Täydellisyyttä pidetään ihmisten parissa arvossa. Siihen on kuitenkin suhtauduttu hyvinkin eri tavalla.Itämaisessa perinteessä täydellisyys on ollut läsnäoleva asia. Esimerkiksi ZEN:issä ajatellaan että kukka on täydellinen kukka, ja kaunis. Kuollut kukka on täydellinen kuollut kukka, ja sellaisenaan myös kaunis. Tässä täydellisyys korostuu harmoniana. Siksi ihmisen tulisi tavoitella sitä että hän kokisi elämänsä virtaamisena täydellisyyden tilasta toiseen. Tämä voi tuntua ristiriitaiselta, mutta takana on ajatus siitä että oksa osaa olla luonnollinen ja tätä kautta harmoniassa. Ihminen sen sijaan ajautuu helposti syrjään tästä tilasta. Siksi luonnollinen ja "helppo tila" ihmiselle voi olla vaikeaa saavuttaa.
1: Itämaisesta ajattelusta tämä sopii erityisen hyvin teetaiteeseen, chadō:n (茶道). Siinä ikään kuin seremonialliesti tavoitellaan mahdollisimman harmonista teetapahtumaa. Ja äärimmilleen ritualisoituneena se myös tuntuu luonnolliselta ja helpolta. Tämä on harmonia jota tavoitellaan. Siinä käytetty chawan -kuppi (茶碗) on arvostettu ja usein hinnaltaankin kallis. Erikoista näissä kupeissa on se, että epätäydellisyydet, epäsymmetriat, virheet ja oudot muotoutumat ovat arvostettuja. Näissä kupeissa asettelukin tehdään niin että nämä virheet ovat ikään kuin näkyvällä puolella. Virheellisyys on ikään kuin viimeinen piirto.
Länsimaissa taas on ajateltu että täydellisyys on tietty harvinainen asiantila. Esimerkiksi kristinuskossa korostetaan sitä että ihminen ei voi elää täydellisesti, hän on automaattisesti syntinen ja tätä kautta puutteellinen ja velkaa Jumalalle. Äärimmilleen pelkistettynä tämä näkyykin perisynnissä.
1: Länsimaissa virhellisyydet kohdataan armon kautta. Itse asiassa kristinusko tuntuu vaativalta ja julmalta uskonnolta jossa vaaditaan paljon. Kuitenkin käytännössä se nojaa paljon armopuheeseen. Uskovaisetkin puhuvat siihen liitetyistä asioista, kuten pelastuksesta. Ja itse asiassa kun uskova puolustaa uskoaan, hän ei puolusta täydellisyydentavoittelua ja vaativaisuutta vaan korostaan sitä miten uskova saa virheellisyytensä ja vikansa anteeksi.
Molemmissa perinteissä nostin tarkoituksella esiin virheellisyyden. Ja täydellisyyden. Sillä ajattelin heittää pari sanaa perfektionismista, täydellisyyden tavoittelemisesta.Sillä tosiasiassa tekeminen on yleensä jollain tavalla onnistumista ja epäonnistumista. Perfektionistin täytyy kestää epäonnistumisia. Selviytymiseen on eri keinoja: Itämainen ihminen miettii että miten epäonnistumisessa oli sittenkin mukana jotain kaunista, ehkä yllättävääkin. Länsimainen taas ajattelee että moka on saatu anteeksi (ja ei kun kohti uusia kämmäilyjä!) Perfektionistilla onkin periaatteessa mahdollista vain kaksi tapaa:
1: Sellainen, jossa hän välttää asioiden tekemistä. Kun epäonnistuminen on paha asia, ja huonon tuotoksen synnyttäminen ikävää, on helppoa olla tekemättä mitään. Perfektionistinen laiskuus johtuu osittain epäonnistumisen pelosta, ja osin siitä että ei yleensä halua tehdä mitään huonoa maailmaa huonontamaan.
2: Harjoittelu ja tekeminen virheistä huolimatta, tavoitteena asian paremmin hoitaminen. Asioita tehdään ja virheet vain otetaan vastaan ja kestetään. Tähän liittyy harjoittelu. Itämaisessa perinteessä harjoitus on näkyvä muoto joka muistuttaa rituaalia. Tämä selittää osittain esimerkiksi samuraisotureiden jousiammunta- ja miekkailutaidot. Niistä tehtiin ikään kuin elämäntapa. Länsimaissa taas keskityttiin anteeksiantorituaaleihin ja yrittämiseen.
Perfektionismi voi näistä huolimatta aikaansaada erikoisia tilanteita. Tätä kutsutaan helposti "nipottamiseksi". Tästä yksi esimerkki on taiteita opiskelevan sisareni tapa. Hän ei suostunut ottamaan "tavallisia poseerausvalokuvia", koska jokin olosuhde ei ollut siihen sopiva. Ymmärrän tämän tavallaan itsekin. Jos joku pistäisi minut "vain heiluttamaan miekkaa sillai tavallisesti" olisi päässä yksi jos toinenkin verisuoni odottamassa ratkeamista. Eihän sitä voi tehdä tahalleen huonosti. Virheitä tulee tehtyä ilmankin. Virheitä on kohdattava mutta niistä voi pyrkiä eroon.
1: Joku voisi kuitenkin sanoa että aina ei tarvitsisi nipottaakaan. Vaikka olisi taiteilija, voi silti joskus ottaa luvan kanssa tylsän sanomattoman tavallisen kuvan tavalliseen valokuva -albumiin. Se kuva voisi silti kertoa vaikka jostain kohtaamisesta. Joku voisi sanoa siihen vedoten että "olin tuolla".
Eri lähestymistavat ovat johtaneet erilaisiin kulttuureihin. Molemmissa on mukana "tiettyä menestyneisyyttä" verrattuna moneen muuhun kulttuuriin. Tietyllä halulla parantaa asioita, hioa niitä kohti harmoniaa tai täydellisyyttä, yhdistettynä siihen että virheitä tästä huolimatta sallitaan, ovat varmasti liitoksissa tähän.
Kirjoittaja kärsii jonkinasteisesta perfektionistisista taipumuksista. Toisissa asioissa hän välttää tekemistä ylipäätään, epäonnistumisen pelossa. Toisissa taas rynnistää pakkomielteen voimin häseltämään ajatuksena että huomenna tulisi tehtyä asiat vähemmän paskasti. Tästä seuraa luonnollisesti se, että maailma näyttää ikään kuin "Seppo Rädystettynä". Asiat on luokiteltavissa sen mukaan miten "paskaa" ne ovat. Se ei ole kovin ZEN. Mutta se saa kelvata siihen asti kunnes ZEN tulee vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti