Viallinen mies.

"-Miksi Jumala teki Aatamin ennen Eevaa?"
"-Teen minäkin usein harjoituskappaleen ennen varsinaista työtä."

Usein menneiden aikojen viisaita vain lainataan esimerkiksi aforismeissa. Ikään kuin filosofin sana itsessään tekisi siitä automaattisesti hyvän ja kritiikin ulkopuolella olevan. Samoin perinteellisyyttä arvostetaan.

Naisten kautta asia voidaan ottaa ehkä selviten esiin. Sillä nykyinen näkemys on todella lyhytaikainen. Nainen on aina ollut suhteessa mieheen. Epäonnistunut mies.

Aristoteles piti naisia miestä alempana, epäonnistuneena versiona. Tämä huipentui jopa siihen että naisen rooli synnyttämisessäkin oli hänelle vain passiivinen maa. Mies oli siemen, ja naisella oli arvoa vain kasvatusalustana. Lapsi oli siis ensisijaisesti miehen luomus. Platonista naiset olivat uudelleensyntyneitä pelkureita miehiä, joita tarvittiin vain jotta yhteiskunta pysyy pystyssä. Kreikan demokraattisuudesta huolimatta naisilla ei ollut äänioikeutta, joka kuului vain vapaille miehille. Kreikassa ei oltu aktiivisesti naisvihamielisiä : naisvihan uskottiin johtuvan naispelosta. Vihaaminen johtui siis siitä että toisia pelättiin. Naisviha olisi siis urheuden puutetta.

Sama ajattelutapa jatkui pitkään. Toki kristinusko toi asiaan rakkaudellisuutta?

Myös kristillisen kulttuurin piirissä naisia ei arvostettu. Augustinuksen mukaan kaikissa naisissa oli viettelijä Eeva. Hän uskoi että nainen ja mies olivat yhtä järkeviä, mutta naisen seksuaalinen valta teki hänestä vaarallisen ja siksi miehen tuli hallita ja vahtia naista. Tuomas Akvinolaisen mukaan kun mies aina luo Aristoteelisen systeemin mukaan lapsen, olisi tuloksena aina mies, ellei asiassa olisi jokin virhe. Siemen oli viallista, tai sitten nainen oli sopimaton. Myös luonnonvoimat saattoivat vaikuttaa asiaan.

Tietenkin uskonpuhdistus puhdisti uskonnon kaikista epätasa -arvoisuuksista?

Jopa Luther, joka salli pappien avioliitot, oli sitä mieltä että Augustinuksen tapa ajatella nainen ja mies yhtä järkevinä oli virhe. Hänestä naisen leveä takamus tarkoitti sitä että nainen oli luotu passiiviseksi, istumaan. Sen sijaan miehen leveät hartiat viittasivat aktiivisuuteen ja älykkyyteen.

Viktoriaanisella ajalla oltiin tietysti tiukkoja. Naisen ruumis oli temppeli, jossa luonnolle osoittettiin kunnioitusta. Siispä seksi huvin vuoksi oli kielletty. Lastenteon piti olla tavoitteena. Naisten uskottiin yleisesti jopa sekoavan seksistä. (Mikä on tietysti täysin uskottavaa, se vain täytyy tehdä oikein.)

No, järkevä valistus tietysti muutti asian?

Rousseau oli sitä mieltä, että nainen pitää kouluttaa. Mutta suhteessa mieheen: Heidän tarkoituksensa oli oppia auttamaan, tukemaan ja palvelemaan, jotta miesten on mukavampi olla. Ja vielä "pitkälti modernilla ajalla" jopa Sigmund Freud oli sitä mieltä että naisia vaivaa peniskateus, josta paraneminen saa heidät luopumaan vääristä harhaluuloista : Hänestä naisella ei voinut olla mitään älyllistä annettavaa.

Feministit ajattelevat että naisvihamielisyys syntyy automaattisesti patriarkaalisista rakenteista. Samalla logiikalla miesvihamielisyys tarkoittaisi matriarkaalisia rakenteita. Silloin naisiin suhtautuminen johtuisi yhteiskuntarakenteesta.

Jos taas uskotaan että kreikkalaisilla oli järkeä, eli viha johtuu pelosta, voidaan uskoa että naisissa on vihattu sitä mitä on pelätty. Mies on luultavasti tuntenut olevansa heikko naisen edessä seksuaalisuuden vuoksi. Tämä ei ole ihme, onhan sillä ihmeellisiä ja vastaanpanemattomia vaikutuksia. Ehkä takana onkin ollut myös sitä, että länsimaissa on ollut tapana pitää ihmistä ensisijassa järjen kautta toimivana, järkevänä, olentona. Tunteet on nähty heikkoutena ja typeryytenä, heikkoutena. Kenties tässä onkin takana mies-naiskeskiön sijasta kyse järki-tunne -asetelmasta.