Ylläoleva graffititarra on kuvattu Helsingissä. Siinä on oikeuksiaan puolustava nainen, joka ikään kuin kutsuu kanssasisaria taisteluun. Aihe on vakava. Seksismi ja seksuaalinen häirintä ovat pahoja asioita.Kuitenkin tässä itsepuolustusargumenttia käyttävää vallankumousteemaa kuitenkin rumentaa hyvin yleinen asia ; Sanomassa on asetelma, jossa sukupuoliroolien toisinpäinlaittaminen muuttaisi viestin yleisesti kammottavaksi. Yleisesti ottaen tämänlaine feministinen kuvakieli on tavallista ja sitä pitää "katsoa kuvainnollisesti".
Mutta jos sitä on mies potkimassa naista päähän ja viestinä olisi että kyseessä olisi itsepuolustus, sitä pidettäisiin kammottavana. Nainen potkimassa on ilmiselvää, totuttua kuvakieltä ja jotain jota osaamme odottaa. Olipa kuvassa potkijana tai potkittuna nainen, nainen on perustulkinnassa uhri ja mies syyllinen.
Ironista onkin se, että tavallisesti feminismissä katsotaan juuri tämänlaisia tulkinnassa tapahtuvia asioita merkkinä seksismin ilmenemisestä ; Miehen syyllisyys ja naisen uhrius vertautuu täysin siihen, miten esimerkiksi naista voidaan pitää sovinistien parissa automaattisesti huonona johtajana ; Sovinistilla tilanne vaihtuu päittäin, mutta tulkinnassa syyllinen ja syytön vaihtuvat aina siten, että olipa niin tai näin niin mies on parempi johtaja.
Usein tasa -arvopuheissa muistutetaan myös Karl Marxista. Hän nimittäin kehitti mystifioinnin käsitteen, jossa ytimessä oli se, miten yläluokka kiistää koko luokkaranenteen ja luokkajaon olemassaolon jotta sen kritiikki voitaisiin irrelevantistaa. Tämänlaiset feministisen diskurssin vakiintuneet rakenteet johtavat helposti siihen että telaketjufeministit ampuvatkin itseään jalkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti