Tunnetusti ihmiset jotka ovat muuttamassa alueelle, jossa kiertelee koko ajan poliiseja, he ovat peloissaan. Se on sinänsä erikoista, koska jos poliiseja näkyy vähän, he tuovat turvallisuuden tunnetta. Samoin jos ihminen menee uudelle alueelle, se voi näyttää kauniilta ja mukavalta. Paitsi jos hälytysajoneuvojen äänet laitetaan mukaan. Silloin fiilikset ympäristöstä voivat muuttua. Ja kauniin puskan takaa odottaakin hyppääväksi ties mitä.
Vartijana kohtasin hieman erikoiseen mutta muuten ihan miellyttävään rouvaan, jonka tapana oli käydä kehumassa vartijoita. Miten tulee turvallinen olo kun heitä näkee. Niillä alueilla jossa vartioita tarvittiin enemmän, heihin suhtauduttiin nuivasti. Ehkä syynä on se, että "stevarit", "apinat", "kuratakit" ynnä muut "armeijaurallaan epäonnistuneet ja poliisikouluun pääsemättömät testosteronia napanneet väkivaltaiset siat joita kiinnostaa vain pamputus"1 ärsyttävät ja ärsyyntyneet sitten lyövät toisiaankin. Tai sitten syynä on se, että vartijan näkeminen muistuttaa myös siitä minkä vuoksi heitä on palkattu.
Niin, siihen että haluavat työntää ahneen päänsä kauppakassiinne. Luottamuksen nimissä. Ihan vaan luotetaan ja sitten laitetaan kuitenkin se pää sinne kassiin.
Tähän hieman liittyen on tehty tutkimusta turvakameroista. Kokeessa oltiin arvioitu katunäkymiä. Jännittäviä asioita nousi kun kuviin laittettiin skinheadeja ja kameroita: Jos kuvanäkymässä oli pelkkä skinhead tai kamera, se ei herättänyt pelkoa. Jos molemmat olivat kuvassa, se herätti pelkoa. Turvakameroiden tehtävänä on auttaa ja palvella, mutta ne herättävät pelkoa. On mahdollista että kamera vapauttaa miettimästä sitä onko pelko kohteliasta vai ei. Toisaalta kamera voi tuoda assosiaation rikokseen, ja silloin epäilyttävää katsotaan uusin silmin. Tapahtuu siis hieman kuten kauhuelokuvien jälkeen kotiin mennessä voi tapahtua. Ympäristö on sama, maisemat ovat yhtä kauniita tai rumia kuin muinakin öinä. Mutta pahatukkatyttö tuntuu vaanivan jokaisen pensaan takana.
Sinänsähän kamerat ovat kaksijakoinen ilmiö. Ne eivät tule väliin, ne vain välittävät. Tätä kautta elävä paikalla oleva vartija suojaa konkreettisesti paremmin. Kameroiden avulla voidaan kuitenkin saada kuvaa useasta eri paikasta, jolloin voidaan siirtyä ja vähemmällä porukalla päästään "uskottavassa ajassa" useampaan paikkaan. Ja tietysti voidaan tarkistaa tilanteita uusiksi kameroista, seurata tyyppiä niin että ei tarvitse itse olla paikalla mahdollisesti näkymässä. Ja jos ei muuta, niin ottaa pätkiä talteen jotta muut osaavat kiinnittää huomiota "pärstään X ja Y" kun Herra tai Rouva Tötterström seuraavan kerran tulee hiveltämään viiden sormen alennusta.
Turvallisuuspuheen tuottamasta pelosta voidaan lähteä miettimään sellaisiakin asioita, että turvallisuuspuheeseen liittyy usein pelottelua. Esimerkiksi ylioppilaslehdessä kirjoitettiin siitä miten turvallisuuspuheeseen liittyy pelottelu. Onhan se toki taloudellisesti kätevää ensin synnyttää tarve ja sitten täyttää se. Samaa konstiahan käyttävät huumeisiin koukuttavat, tarjoavat jotta syntyy riippuvuutta. Ja ne uskovaiset, jotka tarjoavat ensin syyllisyydentunteen ja lietsovat kuolemanpelkoa ja sitten perään tarjoavat näihin tunneparannuspakettia.
Onneksi samassa lehdessä kerrottiin myös asiallisesta konfliktinhoitamisesta. Turva -alalla ei olla pelkästään pamputusmielessä, eikä ongelmia vain keksitä ja pelkoon myydä ratkaisua.
1 Ironinen huomautus. Jokainen duunia vähänkin tehnyt tietänee näitä virallisia määritelmiä, niihin törmää yllättävän usein. Peruserona on se, että poliisia kunnioitetaan. Vartijaa ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti