Siltoihin kiinnitetään erityisiä rakkauslukkoja. Siinä lukko kiinnitetään näkyville sillankaiteeseen, ja avain heitetään pois. Usein lukoissa on tehty jopa kaiverruksia.
Viranomaiset eivät pidä tavasta, lukko aiheuttaa pinnoitteen pilaantumista ja voi ruostuttaa koko sillan, eikä lukkojen ajatella parantavan kaupunkiviihtyisyyttä. Siksi lukot poistetaan. Tämä voi tuntua jopa hieman ilkeämieliseltä tavalta, koska omalla tavallaan lukot ovat idealtaan varsin herttaisia, ainakin minua ilahduttaa huomata rakkaudentunnustuksia maailmassa, vaikka eivät itseeni kohdistuisikaan.
Samantapainen ilmiö liittyy myös graffiteihin. Niissähän on usein selvästi formuloidun viestin sijasta lähinnä abstrakti merkkiyhdistelmä, joka viittaa tiettyyn henkilöön tai kaveripiiriin. Tämä on jengimäisen vallankäytön ilmauksen lisäksi myös olemassaolon ilmoitus.
Graffiti on ikään kuin olemassaolon ilmaisu. Siksi niiden poistamiseenkin voi liittyä tunteita. Näin pelkkä graffitien poispyyhkiminen voikin toimia provolaattorina ; Poispyyhkiminen kun symboloi sitä että graffitintekijää ei haluta kuulla ja hänen ilmenemisensä kielletään. Siksi graffitien poistaminen ja graffitien takaisinilmestyminenkin samaan paikkaan on jotain, jota tapahtuu aika usein. Monista tämä tuntuu tietysti turhauttavalta, koska he ajattelevat graffiteja mitättömämpänä asiana, jolla ei ole sen isompaa merkitystä ; Sehän on vain vandaalismielessä jännitystä hakevan nuoren jekku, joiden poistaminen ei sisällä sen kummempaa hyökkäystä ihmistä vastaan, vaan on enemmänkin omaisuuden huoltamista ; Jos joku rikkoo polkupyörän niin se polkupyörä korjataan.
Graffitintekijöille tilanne voi olla merkityksellisempi. Mukana voi olla ideologista vastarintaa, jossa esimerkiksi kaupan töhriminen on tärkeää koska kauppias edustaa pahaa kaupallisuutta. Näin töhryn paikka voi olla hyvinkin iso - joskin ulkopuolisten silmiin symboliarvoltaan ylimitoitettu - merkitys.
Graffitin paluu on "viesti sensuristille". Esimerkiksi viesti siitä että "vastarinta kestää lannistumatta". Kyseessä on provokaation ja ignoraation vuorottelua.
Siltoihin kiinnitetään erityisiä rakkauslukkoja. Siinä lukko kiinnitetään näkyville sillankaiteeseen, ja avain heitetään pois. Usein lukoissa on tehty jopa kaiverruksia. Viranomaiset eivät pidä tavasta, lukko aiheuttaa pinnoitteen pilaantumista ja voi ruostuttaa koko sillan, eikä lukkojen ajatella parantavan kaupunkiviihtyisyyttä. Siksi lukot poistetaan. Tämä voi tuntua jopa hieman ilkeämieliseltä tavalta, koska omalla tavallaan lukot ovat idealtaan varsin herttaisia, ainakin minua ilahduttaa huomata rakkaudentunnustuksia maailmassa, vaikka eivät itseeni kohdistuisikaan.
Samantapainen ilmiö liittyy myös graffiteihin. Niissähän on usein selvästi formuloidun viestin sijasta lähinnä abstrakti merkkiyhdistelmä, joka viittaa tiettyyn henkilöön tai kaveripiiriin. Tämä on jengimäisen vallankäytön ilmauksen lisäksi myös olemassaolon ilmoitus. 
Graffiti on ikään kuin olemassaolon ilmaisu. Siksi niiden poistamiseenkin voi liittyä tunteita. Näin pelkkä graffitien poispyyhkiminen voikin toimia provolaattorina ; Poispyyhkiminen kun symboloi sitä että graffitintekijää ei haluta kuulla ja hänen ilmenemisensä kielletään. Siksi graffitien poistaminen ja graffitien takaisinilmestyminenkin samaan paikkaan on jotain, jota tapahtuu aika usein. Monista tämä tuntuu tietysti turhauttavalta, koska he ajattelevat graffiteja mitättömämpänä asiana, jolla ei ole sen isompaa merkitystä ; Sehän on vain vandaalismielessä jännitystä hakevan nuoren jekku, joiden poistaminen ei sisällä sen kummempaa hyökkäystä ihmistä vastaan, vaan on enemmänkin omaisuuden huoltamista ; Jos joku rikkoo polkupyörän niin se polkupyörä korjataan.
Graffitintekijöille tilanne voi olla merkityksellisempi. Mukana voi olla ideologista vastarintaa, jossa esimerkiksi kaupan töhriminen on tärkeää koska kauppias edustaa pahaa kaupallisuutta. Näin töhryn paikka voi olla hyvinkin iso - joskin ulkopuolisten silmiin symboliarvoltaan ylimitoitettu - merkitys.
Graffitin paluu on "viesti sensuristille". Esimerkiksi viesti siitä että "vastarinta kestää lannistumatta". Kyseessä on provokaation ja ignoraation vuorottelua.
2 kommenttia:
Ihastelin noita lukkojan Tampereen silloilla. Kaiveruksista päättelin, että jotkut ovat olleet kiinni jopa neljä vuotta. Kaiteissa oli ruostuneita kohtia. Parissa kohtaa oli varmaan haettu lukko pois leikkureiden avustuksella. Avaimet varmaan heitetään virtojen vietäviksi. Hirveetä tuhlausta.
Olisi hauskaa rinnastaa perinteeseen, jossa annetaan uhreja joen jumalille. Mutta olisi vähän sama, kuin selittäisi että rukous on hyvä koska venyttää selkälihaksia ja kutsuisi sen jälkeen kaikkea selkälihasvenyttelyä rukoiluksi...
Hauskaa on, että graffitit sen sijaan suojaavat ruostumiselta..
Lähetä kommentti