"In this way, the martial athleticism and disciplined violence of the Renaissance Science of Defense can be learned from the historical sources as it once was-with brutal simplicity and systematic elegance."
(John Clements, "Our New "Rosetta Stone"")
Kun lukee aineistoa joka käsittelee eurooppalaista miekkailua, toistuu se, miten systeemin kerrotaan olevan hienostunut. Joko viittauksella "complete/ elegant / sophisticated system". Tässä tuntuu olevan vahva arvolataus. Toiset systeemit ovat hienostuneita ja toiset eivät.
Millä tavoin tämä jako tehdään? Tämä on itse asiassa (itsepuolustuslajien kannalta) merkittävä kysymys. Siihen viitataan usein, mutta sitä ei määritellä kunnolla. Sitä voidaan kuitenkin lähestyä tavoilla, joista lähes kaikki ovat samaa mieltä. Ja ne voi ymmärtää kaduntallaajakin.
1: Ollakseen hienostunut, systeemin täytyy kattaa useita tilanteita. Se ei siis ole vain muutama kätevä temppu, vaan sisältää ratkaisuja monenlaisiin tilanteisiin.
2: Tekniikat eivät ole vain kaaoottinen selvitystapa, vaan ne sisältävät materiaalia joiden "sisäinen henki on sama". Tässä keskiöön nousee yleensä konsistentti suhtautuminen tasapainon hallintaan, sekä tapaan jolla hyökkäyslinjat avataan ja suljetaan. Esimerkiksi aikidossa haetaan toisen liikkeestä "avaimet ratkaisuun", ja siinä voidaan tasapainonhallinnalla viedä toinen maahan tai muuten saattaa vaarattomaksi. Toinen laji saattaa hakea saman lopputuloksen eri tavoilla, hakemalla keinot jolla lyödä suorempaan. Eli elegantissa systeemissä tekniikat ovat "samanhenkisiä", jolloin yhden oppiminen tukee toisien oppimista. Näin harjoittajasta tulee parempi, tekniikoista tulee sovellettavampia sen sijaan että ne olisivat vain satunnaisesti arvottu kokoelma toimivia tekniikoita.
3: Tekniikat kattavat useita etäisyyksiä ja niiden kautta saadaan hallintaan koko etäisyyksien kirjo. Toki lajit tyypillisesti pitävät jotain etäisyyttä "suosikkina", ja käyttävät muita etäisyyksiä kohtaan reagointeja joilla tälle suosikkiin päästään. Tätä kautta ne kattavat laajan määrän tilanteita.
4: Suorituksessa ei ole turhia liikkeitä. Systeemissä dynamiikka on sellainen että niissä jokainen liikkeeseen liittyvä asia tukee sitä kuuluisaa "perusideaa". Jos lyödessä pitää astua tietyllä tavalla, ja kättä täytyy kääntää, tässä kaikessa on hyvä syy. Samoin jos ei astuta, siihenkin on "hyvä syy". Tämän takana on itse asiassa systeemien nopeuskin. Moni ihminen ajattelee helposti, että toinen voittaa koska on niin nopea. Tämä ei kuitenkaan ole "fyysistä nopeutta" vaan enemmänkin sitä että ei ole turhia liikkeitä. Siinä missä ihminen tavallisesti lyö, vetää käden takaisin ja lyö uudestaan, ninjutsussa on paljon sellaisia temppuja, joilla sekä eteen meneminen että takaisin palaaminen on hyökkäyksiä. Miekkailussa tässä kohden tekniikoissa onkin usein samanaikaisesti väistö, torjunta että lyönti. Kolme asiaa yhdellä teolla, jolloin ei tarvitse olla nopea tehdäkseen paljon.
5: Laji tuottaa monta tapaa selvitä jostain tilanteesta. Epäelegantissa systeemissä on yhteen tilanteeseen vain yksi ratkaisu, vaikka se olisikin konsistentti koko muun systeemin kanssa. Elegantissa systeemissä samaan tilanteeseen tarjotaan erilaisiakin ratkaisuja. Tällöin systeemi ei ole enää vain kokoelma tekniikoita, vaan ideat oppimalla niitä osaa itse asiassa "vaikeasti laskemattavia määriä".
6: Ratkaisutapa haetaan tekniikoista ja oikeista toimintatavoista, sen sijaan että ne olisivat "sitä normaalia tappelijantaitoa", joka on vain kokemuksen kautta opittua epäsystemaattista pelisilmää. Taitoa ei siis ole hankittu pelkästään tappelemalla. Tosin tässä mukaan tulee myös taito, koska hyvissä tekniikoissa on monta elementtiä joiden sattumalta yhdistäminen olisi epätodennäköistä. Tappelemalla tappelemaan oppiminen on hitaampaa. Mutta pelisilmää siinä tietysti tulee koko ajan. Elegantti systeemi vaatii tietysti käytössä jotain pelisilmää, mutta elegantti systeemi ei rakennu pelkästään sen varaan.
Näissä piirteissä vaikeutena on tietysti se, että joskus rajanveto on vaikeaa. Niiden avulla voidaan kuitenkin tietää että jokin on hyvä systeemi ja joku erityisen huono. Näin tarkastellen voidaan estää huonoihin ajautuminen. Kun lajia aloittaa, haluaa tietysti mennä hyvään systeemiin, jolloin harmaa alue ei ole kovin kiinnostavakaan. Jos rajanveto on vaikeaa, on hyvä astua sellaiselle alueelle, jossa rajanveto on sekä melko helppo tehdä että on sävyltään positiivinen.
Hieman samanlaista suhtautumistapaa voi tietysti soveltaa tieteenfilosofiaankin. Erimielisyyksiä ja hienosäätöjä on paljon. Jotain voidaan sanoa. Harmaasävyisyys ei tarkoita että ei yhtään tiedettäisi mistä puhutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti