Minulla oli ilo ja onni kohdata kaksi sattumaa : (1) Ensimmäinen sattuma oli "Nietzsche lyhyesti" -blogin uusi juttu Aiheena poststrukturalismi, ja luokittelun vahingoittavuus. (2) Toinen sattuma taas oli "Eksaktin Elämän Utopiassa" ollut myös "aivan bränikkä" artikkeli naistutkimuksesta ja evoluutioteoriasta.
Vaikka aiheet olivatkin erilaisia, eikä niissä käsitelty asia ollut sama, ne yhdisti teema. Joka tuli tietysti mieleen kun ensin luki yhden ja jatkoi toiseen. Loppu on oikeastaan vain yhteenpanemista ja koostamista. (Vaikka lopputulos voi periaatteessa olla sellainen että kumpikaan alkuperäisistä blogaajista ei kannata esitystäni heistä.) Lähes koskaan ei blogaaminen ole yhtä helppoa!
Nietzschellehän Luonto on ihmiselle vain maailma mielikuvana ja mielikuvassa on erehdys. Luokittelemisessa on kyse tulkinnasta ja tässä ollaan aina tyhjän päällä. Lainaan karusti viisaampaani "Koska emme voi saada luontoon tai maailmaan Jumalan tai enkelten perspektiiviä katoaa tulkinnoiltamme pohja pois. Jokainen tulkinta perustuu erheelle ja ei ole mitään rajoitusta siihen miten monella eritavalla voimme maailmaa tulkita. Maailma on dionyysinen moninaisuus, million tai multitude ja pohjimmiltaan maailmalla ei ole mitään struktuuria. Kaikki maailmassa oleva "rakenne" perustuu vain ihmismielen hetkelliseen kuvitelmaan kyvystä rakentaa pysyvää tietoa". Tässä tärkeää roolia näyttelee siis tietoteoreettiset kannanotot : Nietzsche muistuttaa miten koerjärjestelyn teko laboratoriossa perustuu oletukselle että se toimii laboratorion ulkopuolellakin. Eikä induktion ongelmakaan mihinkään katoa, ja siitäkin hän muistuttaa.
Mutta tietoteoria ei ollut Nietzschelle "niin keskeinen asia". Toinen asia on tärkeämpi.
Objektiivisuudessa Nietzschelle kyseessä oli ensi sijassa mielenterveys : Objektiivisuus pyrkii vieraantumaan itsestä, jolloin emotionaalisesti ollaan itsestä erossa. Nietzschelle taas juuri subjekti oli tärkeä: Olihan ihmisen vallantahto, keskeinen yli-ihmisen moottori, juuri ihmisen sisäisessä tunnemaailmassa. Voidaan kuitenkin kysyä, kuten "Nietzsche lyhyesti" tekee : "Ei kai se nyt ole ongelma, jos erilaisia ilmiöitä yritetään mallintaa ja kuvata tieteellisin välinein ja ilmentää sekä löytää "naisesta sinänsä" joitain relatiivisen symmetrisiä tai toistuvia piirteitä. Jos fyysikko tutkii atomeja ja niiden liikettä ei se tarkoita, että hänen maailmansa muuttuisi pelkiksi kylmiksi atomeiksi. Lääkärin puolisokin lienee jotain muuta kuin verta, lihaa ja suonenpätkiä (toivottavasti)." Tässä siis "yksi näkökulma asiaan" sekoittuu kokonaiskuvaan. Eli yksi tutkimusperspektiivi muuttuu "kaikeksi". Ihmisen tunnemaailma ei muutu kokemustasolla tai muutenkaan tuhoudu sillä että se palautuu vaikka hormonitoimintaan. Sen jälkeen vain tiedetään, miten tämä tunnemaailma toimii. Eihän tietokonepelikään lakkaa viehättämästä mieltä sillä että kuluttaa aikaa sen lähdekoodin ja tietokoneen toimintaperiaatteen parissa.
Ja toisaalta kyse ei ole varsinaisesti suoraan mistään tietoteoreettisista pulmista, vaan korostetusti mielenterveydestä ja vallanhalusta. Nietzschestä tiede ja objektiivisuus on alhaista koska se johtaa masennukseen ja muuhun mielenterveydelliseen ongelmaan. Ja tämä yhteys itsessään on väitetty relaatio. Nietzschekään ei ole vapaa objektisoinnista.
Sitten naistutkimukseen.
Naistutkimuksessa mietitään hyvin samalla tavalla. Yhdistävä elementti on tietysti valta. Postmodernismissahan kaikessa nähdään ja etsitään valtapyrkimyksiä. Naistutkimus ei siis ole suoraan Nietzscheläistä, mutta sen varoittelemat asiat on löydettävissä juuri tuolta kohdin, ja sellaisessa muodossa että ne on "helppo ymmärtää".
Tästä on myös seurauksia. Naistutkimuksella on maailmaa koskeva päämäärä. Tämä tarkoittaa sitä että sen piirissä pyritään vaikuttamaan maailmaan siten että päädyttäisiin johonkin tiettyyn lopputulokseen. Heillä on lisäksi tosimaailmaa koskeva väite: Heistä jotain tilannetta tulee muuttaa. Tämäkin on tosiasiaväite ja maailmaa koskeva relaatio. Tämä itse asiassa pakottaisi heidät hakemaan juuri objektiivisuutta: "Jos naistutkijoiden maailmankuva on näin löyhästi kiinni faktatiedossa, miten se palvelee heidän sinänsä jaloa päämääränsä saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo (olettaen että se todella on kaikkien feministien tavoitteena)? Voiko maailmaa ylimalkaan muuttaa paremmaksi paikaksi, jos maailmaa koskevat käsitykset ovat virheellisiä?"
Kysymys ei ole niinkään siitä että todellisuus olisi hyvä, vaan siitä että jos maailmaa muutetaan, se vaatii välineellistä vaikuttamista. Tämä voi onnistua jos ja vain jos tiedetään että tekemällä asioita X tapahtuu (todennäköisesti) seurauksia Y. Naistutkimus, joka on relativistista tai kiistää relaatiotiedon, heittää samalla automaattisesti rukkaset naulaan etenemispyrinnöissään.
Luonnontieteellinen käsittely kielletään "valtapelinä", mutta sitten kuitenkin esitetään toisia näkemyksiä tilalla. Valitettavasti tässä unohdetaan että nekin ovat valtapeliä. Foucault iskee tässä kohden aina takaisin. Valtaa löytyy kaikesta inhimillisestä toiminnasta, koska muuten se ei olisi inhimillistä toimintaa. Argumentitkin vain tuovat positiot muille esille, eikä nekään kerro mitään kertojan tavoitteista: Onko se vain halu vallata tilaa tällä argumentilla vai uskooko hän todella että näin on.
Evoluutioteoria tietysti nähdään usein "pahana". Esimerkkinä lainaan "eksaktin elämän utopian" kautta löydettyä feministien väitettä : "Darwinin teoria seksuaalivalinnasta on "elitistinen heteromiesnarratiivi, jossa ideaalisiksi ymmärretyt sukupuolisuhteet on luonnollistettu projisoimalla ne eläinmaailmaan." Tässä on itse asiassa tehty vakavia virheitä.:
1: Is-ought -virhe on selvästi tehty: "Oleminen" ja "oikeutus" on rinnastettu tarpeettomasti. Evoluutio ei olisi väärä vain siksi että se olisi todellakin tällainen ikävähenkinen asia. Se on väärä vain jos ja vain jos se ei toteudu luonnossa. Epämiellyttävyys ei tarkoita olemassaolottomuutta. Evoluutio ei ole väärä sen takia että se näyttäisi että tietyt sukupuoliroolit olisivat lajityypilllisiä tai odotettavia. (And I can actually prove that is-ought or ought-is is not valid! I exist!)
___1.1: Lisäongelmia tässä on tietysti se, että evoluutioteoriassa ei ole mitään "yhtä ideaalista sukupuolisuhdetta." Kirjoittelinkin esimerkiksi yksiavioisuuteen ja moniavioisuuteen ja sukupuoleen liittyvistä asioista evoluutiopohjalta. Siinä on tietysti ihmisten sijasta enemmän lintuja "kuin kiinnostaisi", mutta sen pohjalta on hyvä huomata että (1) yksi ja moniavioisuus on lähinnä "optimaalisen tilannekohtaisen selviytymisstrategian laatimista", jossa mietitään sikiämistä eikä moraalia. Ja lisäksi (2) ei ole mitään yhtä tiettyä vakiovastausta, joten on hyvä miettiä että onko syytös sukupuoli-ideaalista ja tämän luonnollistamisesta sittenkään peräisin evoluutioteoriasta itsestään.
_____1.1.1: Sellainen vaihtoehto että kritiikin esittäjällä ei ole pullat hyvin uunissa. (1) Hän ei ymmärrä kritisoimaansa asiaa, eli hänellä on harhaluulo evoluutioteorian esityksistä. (2) Tai hän pahantahtoisesti vääristää kritisoimaansa asiaa ajaakseen valtapeliään jossa on tietty sukupuoli -ideaali joka yritetään luonnollistaa siten että jopa esitys jossa päinvastasta tapahtuu luonnossa siksi että se on "strategisesti geenien kannalta fiksu reagointitapa" tuomitaan heti ja automaattiseksi paitsi moraalittomaksi "valitettavaksi toteutuvaksi epäihanteeksi", myös tapahtumattomaksi ilmiöksi. Olipa tätä luonnontieteellisesti testattu tai ei.
2: Parhaimmillaankin tämä syytös on geneettinen virhepäätelmä, alkuperään vetoamista. Idean keksiminen ja sen takana oleva innoittaminen sekoitetaan sen totuusarvoon, kun taas luonnontieteessä keskitytään hypoteesinmuotoutumisen sijasta testaamiseen. Harvemmin asioita perustellaan vääräksi sen vuoksi että ajatuksen keksijä on vaikkapa ollut "ikävä tyyppi" tai hänellä on ollut moraalittomia mielikuvia.
___2.1: Stephen Jay Gould on itse asiassa nostanut evoluution narraatioperinnettä esille. Hänestä se on ongelma. Hän korostaa sillä kuitenkin sitä miten narraatio antaa luonnontieteellisesti väärän kuvan evoluutiosta ja sen tapahtumista. Eli hän moittii sitä että siihen liitetty narraatio ei ole teorianmukainen : Esimerkiksi kuvasarja apinasta ihmiseksi kuvastaa helposti prosessia jolla on suunta ja joka on suoraviivainen, kun totuus on mutkikkaampi. Ja tarinassa luonnonvalinnasta korostuu liikaa perinteinen "taistelujen ja vaikeuksien kautta voittajaksi" -sankaritarina. Tarinaa ja teoriaa ei saisi liittää yhteen. Yleisesti ottaen olisi muutenkin muistettava että popularisoitu esimerkki ei ole sama asia kuin teoria, se on aina yksinkertaistus ja karkeistus.
Rotkirch ja monet muut ovat tuoneet tätä esiin, naistutkimuksen piiristä. Ja tämä kertoo siitä että naistutkimus ei ole pelkkää relativistista sanahelinää. Siellä on käytössä erilaisia positioita ja perustelutapoja, myös luonnontieteellisiä. Jostain syystä tämä vain monilta unohtuu. Tällöin ongelmana ei ehkä ole "naistutkimus itsessään", vaan se, mitkä näkemykset ovat joko suosittuja tai ainakin palstatilaa saavia.
Otan tähän liittyen esiin feministin lausunnon : "Paula Nicolson (1997, 383) väittää, että puhe äitiysvaistosta, joka rakentuisi "kahdelle halulle: saada lapsia ja huolehtia niistä", on "sosiaalisesti rakennettu myytti" jolla ei ole mitään tekemistä oikeiden äitien elämän kanssa. Nicolson ei viittaa minkäänlaisiin tutkimuksiin, joissa eriteltäisiin mahdollisten myötäsyntyisten taipumusten osallisuutta äitien toimintoihin. Jos Nicolson olisi tutustunut evoluutioteoriaan, hän olisi voinut havaita, että halu saada lapsia ei välttämättä ole myötäsyntyinen mutta että halu huolehtia lapsista on vahvasti geneettisesti välittynyt (Hrdy 1999)."
Luultavasti syynä on se, että geneettinen ohjautuminen sekoitetaan siihen että geeni määrää toiminnan täysin. Heritabiliteetin ja korrelaatioiden ymmärtäminen on jäänyt naistutkijoilta huomaamatta. Syynä voi tietysti olla ihan sekin että "he eivät osaa". Eli he ovat tutustuneet kirjallisuustutkimukseen sopiviin aineistoihin mutta ovat samalla unohtaneet opetella sen luonnontieteen metodin. Evoluutioteoriaakin on moitittu ennen kuin on tehty se ensimmäinen perusasia, joka kriitikkiin astujan tulisi tehdä: Ymmärtää sen sisältö. Jos ei tunne kritisoimaansa kohdetta, ei sitä voi tehdä oikein.
1: Mutta evoluutiota ja evoluutikoita on tietysti aina pilkattu "humanismipohjalta", ilman että ilmiötä ymmärretään. Toisin päin ei saa tehdä, kun on se myytillinen "mielipiteen ja vakaumuksenvapaus". Toiset valtapelit ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. (Tämän lausunnon kirjaaminen esiin leimaa minut tietysti välittömästi. Olen, lukijatahosta riippuen, joko "sovinisti & naisvihaaja". "Moraaliton (potentiaalinen) murhaaja-ateisti, natsi".)
Niin kauan kuin uskoo siihen että meitä ympäröi yksi yhteinen todellisuus, jossa tapahtumat ovat edes jossain määrin ennustettavia ja luokiteltavia, pitäisi ensin katsoa luonnontieteet ja sitten vasta muut. Tietysti jos ei usko muuten, niin voi lyödä kanssani vetoa miljoonasta siitä että aurinko ei nouse huomenna. Mutta heille tietysti aurinkoa ja miljoonaa ei ole olemassa, nehän ovat vain naurettavia perspektiivejä, joilla todellisuutta kahlehditaan. "Valtapelejä ei missään".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti