Huumoria on tietysti täysin mahdotonta tiivistää yhteen tiettyyn kaavaan. Esimerkiksi sanaleikit toimivat aivan erilaisilla säännöillä kuin vaikkapa poliittinen satiiri. Sanaleikin ei tarvitse vastata todellisuutta, siinä mainitun asian ei tarvitse koskea todellisuutta. Satiirin kohdalla sääntö taas on enemmänkin "sen ei tarvitse olla totta, mutta siinä pitää olla totuutta". Hyvä irvailu tuo esiin jotain asiaan liittyvää, tai siihen liittyviin mielikuviin liittyvää, ja tuo ne esiin niin että asia näyttää hauskalta:
1: Otan tästä nyrkkisäännöstä esimerkiksi "Aloittelevan diktaattorin oppaan". Se käsittelee vallankaappausta positiivisena ja tavoiteltavana asiana. Siinä on paljon tosiasioita. Juuri tämä käsittelytapa tekee siitä hauskan, koska oletusarvoisesti ihmisen ajatellaan vastustavan diktatoriaa tietyllä astein. Teoksen "jatko -osa" taas käsittelee elokuvien diktaattoreiden menettelytapoja, joista sitten "otetaan opiksi". Tämä sidotaan siis lujasti mielikuvaan joka diktaattoreista saadaan valtaviihteen kautta. Todelliset diktaattorit ovat tietysti erilaisia. Hauskuus syntyy stereotypian ymmärtämisen kautta. (Toki esimerkit eivät ole mitään maailmanluokan huumoria, mutta ihan hyviä molemmat.) Sekin liittyy siis todellisuuteen sitä kautta että nämä stereotypiat ovat kaikkien tuntemia.
Hikipediaa ylläpitäessäni olen huomannut että jotkut vitsityypit loukkaavat. Ne rikkovat henkilöiden maailmankuvaa, mielipidettä. Tai ovat muuten vain poliittisesti epäkorrekteja. Tämä ei silti tee niistä välttämättä huonosti rakennettuja vitsejä. (Ainoastaan se, että ne ovat hikipediassa vihjaa siihen suuntaan että se on todennäköistä. Yleensä jos joku saa vitsistä rahaa, hän ei dumppaa sitä ilmaiseksi mihinkään. Riittävän hauskat menevät kaupaksi.)
Moni ajattelee että ihmisen väärä asenne voi koskea vain tosiasiaväitteitä. Eli ihmisen assimilointi koskisi vain tosiasioita. Eli tämä ihmisen ennen kaikkea oppimiseen liittyvä asennetapa koskisi vain ja ainoastaan tosiasiaväitteitä, tieteitä ja niihin liittyviä asioita. Kuitenkin se näkyy erityisen vahvasti juuri huumorin kohdalla. Jos ihminen on riittävän tiukkapipoisesti maailmankuvassaan, hän antaa esitetyn huumoriarvon mielipiteenmukaisuuden mukaan.
Silloin huumorin vitsin hienostuneisuus ei kiinnosta, vaan se kuvastaako se oikeaa mielipidettä. Karkeimmillaan se näkyy tietyissä uskonnollisissa julkaisuissa olevissa pilapiirroksissa, joissa huumori on siinä että se on esitetty piirroshahmoilla joilla on iso nenä : Tämänkaltaisessa suhtautumisessa on olemassa vain vitsejä, jotka tukevat maailmankuvaa, ne ovat aina hauskoja. Ja niitä jotka eivät tue, jotka ovat ärsyttäviä ja huonoja. Otan tästä asenteesta, ehkä hieman ilkeästi, lainauksen, jossa esitetään automaattisina vaihtoehtoina kaksi asiaa: "Uskonnottomien bussikampanjassa homman pointtina tuntui kovasti olevan, että uskovaisen elämä on murehtivaa ja rajoittunutta verrattuna keskivertoateistin elämään. Jos olet samaa mieltä kampanjan kanssa, voit varmaankin kertoa mitkä osa-alueet uskovaisen elämässä tarkalleen ottaen ovat niin murehtivia ja rajoittuneita? Jos et ole samaa mieltä kampanjan kanssa, voit varmaan myöntää asiallisesti, että tuo pilakuva osuu maaliinsa, eli irvailee juuri tuon kampanjan kustannuksella." Itse en pidä ateistien bussikampanjasta, mutta käsitelty pilakuvakaan ei silti ollut hauska. Ei se, että ateistit ovat väärässä uskonnon automaattisen murehduttamisen ylikorostamisessa tarkoita että kaikki ateistien bussikampanjoista piirretyt pilakuvat olisivat hauskoja. Jos sisältö olisi aidosti liittynyt aiheeseen muutenkin kuin siten että mainosslogan oli mainittuna, niin sitten se voisi olla hauska. Pelkkä "oikea mielipide" jossa hahmolle on piirretty sarjakuvamainen hahmo ei ole hauskaa, ja ollakseen osuvaa ironiaa, sen on oltava osuvaa ja hauskaa.
Pilakuvahan ei liitä juttua mihinkään tunnistettavaan.
1: Moni lahko tietysti kieltää monenlaisia asioita, mutta yksilön kautta on jännittävää muistaa että moni pitää BB:stä. Tätä kautta yksilön ahdistuminen ei ole yleistettävissä. Jos uskonto kieltää BB:n ja siitä ei nauti, voi ateisti päästä samaan tilaan kuin uskonnossa. Jos taas nauttii, saa jotain kivaa ja tästä seuraa elämästä nauttimista. Tällä logiikalla ateisti joko voittaa tai pääsee tasoihin.
___1.1: Laajemmassa mielessä uskonto ei kuitenkaan kiellä mainittuja asioita, vaan sallii. Eikä ateismi pakota seuraamaan niitä, vaan sallii. Tällöin etuja ja haittoja ei ole. Ateismi ei vapauta mistään, mutta kirkkokaan ei anna mitään syytä kuulua.
2: Pikemminkin tuntuu että pilakuvassa yritettiin rakentaa "erottelua samanlaisen kautta", ja esille nostettiinkin trivialiteetteja, jotka eivät ole kenellekään "avainkysymyksiä" : Ateistit eivät perustele ateisteiksi kääntymistä sillä että saisivat panna teinejä tai juoda viinaa. Samoin vain "pahimmat uskovaiset" ajattelevat että ateistiksi kääntyminen tarkoittaisi sitä että tälläiseen kannustettaisiin. Nämä esillä olevat kohdat eivät ole kritiikin kohteina, joten on selvää että ne ovat kirjoittajan valitsemia "olkiukkoesimerkkejä".
3: Nuo kysymykset eivät liity ateisteista oleviin stereotypioihin. Ateisteista oleva kuva on toisenlainen. Tälläisen käytön olisin ymmärtänyt, sillä vaikka se ei ole totta, se on yleinen näkemys. Ateistejen ei yleisesti edes väitetä/uskota/esitetä ajavan BB:n katsomisen yleistämistä.
4: Kaiken kaikkiaan jäljelle jäikin vain tunkkainen ideologinen ylimielisyys, tosin vain implisiittisenä leimana : "jos jaat kristittyjen kanssa samoja arvoja, eli pidät tai dissaat samoja juttuja, olet vielä pikkuisen kristitty". Aivan kuten yleisinhimilliset piirteet jotenkin itseisarvoisesti olisivat kristittyjen yksityisomaisuutta, jota muut vain lainaavat tai varastavat. Ateistien kritiikki huomioon ottaen täytyisi puheena olla vaikka uskontoihin liittyvä Helvettinäkenys. Sen poistuminen tuskin tekee ateisteista ahdistuneempia. Ateisti sanomassa "Lakkasin uskomasta Jumalaan, en enää pelkää Helvettiä. Silti uskovaiset ärsyttävät minua Helvetisti, enkä voi nauttia elämästä." olisi tosin tuskin päässytkään "Kirkko & Kaupunki" -lehteen.
Tosin tuon laatuinen juttu voisi säilyä hikipediassa. Suosituksi tai hyväksi se ei kuitenkaan koskaan nousisi. Eikä siitä tulisi edes "selattu sivu". Itse saattaisin, jos se olisi tekstimuodossa, määrittää yhteen ateismi -artikkelin kanssa. Siten, että sloganista tehtäisiin määritelmä. Tätä kautta voisi rakentaa vaikka ateistisen koalition, jossa jäsenyyden ehtoihin kuuluu "uskot että Jumaa tuskin on" ja "nautit elämästä". Jos uskot vain ensimmäistä, et ole ateisti koska kummatkin ovat välttämättömiä mutta eivät riittäviä ehtoja. Ateistit itse eivät tästä tietenkään tunnistaisi itseään, se olisi surrealistinen loikka jossa logiikkavirheellä hypätään käsittelemään jotain "joka ei liity siihen ateismiin jota ateismi on instituutiona, joukkona ihmisiä tai normisto ja uskomusluokkana". Se liittyisi todellisuuteen pelkästään mainossloganin kautta. Tosin se ei olisi edes ivaa tai kritiikkiä. Se olisi surrealismia. (Temppuna sama, kuin jos Raamatun lauseen "lisääntykää ja täyttäkää maa" johtaisi siihen että kirjoittaisi tarinan jossa ihmiset alkaisivat täyttämään maata tulivuorien kautta valtavalla pursottimella, vaikkapa hillolla. Se ei ivaisi Raamattua tai kristinuskoa. Haluaisin silti nähdä sen.)
Ongelmana tässäkin on tietysti loukkaantuminen. Toisaalta on selvää että osuva sanaleikki ei välttämättä loukkaa ketään. Mutta osuvan satiirin kohdalla on lähes selvää että "jotain reaktioita tapahtuu". Tietynlainen loukkaavuuden kokemus syntyy, jos se osuu maaliinsa. Kuitenkin tästä seuraa se käsitys, että jos ihmisestä piirretään huonoa huumoria ja tästä huomautetaan, syntyy näkemys että huonon huumorin kohde on sekä "huumorintajuton" että "vitsi taisi osua arkaan paikkaan". Tästä seuraa että huumorikulttuurissa satiirin tai parodian kohteen "pitää pyytää lisää". Vaikka juttu olisi kuinka epäosuvaa, mustamaalaavaa tai jopa herjaavaa, siitä ei saa välittää - tai ainakaan valittaa. Tämä on aika erikoista : Parodian ja satiirin tehtävänä on tietysti riisua aseista, mutta se ei tarkoita että parodia ja satiiri olisivat ivan ulkopuolella. Myös vitsin typeryys on nostettava esiin, jos siihen on syytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti