("Cranberries", "Zombie")
Zombie on lähes jokaisen tuntema kauhugenren olento. Kuolleet raadot nousevat haudoistaan vainoamaan eläviä. Niillä ei ole mieltä, vaan ainoastaan syömisen himo. Yhdellä tasolla tämä on melko erikoista, koska elävät harvemmin ovat ongelma, ja heti jos ne ovat palaamassa, heistä tuleekin ongelma. Oletetaan automaattisesti että se varmasti raahautuu tuhoamaan ja raastamaan. Tätä ihmetellään esimerkiksi "X -files" -sarjassa : Yksi hauskimmista jakson monista zombieta koskevista esityksistä on idea siitä että kun zombie nousee haudasta, hän ensin tekee sitä mitä hän on ensin kaivannut. Ensin syödään ja juodaan, ja sitten pidetään hauskaa ja esimerkiksi tapetaan. Elokuvissa siis zombiet vain tapetaan ennen kuin ehtisimme näkemään niiden pehmeää puolta. Ajatuksena tämä on tietysti sekä erilainen, että aika lämminhenkinen.Kuitenkaan zombiet esitetään elokuvissa lähinnä raatelijoina ja tapettavina.
Zombiet ovat tarinankerronnallisesti suosittuja monestakin eri syystä. Ne täyttävät normaalit skeemojen sekoittumisen vaatimukset : Ne ovat eräänlaisia komplekseja ideoita, joissa on otettu kuolleiden ominaisuuksia ja elävien ominaisuuksia ja laitettu niitä yhteen.
Tietenkään pelkkä kuolleista herääminen ei riitä. Analogia Jeesukseen tässä kohtaa lienee samanaikaisesti makaaberi että asiallinen. Vitsinä voidaan tietysti puhua Jeesus -zombiesta, mutta olennaisin asia on tietysti tietoisuus. Ylösnousemus ja kuolleista herääminen eroaa siten että nämä eivät rynnistä piirittämään kauppakeskuksia oikea käsi ojolla öristen sanaa "Brains!"
Zombie voidaan siis nähdä tietoisuuden kadottamisen kautta. Näin zombiesta syntyy kuva automaattina, joka toimii alempien vaistojen pohjalta, ainoastaan syöden ja muita perustarpeita täyttäen. Tätä kautta zombiet vetoavat ihmisen näkemykseen omasta sisäisestä itsestään: Ainakin kristillisessä kulttuurissa perisynnin ideassa opetetaan että ihminen on pohjimmiltaan julma. Tätä kautta zombie on ikään kuin sellainen hahmo, joka on menettänyt ideologisen ajattelun hallinnan. Tästä lähtökohdasta ajatellen ihminen tavallaan zombiessa kohtaa oman perimmäisen itsensä kohtaamisen pelon, joka ohjataan ulkopuoliseen kohteeseen ja saadaan tätä kautta käsiteltäväksi. Tietenkin eläviä kuolleita on muissakin kulttuureissa. Ehkäpä kaikkia pelottaa oma hirviömäinen puoli, ne aggressiiviset tunteet joita ihmisillä on. Zombie siis edustaa pelkoa hillittömyydestä juuri näitä kaikilla olevia perustunteita kohtaan. Tietenkin myös kuolema itsessään pelottaa varmasti kaikkia ihmisiä kaikkialla.
Ehkä ihmisillä ruumiilla on vain mukava pelotella lapsia ja aikuisiakin? Zombiehan on kuitenkin tavallaan myös mikä tahansa vaarallinen peto. Turvallinen pelontunne viehättää, ainakin kauhuelokuvien fanittajia.
Harva kuitenkaan uskoo aidosti zombeihin. Lukuunottamatta tietysti woodoomyyttejä. Tosin tiedottomiksi orjiksi muutettuista ihmisistä kuulee tarinoita. Mutta niissä ainakin nykyään keskitytään siihen, miten ihminen saatetaan tahdottomaan ja kuolleelta vaikuttavaan tilaan. Tämä ei siis ole olennaisesti samanlainen kuin elokuvien tarjoama zombiekuva.
Zombien määrittelyn ytimessä on tietysti tietoisuus. Descarteshan kuvasi eläimiä toiminta -automaatteina, joilla ei ollut sielua eikä tietoisuutta. Ne olivat koneita. Tämä muistuttaa kovasti sitä kuvaa, mikä Zombiesta annetaan. Karkeasti voisi sanoa että Descartesin Zombie on ihminen jonka sielu on otettu pois ja josta on tätä kautta tehty eläin. (Tämä ei kuulosta yhtä pahalta kuin se kuva, mikä elokuvissa vastaamme raahustaa.) Jos taas ajatellaan että ihminen on kokonaan fysikaalinen, zombien luonne määriteltäisiin eri tavalla. Tässä mietinnät keskitettäisiin korkeampiin kognitiivisiin aivotoimintoihin.
Tieteen kannalta tämä vaikuttaa kuitenkin erikoiselta, ehkä jopa mahdottomuudelta, koska jos väitetään että kipu liittyy tiettyyn hermostotoimintaan, ja se samalla automaattiseti aikaansaa liikkeen, muuttuu zombiekysymys erikoiseksi. Eräässä mielessä aivotoiminta tekee meistä fysikaalisia robotteja, olemme siis zombeja nyt. Kenties tätä voi kuitenkin "kiertää" keskittämällä siihen että toisia toimintoja suljetaan ilman että siitä seuraa kuolema. Kun kykenee seisomaan ja reagoimaan kykyyn, mutta ei kommunikoimaan tai hakemaan pitkäkestoisesta muistista asioita, on zombie.
Daniel Dennett tosin on sitä mieltä että kaikki yritykset tehdä zombia johtuvat siitä että asian seurauksia ei ole mietitty loppuun asti ; "when philosophers claim that zombies are conceivable, they invariably underestimate the task of conception (or imagination), and end up imagining something that violates their own definition." "Oikea zombie" olisi siis mahdottomuus. Käytännässä tietoisen toiminnan ja reagoivan toiminnan välillä ei olisi käytännössä olennaista eroa. Tämä ei ole yllättävää, koska hänen näkemyksensä tavoitteellisuudesta, intentionaalisuudesta, on asteittainen. Hänestä on virhe että siihen aina liitetään vain itsetietoinen osuus tietoisuudesta. Jos koe -eläimiä ehdollistetaan herkuilla ja sähköiskuilla, kyse on intentionaalisuudesta. Hänestä myös kukan kääntyminen kohti aurinkoa on intentionaalisuutta. Ero on monimutkaisuudessa, ei siinä että olisi jokin olennainen aivan uudenlainen ilmiö.
Tietenkin ajatus siitä, että otetaan toimiva ihminen ja riisutaan tästä tietoisuus ja jätetään toiminnot ennaltaan liittyy olennaisesti siihen, mitä merkitystä mielikuvilla ja tietoisuudella on ylipäätään toiminnoille. Jos Zombie kykenee toimimaan, se tarkoittaisi kaikissa tapauksissa sitä että tietoisuutta tarvittaisiin yllättävän vähään. Mitä toiminnallisempi zombie olisi, sitä vähemmän tietoisuus tekee yhtään mitään. Toisaalta mitä turhempi (tässä mielessä) tietoisuus on, sitä enemmän se myös saadaan rajattua vain ihmisen ominaisuudeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti