Seksuaalinen vallankumous muutti paljon asioita. Ennen sitä seksuaalikulttuuri oli tiukka. Asiaa käsiteltiin moralismin kautta, ja seksi nähtiin lähinnä lisääntymisen kautta. "Naisen piti laittaa silmät kiinni ja ajatella isänmaata." Seksuaalinäkemys oli patriarkaalinen ja heteronormatiivinen. Muunlainen seksuaalinen toteuttaminen oli jollain tavalla huonoa, olipa kyseessä sitten homoseksualisuus tai masturbaatio.Nykyisin puhutaan seksuaaliterveydestä. Virallisesti tarkastellen nykyinen lähestymistapa eroaa vanhasta yhtä paljon, kuin poppamiehen sadetanssi meteorologin sääennustamisesta. Esimerkiksi suomalainen Ilpo Helén on sitä mieltä että aikamme seksuaalietiikkaa luonnehtii vahvasti liberalismi. Tämä on aivan totta, ainakin jos aiheena on naisten ja seksuaali vähemmistöjen oikeudet. Monenlaiset erilaiset suuntautumiset sallitaan. Sellaiset joita on ennen pidetty ehdottomasti syntisinä ja kiellettyinä.
Medikalisaatio, eli miten moralismi kitketään uudelleennimeämällä se.
Valtatyhjiöt ovat kuitenkin tässä(kin) kohden täyttyneet. Virallisesti puheissa ei olla moralisteja. Sen sijaan puhutaan seksuaaliterveydestä. Tässä mukaan tuleekin vanha kunnon medikalisaatio. Tätä arvojen lääketieteelliseen puheeseen kätkemistä on itse asiassa tehty ennenkin. Ennen sitä kohdistettiin homoseksuaaleihin. Poikkeavasta tehtiin perverssiä, poikkeavuutta, sukupuolielinten väärinkäyttöä, mielenvikaisuutta. Silloin puhetta pintapuolisesti tarkastellen näytti siltä että puhuttiin vain mielenterveydestä ilman että takana olisi tietyn uskonnollisen vakaumuksen tunkemista koko yhteiskunnan seurattavaksi. Nykyisin homoseksuaaleja ei tietenkään kohdella näin.
Medikalisaatio on yhdellä tavalla "the Oldest Trick in Book". Sen avulla voidaan ideologisia pyrintöjä piilottaa tehokkaasti. Piilottamisen jälkeen niiden esillesaamiseen tarvitaan oveluutta ja "hyvää tiedettä", joka on yleensä paljon työläämpää ja hitaampaa tehdä.
1: Esimerkiksi olen törmännyt väitteeseen että avioliittoa ei pidä sallia, koska perhe on ensi sijassa lisääntymisyksikkö. Tämä oli kuulemma "ihan biologiaa", eli mitään arvoja mukana ei ollut. Homoseksuaalisuus oli siis vain vääristymä, perversio, epäluonnollinen, epäterve ja muutenkin huono. Kun sitten esiin nostetaan se, pitääkö avioliitot rajata myös niiltä heteropareilta jotka ovat hedelmättömiä, ja vastaus ei ollutkaan "lisääntymisteorian" mukainen, oli selvää että medikalisoinnin takana oli tiettyjä arvoja.
Tätä kautta (jälleen) medikalisaatio on kikkana astunut moralisoijan rooliin. Sen kohdistumiset ovat muuttuneet. Osassa asioissa ei ole tapahtunut mitään muutosta : Käytännön suhtautuminen ja esitetty närkästys ei sisällöllisesti ole muuttunut. Vain esitystapa on. Yhtenä avainilmiönä tässä on "huolestuneisuus". Sanotaan suoraan, pelko.
Huolipuhe 1: Tytöt uhreina.
Nykyisin "paheet" eivät vie "Helvettiin", vaan "vääräksi leimattu seksuaalisuuden toteuttainen" "uhkaa seksuaalista terveyttä". Tämän määritelmä on yleisyydestään ja käytöstään huolimatta valtaosalle sitä käyttävistä "hakusessa". Kaikki puhuvat siitä mutta kukaan ei oikein osaa sanoa mitä se on. Ja silloin kun osaa, ei yleensä osaa selittää miten se eroaa vanhasta tavasta kokea moraalstista ylimielisyyttä jotain ryhmää kohtaan.
Varsinkin naiseksi kasvavista ollaan huolissaan. Susanna Paasonen onkin esittänyt että tässä on runsaasti "kolmannen persoonan" huolipuhetta. Huoli kohdistetaan aina joihinkin "toisiin ihmisiin". Tämä tarkoittaa sitä että esimerkiksi tyttöihin kohdistetaan huolia joita nämä itse eivät koe. Ideana on siis eräänlainen säälillä toiseuttaja. Jokin ryhmä nähdään pelkästään vaarassaolevana uhrina. Tämän päälle saadaan helposti rakennettua erilaista hysteriaa.
1: Tytöt ovat tässä perinteinen huolen kohde. Ennen naisten seksuaalisuutta pelättiin ja esitettiin jopa että nainen voisi tyystin menettää mielenterveytensä seksissä. Nykyisin pelkoa esitetään hyvin samalla tavalla. Nykyisestä huolesta voisi lainata Anna Kontulaa, joka on esittänyt että jos joku nuori tai esiteini kulkee liian lyhyessä hameessa, niin häntä säälitellään heti "pornoistuvan median uhrina". Kukaan ei sen sijaan mieti että on hienoa kun hän on alkanut ymmärtämään itsensä naisena ja kokeilee siihen liittyviä asioita. Tässä kohden aika ei ole itse asiassa muuttanut mitään.
___1.1: Tavallaan onkin erikoista, että nimen omaan vanhoillisimpia arvoja liittyy juuri feminismin nimissä esitettyihin asioihin. Se kun kuitenkin esiintyy puheissaan erityisenä vapauttajana. En usko että toiminta on niinkään "koko feminismissä", koska esimerkiksi Anna Kontula on feministi. Suurta linjaa puheissa se sen sijaan pitää.
Huolipuhe 2: Pojat viettiensä orjina.
Pojatkaan eivät tietenkään ole välttyneet "huolipuheelta". Siinä missä tyttöjen mielenterveyden katsotaan järkkyvän, pojista pelätään tulevan jonkinlaisia seksuaalisia ahdistelijoita. Tytöstä pelätään tulevaa uhria, pojasta rikoksentekijää. Tässäkin kohden näkemykset sukupuolista ovat hyvin vanhakantaiset. Kristillisessä näkemyksessä naisella on seksuaalinen valta tehdä miehet hulluiksi, ja siksi hyveellinen nainen oli siveä. Tästä syntyi ihanne, neitsytkultti. Palvotaan seksuaalisuutensa kieltävää ja kätkevää.
Epätasa -arvoinen asetelma tulee esille yhteiskunnassa monella tavalla. Muistan kuinka nuorempana pelleilin internetissä. Tein samanlaisen tarinan, jossa ideana oli kertomus baari -illasta, joka päättyi seksuaaliseen kieltäytymiseen ja siihen miten toinen oli ottanut aggressiivisen asenteen ja suuttunut. Tarinat oli eri foorumeilla ja toisessa toimijana oli mies ja toisessa nainen. "Sukupuolenvaihdos" teki yllättävän ison eron reagointeihin. Jos mies suuttuu kieltäytymisestä, tämä on sika. Sen sijaan jos mies kieltäytyy, tämä rajoittaa naista ja siitä on OK suuttua, mieshän suoraan vihjaa epäattraktiivisuudesta. Toisin sanoen mies nähdään vanhakantaisesesti "aina valmiina" -ihanteen toteuttajana. Miehen on haluttava aina, joten naiselle jää rooli kieltäytyjänä tai suostujana. Tämä tarkoittaa sitä että tässä diskurssissa päätäntävalta nähdään vain naiselle kuuluvana.
Tämä ei tietenkään ole "riittävän kattava" ollakseen mikään varsinainen todiste. Mutta vastaavaa ilmiötä on oikeastikin.
Ehkä hupaisin esimerkki tästä löytyy Anna Kontulalta. "Tästä äiti varoitti" -kirjassa on kaksi kuvaa suuseksistä. Toisessa on feministien "paheksuma tapa", jossa nainen on polvillaan hoitamaassa asioita. Se edustaa alistussuhdetta. Toisessa on feministien "hyväksymä tapa", jossa mies on polvillaan. Kontulan mukaan ne, jotka ääneen ilmoittavat hyväksyvänsä ensimmäistä, pidetään eräänlaisina "feminismin rintamakarkureina". Toisin sanoen vallankäyttö sallitaan toiseen suuntaan, mutta ei toiseen suuntaan. Tämä viittaa epätasa -arvoon suhtautumisessa eri sukupuolten välillä. Kontula itse esittää että voi olla feministi ja silti pitää näistä "feministisesti epäkorrekteista" toimintamalleista ja harjoittaa niitä. Koko feminismin sallitun kenttä voidaan vapauttaa.
Poikien kohdalla yksi suurimmista "kolmannen persoonan peloista" on pornografia. Olen melko varma siitä että tässä on juuri "kolmannen yksilön" pelkoa. Pelkääjät eivät itse ole olleet pornoa katsovia poikia. Tämä on itselle vieras taho, jota pelätään. Tästä yleisin pelonaihe on ns. "porno oppikirjana" -pelko.
Pelko ei tietenkään ole sinällään asiaton. Pornografiaahan ei voi sellaisenaan soveltaa. Syykin on oikeastaan ilmiselvä: Pornoa tehdään katseltavaksi, kun taas itse toimintaa tehdään "käyttömukavuutta silmälläpitäen". Eli pornografiassa maksimoidaan näkyvyyttä. Tätä kautta mukaan valikoituu akrobaattisia ja käytännössä toimimattomia ja epäkäytännöllisiä asentoja. Kun seksiä tekee itse, sitä harvemmin miettii että näkyykö tästä mahdollisimman hyvin katselijoillle. Nimittäin jos tunne katselijoista tulisi mukaan, voisi toiminta ns. vaikeutua.
Tässä ajatellaan että raju seksi opettaa pojista rajun seksin harjoittajia. Kuitenkin ainakin omakohtaisesti suuri osa pornografiasta on ollut "vertaisviihdettä". Eli sitä on käytetty jonkinlaisen kauhistelun kohteena. Esimerkiksi yläasteella kävin erään ystäväni luona, ja siellä sitten yksi kaveri otti hartioista kiinni ja toinen laittoi päälle "Villen videoita" (Ville oli vanhempi poika, ei kaveri mutta asui "kaverin kanssa samassa talossa samana perheenä"). Sanotaan näin että tarkoituksena oli järkyttää, sitä katsottiin ensisijassa uteliaan järkytyksen kautta. Eikä kyseinen video lisännyt ainakaan minun intoa tuplapenetraatioon, jota siinä näkyi, itse asiassa päin vastoin. Voidaan jopa sanoa että tämä oli "oppimiskokemus, jossa kasvatettiin tietoisuutta haluamisestaa sitä kautta että tietää mitä ei halua." (Jolla argumentein perustellaan mm. moniarvoisuutta.)
Seksuaalitasa -arvohierarkia.
Jos tasa -arvokeskustelu olisi nimensä mukainen, tuo otsikko olisi oksymoroni. Kuitenkaan kaikkiin ei suhtauduta yhtä hyvin. Kontulan esityksen mukaan arvohierarkiassa huipulla on heteropari, ja alimpana ovat seksityöläiset. Seksityöläinen on vahvasti uhri. Kontulan näkemyksessä isoa vääntöä saikin se, että hänestä seksityöläisyys voi olla emansipatorinen valinta. Seksityöläisten alemmasta arvosta ei siis ole ristiriitaa keskustelussa. Vain ja ainoastaan siitä kuuluuko sillä olla alempi hierarkia -arvo on keskustelun alla.
Karkeasti tässä käu seuraavasti: Seksuaaliset vähemmistöt ja sukupuolet sekä toteutustavat on arvotettuja. Valtahierarkian huippu on selkeästi arvotettu heteroseksuaaliselle naiselle, tämän seksuaalista toteuttamista tuetaan ja parannetaan sekä kehitetään. Homoseksuaaleja ja lesboja suvaitaan, eli niiden olemassaolo hyväksytään, kuitenkin "hopeasijalla". Muut tahot ovat toiseutettuja. Sovinistejen puheista huolimatta pohjalla ei kuitenkaan ole heteromies, vaan seksityöläinen. Ja nimen omaan naisseksityöläinen. Mieshuorassa voidaan vielä nähdä jotain vapautta ja yritteliäisyyttä. Naishuora taas on joko uhri, hyväksikäytetty tai mielenterveydeltään horjuva. Alimpaan kastiin ei päästä siis vihalla, jota kohdistetaan seksiä ostaviin miehiin. Alimpaan kastii pääsee alistuskeinoista tehokkaimmalla, säälillä.
Porno vs. terveysvalistus.
Kuitenkin voidaan kysyä onko porno kaikesta huolimatta "niin kaukana" kuin esitetään. Ainakin tästä herää vahvoja epäilyksiä, kun esiin nostetaan seksuaalivalistus. Seksuaalivalistuksen ja käytännön välillä on valtava kuilu. Ja tämä kuilu on ensisijassa emotionaalinen. Sillä siinä missä pornografiassa on mukana naurettavia tunteisiin vetoavia -elementtejä, kuten naisen ulvovia orgasmeja jotka tulevat siitä kun mies laukeaa hänen päälleen, on seksuaalivalistus kylmän mekaanista.
Seksivalistus ei sinällään tervettä suhtautumista seksiin. Se opettaa lähinnä selviämään siihen liittyvistä ongelmista.
Koulutuksessa ylipäätään itse seksuaalisuus nähdään akti(o)kuvauksena. Sen kulku kuvataan tapahtumasarjana. Esimerkiksi seuraavaan malliin (Turunen, "Ihminen", sivu 135) "Yhdynnässä siemenneste saatetaan emättimeen. Samalla tavalla kuin monilla muilla eläimillä, tapahtumaan liittyy edeltävää rituaalinomaista käyttäytymistä. Psyykkisillä tekijöillä ja ympäristöllä on suuri vaikutus sen onnistumiselle" ..." Emättimeen viedyn siittimen edestakaiset liikkeet ylläpitävät seksuaalisia ärsykkeitä. Emättimen läpimitta pienenee tässä vaiheessa etuosasta mutta laajenee takaosasta." ... Toki tämä on asiallista tietää. Toisena aiheena aina seksin ikävät puolet ja seuraukset. Kun "mies kovalla peeniksellään" tulee, on seurauksena sukupuolitauteja ja abortti. Kondomit auttavat, mutta voivat mennä rikki. Loppuun muistetaan sanoa "seksi on iloinen asia". Tässä kohden teksti on itse asiassa hyvin lähellä sitä vanhaa moralismia. Seksi on vaaran paikka, ja seksuaaliterveys tarkoittaa sitä että välttää asian tekemistä "suunnilleen viimeiseen asti".
Kun katsoo tätä ja muistaa millaista on elää hormonihirviöistä teini -ikää, niin ei ole ihme että porno kiinnostaa enemmän. Syynä lienee tietty "toivottavuus". Pornografiassa on aika usein myös ns. "kivaa". Koulussa esitetty on kylmempää, ja se tuntuu tätä kautta eitoivotummalta. (Joka laittoman usein tarkoittaa samaa kuin "se unohdettavampi asia".)
Kontekstiin asettaminen.
Koska tässä höpisin monenlaisista näkökulmista, on lopuksi hyvä muistuttaa mitä oikein ajoin takaa koko tässä prosessissa. Tämä on erityisen tärkeää koska mainitsin ideologiat. Moni ajattelee että mikä tahansa ideologinen sävytys tai tausta tarkoittaa että "on väärässä". Näin ei tietenkään ole. Tosiasiaväitteet ovat tosiasiaväitteitä : Se, että jokin ideologia kannattaa jotain on irrelevantti piirre.
Tässä en tietenkään moiti esimerkiksi koulun seksivalistusksen asioita itsessään. On esimerkiksi hyvää tietää miten kondomi auttaa sukupuolitauteja vastaan. On hyvä tietää että on olemassa kuppa joka voi hoitamattomana "syödä aivot". Ongelma on enemmän siinä että seksistä jää sen pohjalta tunteeton sävy. Kun valistuksessa irrotetaan aihe siihen liittyvistä tunteista, jää mieleen tyhjiötä. Sillä ainakin minä en ole koskaan kyennyt näkemään omaa seksuaalista toteuttamista tunteista irrallisena. Päin vastoin, se tunnepuoli on jopa monin kerroin tärkeämpi. Kun tunneilmaisu jää viileään "Seksi on iloinen asia" -tyyppisten sloganien alle, jää tilaa. Ja juuri tässä tilassa pornografian mahdolliset riskit saavat tilaa. Kun "itse tapahtumasta" saa vain "kylmää kliinisyyttä" ja "kaupallistettua näyttävyyttä joka esittää myyvänsä tunnetta", ei olisi ihan kovin suuri ihme jos näkemykset suoritteista vääristyvät. (Tosin luulen että suurin riski tässä on se, että seksiä harjoitetaan epäkäytännöllisillä ja koomisilla tavoilla. Raiskauksen teko pornon pohjalta on sen sijaan harhaluulo. Myytti joka on ideologisista ennakkoluuloista syntynyt ja propagandasyistä levinnyt ja saanut suosiota..)
Sama koskee tietysti myös "uhripuhetta". Uhripuheella yritetään normittaa. Toisaalta kuitenkin maailma ei ole myöskään mikään riskitön paikka : Nyky -yhteiskunnassa monet asiat on tehty paitsi sallituiksi, myös sellaisiksi että niitä odotetaan. Eli siinä missä asia olisi hyvä "luvallisena", siitä tehdään nyt jotain jonka viivästyminen on "epänormaalia", jollain lailla sairasta.
1: Tästä seuraa se, että lapset kyselevät että onko heissä jokin vika kun heitä "ei 15 veenä kiinnosta". Tai "oon jo 12, ei ole vielä menkat, olenko epänormaali". (Toki ymmärrän tässä takana olevaa huolta ja epävarmuutta : Olinhan itsekin lukiossa ennen kuin äänenmurros alkoi. Ja muutenkin olin "jälkijunassa" fyysisen kehityksen rintamalla.) Minusta tärkeintä onkin se, että asiaan ei liitettäisi "kehitysvaatimuksia".
Samoin olen sitä mieltä että seksiin liittyvään kieltäytymismahdollisuuteen on suhtauduttava tiukasti. Esimerkiksi minulla tärskäytti "moraalisennärkästyksen ja kolmannen persoonan huolen" kun luin seuraavaa: "Ammattiin opiskelevista tytöistä 12 prosenttia sanoi olleensa yhdynnässä vastentahtoisesti. Lukiolaistytöillä vastaava luku oli 5 prosenttia." Huolestuttavia lukuja.
1: Joku voisi ensin luulla että olisin ajamassa jotain pakkoseksiä, jossa odotettaisiin seksiä yhä enemmän ja vähemmillä rajoitteilla. Kuitenkin olen enemmänkin ajamassa sitä että henkilökohtaisesta rajasta osattaisiin pitää "ihan itse huoli". Tässä yhteydessä korostaisin jopa sellaista "epämaskuliinista" juttua kuin "kieltäytymismahdollisuutta miehille". Miehen kieltäytymisen mukana ei saisi mennä sukupuolen edustaminen. Kieltäytyvä mies nähdään helposti kyseenalaistavassa valossa. (Mitä ajaa sekä "sovinismi" että "telaketjufeminismi". "Asiallinen feminismi" taas harvemmin.)
___1.1: Tosin tässä kohden aika näyttää tekevän asioita hyvään suuntaan. Nimittäin : "Pojista 91-94 prosenttia ja tytöistä 95-97 prosenttia kokee, että on helppoa kieltäytyä sellaisesta seksuaalikäyttäytymisestä, jota ei halua."
Lisäksi uskon että terveyskasvattajat yrittävät tehdä työnsä hyvin. Moni varmasti jopa panostaa siihen että seksi saataisiin ilmenemään muutenkin kuin "rangaistustensa kautta", negatiivisesti sävyttyneenä. (Pirun vaikeaa se kuitenkin on.) Itse asiassa painottaisinkin tässä nimen omaan syyllisyyden siirtämistä pois instituutioilta. Koulu, feminismi, sovinismi, kristinusko.. ovat toki vaikutusvaltaisia. Mutta tosiasiassa suurin vaikuttaja tässä on yhteiskunnan yleinen jutustelu.
Arvot toimivat elämässä. Harvalla on akateemista todistusta, koulutusta tai muutakaan vastaavaa. Ne eivät siis vaikuta, koska niitä ei ole edes luettu, saati sisäistetty. Siksi tälläinen instituutioihin siirtäminen on tavallaan keskustelun siirtämistä "epäolennaiseen". Demonisoivat huolipuheet ja muut vastaavat huonot asiat käydään ensi sijassa kodeissa, kaduilla, kahviloissa, työpaikoilla, nettifoorumeilla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti