tee tätäkään kovin yksiselitteisesti. Tarinantulkinnassa kun on tunnetusti aina monia erilaisia tapoja.
Näyttääkin siltä, että ihmiset jotka kertovat minulle että Helvetti on todellinen, pitää pyytää kiertoajelua. Moni onneksi uskoo minun sellaiselle pääsevänkin. Tosin mistään kiertoajelusta ei ole heidän mukaansa ollenkaan kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti