"Mentalist" -televisiosarjassa oli viime viikolla tarina noidasta. Sarjan pääjuonen sijasta siitä voisi nostaa esiin sivujuonteen. Siinä noita oli kironnut kuolleen. Oli hän kironnut aikaisemminkin, mutta tällä kertaa se vain sattui toimimaan. Koska kyseessä oli USA, etsittiin murhaajaa ja putkenpätkää, ja tuollainen noituus sallittiin uskonnonvapauden nimissä.
Noituuteen suhtautuminen on kuitenkin hyvin mutkikasta. Toki jo pelkkä noituus itsessään on tuomittu pahana. Se edustaa monissa uskonnoissa kilpailevaa järjestelmää, joten on luonnollista että sitä itseään vihataan. Riippumatta siitä mitä sillä tehdään. Esimerkiksi USA:ssa on ihmisiä jotka selittävät että noituudessa temput ovat aitoja, ja niitä saadaan Saatanalta. Ne voivat vaikuttaa jopa hyviltä, mutta niissä on kieroa taikuutta takana.
Mutta jos asiaa käsitellään pelkkänä tekona, noituuden käsittely saa erikoisia piirteitä jotka esittävät kysymyksiä maailmankuvan suhteesta etiikkaan. Tämän tuo esiin Mette Södermanin kommentti: (Joka kannattaa lukea kokonaan, ja josta riivin vain osia.):
"Jos noituuteen tosi aidosti uskoo, niin noituudella tehdyt rikokset ovat luonnollisesti yhtä pahoja ja yhtä rangaistavia kuin muulla tavoin tehdyt rikokset. Noituudella tehty murha on aivan samanlainen murha kuin vaikka vasaralla tehty murha. Silloin on kyse vain samoista asioista kuin muissakin rikoksissa; mikä kelpaa todisteeksi?" ... "Jos taas noituuteen ei usko, kuten me länsimaalaiset mielellämme ajattelemme, ettemme usko, niin koko noituus on humpuukia ja siitä syyttäminen oikeusmurha ja kuvaamatonta typeryyttä."
Tässä huomataan että vaikka etiikka ei olekaan suoraan sidottavissa olemassaoloon ja tapahtumiseen, maailmankuva värittää tapahtumat hyviksi ja pahoiksi. Asiat näkyvät tätä kautta aivan erilaisilla tavoilla. Tästä saadaan erikoisia kysymyksiä.
1: Itse asiassa juuri is - ought -ongelman takia ylipäätään tarvitsee pohtia onko asia hyvä vai paha. Muutenhan tarvitsisi vain kysyä, "Tapahtuiko se", ja jos se tapahtui tiedettäisiin heti että se olisi hyvä (tai paha, jos oleminen tarkoittaa pahuutta.)
Erityisen ongelmalliseksi sen tekee tietysti se, että asiat eivät ole kovin kaukana meidän omasta elämästämme. Tai kuten Mette asian sanoo: "Katolinen kirkko (ja anglikaaninen) harrastavat manausta, jolla voi olla voimakas vaikutus, toivottavasti parantava, ainakin joihinkin psykoottisiin yksilöihin, mutta joka kokonaisuudessaan pitää yllä uskoa, että demoniset voimat ovat aivan todellisia ja uhkaavia. Niin että tällaiset Saudi-Arabia.uutiset nostavat minulla käsivarsissa karvat pystyyn. Niissä on jotakin oikeasti peloittavaa, ei vain sellaista "rättipäät ovat tyhmiä" -ajattelua"
Pelkän uskonnonvapauden kannalta asiaa ei voida lähestyä kovin hyvin. Koska jos minä keksin päästäni että vaikka kristillinen toiminta on luonteeltaan pahaa, ja varoittelen tästä, voin uskomukseeni vedoten tehdä tietysti aivan kuten USA:n evankeelikot. Eli tuomita tahon pahaksi. Jos tämän hyväksyy, asia muuttuu tietysti rangaistavaksi. Samaan tapaanhan noitavainojenkin kohdalla itse asiassa tehtiin. Varmasti takana oli paljon hyvää tarkoittaviakin ihmisiä joista noitia oli ihan oikein tuomita juuri tämän vuoksi.
Mutta jos usko riittää, minäkin voin keksiä että esimerkiksi kristityt vain luulevat palvovansa hyvyyttä, mutta oikeasti takana onkin jösses, joka on universumissa oleva paha. Hän vain näyttelee hyvää. Tätä kautta kristillinen toiminta ehkä näyttää hyvältä ja ehkä jopa näyttää toimivalta mutta... (Itse asiassa juuri näin tapahtuu USA:ssa kun demonisia voimia yhdistetään esimerkiksi wiccoihin.)
Ongelma on tietenkin mutkikas, koska tieteellinen maailmankuvakin on vain yksi maailmankuva. Jos olisikin pahoja voimia, ja niillä olisi käyttäjiä, niin eikö tämä voisi olla murhasta syytettynä?
Yksi ratkaisu voisi olla se, että täytyisi osoittaa että noita on taitava noita. Eli esimerkiksi että hän voi tappaa. Tätä voisi testata vaikka kaksoissokkokokeella. Katsotaan moniko noidan kiroamista koeryhmäläisistä kuolee ja montako verrokkia. Tällöin kysymys siirtyy maailmankuvakysymyksistä yksilön kykyyn. Tämän ongelmana on tietysti se, että jos noitia olisi, nämä tuskin vapaaehtoisesti näyttäisivät että heillä on kykyjä tehdä jotain asioita oikeasti. Toisaalta kuka haluaisi koehenkilöksi? (Minä haluaisin koehenkilöksi!)
Ehkä se valistus ja taikauskojen vastustaminen, ja uskonnollis-hengellisten aineistojen tuominen tuomioistuimeen ei sittenkään kuulosta niin pahalta. Vaikka oltaisiin erimielisiä siitä onko noituus olemassa, juuri tähän vedoten ne pitäisi jättää pois tuomioistuimesta. Kukaan ei kiistele siitä voiko metalliputkenpätkällä tappaa ihmisen. Noituus taas on enemmän "maailmankuvasta riippuva kysymys". Tämä eliminoimistapa sopisi "syytön kunnes toisin todistetaan" -periaatteeseenkin varsin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti