Usein filosofiassa on jonkinnäköinen yksimielisyys siitä miten asioita tulee lähestyä. Yksityiskohdissa on sitten paljon vääntöä. Etiikka ei kuitenkaan ole tälläinen aihe. Siinä on erilaisia näkemyksiä joita sovelletaan irrallaan ja limittäin. Tästä syntyy paljon vääntöä.
1: Normatiivisessa etiikassa mietitään normeja joita eettinen ihminen seuraa. Siinä taustalla on ajatus siitä mihin ihmisten pitäisi uskoa kun puhutaan eettisyydestä. Toinen vaihtoehtohan olisi ottaa se, mitä ihmiset uskovat kun he puhuvat eettisyydestä. Normatiivinen etiikka on siis aina jollain tavalla ulkoa päin ohjaavaa.
___1.1: [Seurausetiikka, tarkoitusperäetiikka, seuraamusetiikka, teleologinen etiikka, konsekventialismi] on näkemys jossa tarkastellaan päämäärään keskittymistä. Teon arvo nähdään siinä minkälaisia seuraamuksia teoilla on ennakoitavissa. Keinot ja syntyvä tulos ratkaisevat sen onko asia hyvä vai ei. (Tunteista ja vaikuttimista riippumatta.) Tässä on teko ja siitä seuraa jotakin. Teosta tai sen tekemättä jättämisestä on etua tai haittaa. Samoin eri teot voivat vaikuttaa eri tavoin. Tässä katsotaan miten tämä on suhteessa eri tahoihin. Myös pitkä ja lyhytaikaiset vaikutukset ovat tärkeitä. Tämä etiikka rakentuu tiedon varaan. Jos ihminen on hyväntahtoinen mutta tyhmä, hän voi tehdä pahaa tavoitellessaan hyvää. Siksi asioiden korrelaatioiden tunteminen johtaa siihen että ihminen voi ylipäätään miettiä etiikkaa ja osata toimia eettisesti.
_____1.1.1: Luultavasti tunnetuin malli on utilitarismi, jossa tavoitellaan yleistä hyvää. Toinen mahdollinen vaihtoehto on hakea nautintoja jolloin puhutaan hedonismista. Kolmas tapa on eudaimonismi, jossa tavoitellaan mahdollisimman suurta onnellisuutta.
___1.2: [Velvollisuusetiikka, deontologia] on tapa jossa katsotaan moraalioppeja joita seurataan. Tarkastelussa ovat vaikuttimet ja velvollisuudet. Kun velvollisuus on oikea, on teko eettinen. Velvollisuusetiikka johtaa usein moralismiin, jossa tietyt ohjesäännöt niellään objektiivisina ja kyseenalaistamattomina auktoriteetteina. Jos jokin asia tuntuu olevan sitä vastaan, se on pahaa. Jos ohjenuora tuntuu tuottavan pahaa, syynä on se että tunne ohjaa epäeettiseen toimintaan. Tässä näkemyksessä korostuu yksilön arvostelukyvyttömäksi asettaminen. Moraalisen toimijan on siksi kouluttava omatuntonsa syyllistäväksi sisäisten ohjeiden antajaksi. Näitä on useita erilaisia ja erilaiset velvollisuusetiikat kilpailevatkin rajustikin keskenään. Kisaaminen on tietysti toivotonta, koska velvollisuusetiikassa asioita voidaan loppujen lopuksi tarkastella vain lakien kautta. Tämän vuoksi toisenlainen systeemi tulkitaan pahaksi automaattisesti, jos se on erilainen.
_____1.2.1: Varmasti tunnetuin on kategorinen imperatiivi. Sen mukaan teko on hyvä jos sille voidaan määrittää laki joka toimii aina.
___1.3: Hyve-etiikassa tavoitellaan jotain hyvettä. Tässä keskitytään moraalisen toimijan luonteeseen. Jos toimija on rohkea ja oikeamielinen, hän on eettinen. Toiminnan tulokset ja seuraukset eivät ole aina tärkeitä. Tavoite takana ratkaisee enemmän.
_____1.3.1: Hyvä elämä on yleinen mittari. Toinen on materiaalinen hyvinvointi sitä kautta että elintaso vaikuttaa elämänlaatuun. Aristoteleen kultaisen keskitien kulkeminen on yksi, kenties yllättävä, hyve-etiikan muoto. Sen edustaja ei ole erikoislaatuinen spesialistisankari, vaan enemmän hakee kohtuullisuutta. Tällöin hillitön toimija on paheellinen.
___1.4: Oikeuksien etiikassa pyritään siihen että ei loukata toisten oikeuksia. Oikeuksia voi olla vaikkapa vapaudet ja etuoikeudet. Vapauksissa on mukana velvollisuus. Yksilön ja yhteisän oikeudet ovat molemmat olemassa. Tässä syntyykin helposti jännitteitä, koska eri ihmiset määrittävät eri oikeuksia ja korostavat eri asioita.
2: [Deskriptiivinen etiikka, kuvaileva etiikka] kuvailee eettisiä normeja. Se voi kuvata ihmisen tai instituution eettisiä sääntöjä. Se ei tarjoa keinoja eettisiin ratkaisuihin, vaan pikemminkin tarjoaa työkaluja siihen miten etiikkaa voidaan lähteä ratkomaan. Kuvailun alla voi olla moraalikäyttäytymistä kuvaavaa tai kirjattujen sääntöjen kuvailua (jotka voivat olla eri asia, itse asiassa usein ovatkin.)
3: Metaetiikka taas miettii sitä, mitä etiikka ylipäätään on. Siinä mietitään kuvaako se tuntemuksia vai onko sen takana aitoja uskomuksia, onko etiikka objektiivista vai subjektiivista, henkilökohtaista vai jaettua, ehdotonta vai suhteellista. Samoin siinä mietitään mistä moraalinen halu pohjimmiltaan kumpuaa.
4: Soveltava etiikka taas pyrkii toimimaan enemmän kuin miettimään. Tällöin se yleensä soveltaa jotain etiikan teoreettista mallia ja miettii miten sitä voisi käyttää maailmassa eläessä ja ollessa. Tällöin mukaan astuvat kysymykset siitä miten esimerkiksi abortin kanssa tulisi toimia.
Kaiken kaikkiaan voidaan jopa sanoa, että etiikka ei nykymuodossaan tee lainkaan sitä, mitä sen usein ajatellaan tekevän. Sen parissa ei niinkään ehdottomasti ja todistetusti ja vastaanpanemattomasti vastata siihen mikä on hyvää ja pahaa. Sen sijaan se jäsentelee sitä miten ihminen arvottaa maailmaa. Periaatteellista tarkastamista voidaan käyttää enemmänkin koherentin mallin luomiseen. Eri lähtökohdista syntyy aivan erilaisia tuloksia, ja saman systeeminkin välillä tehdyt arvovalinnat ja jopa niiden pelkät arvojärjestykseen laittamiset voivat muuttaa tuloksia radikaalisti.
Ihmisille käytännössä etiikka taas on jotain ehdotonta ja komentavaa. Sillä pitää komentaa ennen kaikkea muita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti