Usein jalostamisessa puheenaiheeksi nousee muuttaminen ja kehittäminen. Tästä voi helposti ajatella että koko totuus on tässä. Esiin voisi nostaa taloudellisuutta, kaupallisuutta ja muita asioita joita yhdistetään niihin paljon moitittuihin "kylmiin ja koviin arvoihin".
Kuitenkin jalostussuunnitteluun voi kuulua hyvin monenlaisia tavoitteita. : Jalostukselliseksi minkä tahansa idean tekee oikeastaan se, että niissä eläimien perimään kohdistuu jotain toiveita, maidontuotannon edistäminen tai harvinaisen rodun populaation alleelien monimuotoisuuden katoamisen estäminen ovat ehkä erilaisia tavoitteita mutta ne molemmat kohdistuvat perimään. Ideana onkin se, että tavoitteeseen päästäkseen asiat on hiottava niin että tavoite saavutetaan. Eri tavoitteita lähestytään eri keinoin. On tiedettävä mitä tehdään ja miksi tehdään. (Ja tietenkin : mitattava ja seurattava!)
Tätä kautta myös erilaisten rotujen suojelu ja suosiminen kuuluu myös osana jalostuksen miettimistä. Suojelukysymykset ovat suomessakin tärkeitä. Esiin on nostettava esimerkiksi Pelson vankilan geenipankkitoiminta, jolla näyttää aina olevan vaikeuksia. Sen tehtävänä on suomen alkuperäisrotujen geeniaineksen säilyttäminen. Asiaa perustellaan usein silläkin että sitä kautta voidaan saada arvokasta geeniainesta, jolla tuotantoa saadaan tehostettua.
Tämänkaltainen puhe tuntuu ensialkuun hieman erikoiselta. Uniikkia ja pientä säilytetään omaleimaisuutensa vuoksi, mutta kuitenkin sulauttaminen isompaan on samaan aikaan puheissa.
Säilyttämiseen voi olla useita syitä. Ja ne voivat hyödyttää erilaisia projekteja. Jos jalostus tuotantoon tuntuu erilaiselta kuin rodunsäilytys, se kuitenkin hyödyttää molempia.
1: Jos tehdään vain toista, siitä voidaan päättää myöhemmin. Jos jokin asia kannattaa kaikista ei sitä kannata lopettaa sen vuoksi että jossain muussa asiassa ollaan erimielisiä. Erimielisyydet voidaan paikata myöhemmin.
2: Vastakkain ovat tässä tapauksessa usein ideologiat. Esimerkiksi samasta sonnista saadaan useita annoksia siementä. Sillä voidaan tiineyttää useita lehmiä ja saada vasikoita. Kaikkien ei tarvitse olla samaa rotua. Näin vastakkainasettelu on usein muualla, eikä käytäntö estä molempien hyödyttämistä. (Olisihan aika halpamaista estää omaa projektia toteutumasta vain sen vuoksi että ei tykkää niistä toisista. Niin että molempien haitta olisi parempi kuin se että eläin, ja eri tahot hyötyvät..)
Tässä kohden on ehdottomasti nostettava esiin J. B. Ruane. Hän on käsitellyt kriteerejä, joiden kautta suojelupäätöksiä kannattaa tehdä tehdä. Tavoitteena on tietenkin se, että anekdoottinen, tunteisiin vetoaminen ja tarinointi ja muu vastaava jutustelu muutetaan eläimien ominaisuuksista riippuvaksi sen sijaan että keskiöön nostettaisiin ihmisten omat tunteet. (Mikä on eri asia kuin kieltää nämä tunteet. Tavallaan tämä suojelee rumia ja eisöpöjä eläimiä.) Tästä saadaan erilaisia näkökulmia aiheeseen.
Suojelua miettiessä pitääkin määritellä asiaa lajin ja rodun kautta. Rotuakin tutkittaessa on syytä tarkkailla myös lajia, johon rotu kuuluu. Tästä vain tarkkaillaan seuraavia asioita:
1: Vaarantumisen aste. Tässä arvioidaan sitä miten todennäköistä on se, että koko laji katoaa olemasta. Tämä on tärkeä näkökulma, se ei nimittäin ole pelkkää eläimen pääluvun laskemista, vaan mukaan otetaan myös muita elementtejä. Populaation vakaus nousee keskiöön. Tässä on tietysti mietittävä kahteen suuntaan : Jos laji on vakaa, se ei tarvitse erityisiä toimenpiteitä. Mutta jos se on häviämässä ja asiat on niin pahalla tolalla että tuloksia tuskin saadaan, voi olla syytä miettiä tehdäänkö asialle mitään.
2: Erityisolosuhteisiin sopeutuminen. Eri rodut sopeutuvat tiettyihin olosuhteisiin sekä luonnonvalinnan että jalostusvalinnan kautta. Tämän vuoksi on hyvä suojella paikallisia lajeja, jo senkin vuoksi että niitä voidaan sitten risteyttää muiden kanssa ja näin mahdollisesti vaikuttaa myös siihen jalostukseen, jossa keskitytään ominaisuuksien kehittämiseen eikä niiden säilyttämiseen. Pelkästään se, että rotu selviää jossain ei tarkoita että jokin muu ei voisi toimia aivan yhtä hyvin. Paremmuusjärjestys on aina suhteellista, vertailukohta on tällöin yksittäisen onnistumisprosentin sijasta se, onko onnistuminen parempaa kuin muiden.
___2.1: QTL -mappingilla (Quantitative Trait Loci) voidaan tutkia genomia ja hyvissätapauksissa jopa jopa tunnistaa yksittäisiä geenejä ja alleeleja jotka aikaansaavat tavoiteltuja etuja. Paremman sopeutuvuuden tunnistaminen vaatii kuitenkin myös vertailevaa tutkimusta.
3: Lajin tai rodun ominaisuuksien taloudelliset arvot ja potentiaalit. Tämä hyödyttää myös pienempiä rotuja, koska vaikka suurissa roduissa on tietysti suosion takana usein se, että ne ovat "varsin kelpoja", voi pienilläkin roduilla olla erityislaatuisen hyviä yksittäisiä ominaisuuksia, kuten vaikka hyvä rehuhyötysuhde (eli kuinka vähän rehusta menee haaskuuseen.) Tässäkin on tärkeää vertailla eri rotuja.
4: Lajin ja rodun ominaisuuksien uniikkius. Joillain roduilla on ainutlaatuisia ominaisuuksia, jotka voivat olla joko ruumiin toimintaa tai käytöstä. (Kuten islanninhevosen erikoinen juoksutapa, töltti) Näillä voi olla arvoa tai ne antavat mahdollisuuden hyötyyn uusissa olosuhteissa. Tai niillä voi olla arvoa ympäristöllisesti, jos vaikka jokin tietty kasvilaji elää vain tietyn lajin laiduntamalla alueella.
5: Lajiin tai rotuun liittyvät kulttuurilliset, historialliset ja sosiaaliset arvot. Tässä jollain rodulla voi olla vaikkapa symbolista arvoa. (Kuten porolla on saamelaisille merkitystä tarinoita ja perinteistä elinkeinoa myöten.) Tai sen ominaispiirteet sopivat vahvasti alueen historiaan. Tämän arvioiminen on tietysti hankalaa, mutta "vähän" - "paljon" -asteikolla tässä saadaan usein melko yhteneviä tuloksia.
6: Rodun geneettinen uniikkius. Tämä viittaa geneettiseen etäisyyteen verrattuna muihin rotuihin. Tässä korostuu ulkomuodon sijasta populaation geenit. Tälläkin on potentiaalista arvoa, koska esimerkiksi koko voi syntyä useilla eri geeneillä, jolloin variaatio tässä kautta voi auttaa sen jalostamisessakin. Vaikka itse ominaisuus, suuri koko, ei olisikaan mitenkään erityisen harvinainen rotujen ominaisuus.
Tietenkin eri tahot painottavat eri asioita ja tätä kautta saadaan mukaan annos inhimillistä arvottamista. Tämänkaltaisella työkalulla voidaan saada apua sitä kautta että puhutaan asiasta. (Puhutaan vaikkapa geneettisistä ominaisuuksista eikä siitä minkälainen pörröinen fiilis jollakulla on.) Että sitä kautta että löydetään erilaisia näkökulmia. (Suojelun puolesta voisi löytää taloudellisia tekijöitä. "Ituhippi" voisi vihata taloudellisia arvoja eikä tämä siksi tulisi mieleen. Vaikka esitettynä juuri tämä tekijä voi olla vastapuolelle hyvin, jopa erityisen, vakuuttava!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti