Kari Enqvistin "Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat" sisältää tulkintaa kristillisestä optimismiperinteestä. Hänen mukaansa kristinuskoa myydään usein optimismilla ; Viitataan että kuoleman jälkeen odottaa paratiisi. Ja että on Jumala joka rakastaa ja on valmis auttamaan. Kuitenkin käytännön tasolla kristinusko on Enqvististä jopa hyvin elämäkielteistä ja pessimististä. Elämän kauheus korostuu. Henkenä ei olekaan optimismi vaan pettymys ; Nyt on vaikeaa, mutta "huomenna menee kivasti". Kun elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa, niin optimismiksi nimetään sitä että tätä pakkoepäonnistumista ei koeta ylenmääräiseksi haluamiseksi ja ahneudeksi vaan oikeutetaan se, ja siirretään se vain tuonpuoleiseen. Näin hedonismi, joka suoraan maanpäälliseen lamborghiniin kohdistettuna olisi alhaista ja pinnallista ahneutta muuttuukin syvälliseksi ja hyväksyttäväksi Jumalasuhteeksi ja optimismiksi.
Uskonto lupaakin vaikeuksia ja murhetta tässä elämässä, ja siksi tämänpuoleisessa elämässä kristinusko selvästi esiintyykin tsemppaamismeininkinä jota Enqvist vertaa pelokkaaseen nuorallakävijään ; Nuorallakävelijä voi tsempata toistelemalla sitä miten ei putoa, mutta tämä toistelu on rauhoittelua jota tarvitaan koska ja vain koska nuorallakävelijä on kauhuissaan. Tätä kautta optimismi muuttuu pintasilaukseksi.
Ajatus on sinällään mielenkiintoinen, että se tekee kristillisyydestä liitoksen niihin arvoihin joita usein pidetään "kovina elämänarvoina". Niitä, joissa yrittämisen puutteen ja epäonnistumisen suhde korostuu. Useinhan optimistisena myyty elämänkatsomus, kuten menestysteologia, ovatkin suorituskeskeisiä. Sairaus on seurausta epäonnistumisesta. Näiden kohdalla liitos on kuitenkin usein paljon helpompi huomata kuin tavallisemmassa kristillisyydessä. Kuitenkin vastaava ahdistuksen purkaminen yrittämiseen on kristillisyydessäkin ytimessä. Suoritus ei kenties ole työtä tai rahanhankintaa perinteisessä mielessä. Mutta sama saa ihmiset rukoilemaan tai seisoskelemaan Jeesuksen Feissareina teillä ja asematunneleissa useita tunteja ilman palkkaa - Ja F2F -työtä itse kokeilleena uskallan sanoa että työ on pidemmän päälle varsin tylsää. Ja katujulistajia seuranneena tiedän että onnistumisetkin ovat harvassa. Feissarit saavat useammin kuukaisuttain annettavia rahalahjoituksia kuin uskovaiset saavat ihmiset (ilmaiseksi) saapumaan paikalle toistuvasti heidän tilaisuuksiinsa.
Kuva on Helsingin Sörnäisistä, ehdottoman kristillisen rakennuksen seinästä. Käännös sanoo jotakuinkin että "säädetty on, että ihmisten pitää kuoleman". Mukana on epäsuora viittaus "Raamattuun", Vulgatan hepr. 9 : 27 sanoo seuraavaa : "et quemadmodum statutum est hominibus semel mori post hoc autem iudicium" joka taas on minun rippiraamattuuni käännetty muotoon "Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti