Luokat ovat selkeitä. Itse asiassa itseltäni tuntui siltä että ihmisen luokittelu vaatii oletuksen "suhteellisen pysyvästä ja konsistentista minuudesta". Kuitenkin oikeasti ihmiset näyttävät heiluvan joidenkin "perusmallien" välillä ; Huonona päivänä luonne voi olla hyvin eri luokassa kuin hyvänä. Samoin toiset voivat olla ahkeria töissä ja laiskoja kotona ja saada erilaisia luokitelmia silloin kun puheenaiheena on luonnontiede ja toisenlaisia kun aiheena on vaikkapa teologia..
Lisäksi tehtävää tehtyä on hyvä huomata että tehtävä kehottaa laittamaan vastauksen nopeasti, analysointi pilaa tulokset. Näin koetta tehdessä pitää ikään kuin "unohtaa ylianalysointi" ja suostua läimimään vastaus johonkin ; Intuition painottumisen sijasta tässä itse asiassa korostuukin se, että jo vastatessa niellään piilo -oletus jostain itselle ominaisesta "kontekstittomasta perustyypistä".
Uskallankin sanoa että lopputuloksena on jotain jossa on sekä itsestääselvyyksiä että ylenmääräisiä stereotypioita. Ensimmäisistä ei opi mitään ja toiset osuvat "vain tuurilla", jolloin tulos pitää ottaa ikään kuin enemmän ehdotuksena kuin tuloksena.
Tämä johti minut miettimään lähihistoriaa ; Ei nimittäin ole kovin kauaa aikaa siitä, kun ihmisrotuja esitettiin luonteenpiirteiden kombinaationa. Tässä esimerkiksi "neekereiden" katsottiin olevan perusluonteeltaan laiskoja, mutta rytmitajuisia ja musikaalisia. Jokainen on sitä mieltä että syntyperään kohdistuva, kysymys on syrjivä ja sterotyyppisen luokitteleva.
Kuitenkin enneagrammien tekijät tai horoskooppien laatijat voivat esittää aivan samanlaisia luokitelmia "tyypillisestä leijonasta" jonka "nouseva merkki" jne. on ties mitä. Syntymäaikaan perustuva luokittelu ei ole "syrjivää" tai "luokittelevaa" vaan "kokonaisvaltaista".
Horoskooppien kohdalla tämä on melko selvää. Kun melko tuoreesti juttelin horoskoopeista kiinnostuneen ja innostuneen ihmisen kanssa, hän oli selvästi sellainen jonka mielestä tähtitiede ei ole yhtä kiinnostavaa kuin horoskoopit, koska planeettojen asemien sijasta sitä mietitään miten planeetat ovat suhteessa juuri itseen. Tämä on egosentrinen maailmankuva joka vaan jotenkin "tuntuu aina yhtä taikauskoiselta".
Olinkin varsin huvittunut, kun utelin että mikähän minun horoskoopissani on vialla, kun minulla ilmenee typerehtimistä ja yleistä härömielisyyttä. Vastaukseksi tuli planeetan vaikutus, se kuulemma aiheuttaa "sumuisuutta" ja yksi hämäryyden ilmeneminen on erehtyminen ja härveltäminen. Kun tarkemmassa analyysissä havaittiin että tämä planeetta ei osunut, on härveltämisen syynä tietysti se, että en ollut noudattanut omaa horoskooppityyppiäni. Horoskooppeja miettivän intuitio tuotti selityksen, jonka miettiminen auttaisi ratkaisemaan ongelmani ; Ratkaisu ja ohje minun olisi kehitettävä itse, saamani neuvon inspiroimana.
Huvittumisen jälkeen mieleeni tosin tuli, että jos ottaisin neuvosta vaarin ja alkaisin miettimään tätä ongelmaani vakavasti todennäköisestä vähentäisi härömielisyyttäni. Näin horoskooppi voi toimia ihan oikeastikin apuvälineenä. Ei siksi että syntymäaika olisi jokin asiantila. Vaan siksi että itsereflektio on keino itseymmärryksen lisäämiseen ja ongelmien miettiminen kasvattaa aina todennäköisyyttä ratkaista se. ~ Horoskooppimerkistä saamieni tietojen muuttamat vaihtoehdot olivat hyvin erilaisia. Mutta niissä molemmissa kuitenkin on ratkaisemisen siementä ; Härveltämisen hyväksyminen omaksi luonteeksi helpottaa ongelman tekemällä siitä olotilan jota ei voi muuttaa vaan jonka kanssa on selvittävä. Samoin kuin se että alkaa miettimään miten tilanteen voi korjata. Molempia teitä pääsee eteenpäin.
Luokitteleminen perustyyppeihin ei tietysti jää horoskooppeihin ; Aivan vastaava kokonaisvaltaisuus on tietysti muuallakin. Tämän kohtasin kun luin töissä "Homeopatiaa koirille kotikonstein" kirjaa. Siinä korostettiin miten koululääketiede on luokittelevaa ja siksi puutteellista. Ratkaisuksi kirja ottaa systeemin jota kutsutaan "kokonaisuustyypiksi", jossa on esimerkiksi sepia ja pulsatilla -luokan koiria. Nämä ovat hyvin stereotyyppisiä perushahmoja jotka muistuttavat kovasti horoskooppimerkkien "perusluonnehdintoja".
Kirja korosti, miten jos kertoo että koiralla on niveltulehdus on kyseessä jotain joka on liian yleistävää. Ja jos kertoo että koira nilkuttaa, se on vain oire eikä perimmäinen syy, eikä se siksi riitä ratkaisemaan ongelmaan. Siksi hopeopatian pruuvaamisen kautta saatu lääkeaineen valinta ei siis riitä. Siinähän huomioidaan vain tietty oire, kuten nilkuttaminen tai päänsärku. Lopullinen ratkaisu vaatii lisäksi sen miettimistä, miten koiran kokonaisuustyyppi on.
Siinä missä oire ja sen hoitaminen on jotain, josta on homeopaatilla lista, tämä kokonaisuustyypin huomioiminen on jotain melkoisen ympäripyöreää. Tätä kautta hoitajan intuitio ratkaisee, jolloin arvailun peittäminen ennakkolooloillakin värittäen onnistuu ikään kuin "luvallisesti".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti