Rukousta pidetäään kommunikaationa Jumalan kanssa. Yleensä kommunikaatiossa on kaksi osapuolta ja kulku on kaksisuuntaista. Näin rukouksessakin moni kertoo miten he tuntevat sydämessään yhteyden. Toiset ovat estoisempia ja heidän on vaikeaa tuntea yhteenkuuluvuutta näiden lausuntojen kanssa. ~ Että onko siellä uskovan sydämessäkään muuta kuin rytmihäiriö tai kolesterolipaakku.
Toki jotkut teologit ovat pehmentäneet rukoukseen liittyviä määritelmiä. Esimerkiksi ihmeparanemisiin suhtaudutaan monesti siten, että rukoilija ei voi pyytää ihmettä, vaan pikemminkin sanoo että jos Jumala päättää toimia jollain tavalla, niin sitten rukoilija on samalla puolella. Ihmeistä voidaan luopua, mutta kommunikaatiosta ei.
Tätä kautta yksi vaikeimmista kysymyksistä joihin uskova joutuu vastaamaan liittyykin siihen, miten toiset saavat näitä kokemuksia ja toiset eivät. Kun jotkut kokevat että rukous on korkeintaan "puhelinvastaaja" ellei peräti katkimennyt internetyhteys.Yleisesti vastaukset voidaan jakaa muutamaan päätyyppiin:
1: Rukousta ei ole tehty aidosti. Ensin täytyy olla usko ja vasta sitten rupeaa saamaan tuloksia. Tämä on No True Scotsman -argumenti, jossa epäonnistumisen syy voidaan aina vierittää rukoilijalle. Mikään vilpitön yritys "ei riitä", voidaan aina viitata rukouksen väärään pohjaväriin, eikä oikeaa muotoa voida tietysti osoittaa. Tässä on pohjalla helposti ylimielinen sävy, jossa uskossa oleva kokee paremmuutta ; Kaikki ovat kenties syntisiä, mutta osa on pelastettuja ja vain harvat valittuja.
2: Ei ole yritetty tarpeeksi - tai on yritetty liikaa. Tässä selitetään että rukoilijan ei tulisi olettaa että rukousvastauksia tulee jos rukoilee heppoisasti. Kuitenkin koska laiskuus ja ahkeruus ovat ulospäin näkyviä piirteitä, myös liika yrittäminen on selitettävä, jotta vika olisi rukoilijan eikä Jumalan.
3: Viitataan siihen että rukouksiin ei tunnu aina tulevan vastauksia. Moni rukoilija kertookin, miten tälläisiä pausseja on tullut ja miten yhteys on palannut sen jälkeen. Näissä tarinoissa huonoa on se, miten he unohtavat sen vaikutuksen, että he ovat saaneet edes joskus niitä vastauskokemuksia. Näin he eivät kykene rakentamaan samastumiskertomusta niiden kanssa joilla vastausta ei tule, eikä tästä tulemattomuudesta ole mitään pausseja.
4: Rukouksiin vastaamattomuus kohdataan tyrmistyneellä järkytyksellä ja kuitataan "mysteerikortilla". Vastausta ei ikään kuin edes yritetä antaa, vaan kuitataan että takana on oltava jokin syy, jota ei voi ymmärtää. Tällöin tilanne ikään kuin koetaan pahana, mutta oletetaan että se on kuitenkin hyvä. Pahimmillaan tämä lähestyminen johtaa "kaunakorttiin", jossa esimerkiksi eiuskossa olevan uskonvastaisuus nähdään "vihaisuutena kun rukouksiin ei ole vastattu". Vihjataan että hänen tulisi kasvaa ihmisenä ja lopettaa epäusko tälläisten pikkuseikkojen vuoksi.
Yleisesti ottaen ytimessä on jonkinlainen cherry picking, jossa rukoukseen vastaaminen merkitsee, mutta vastaamatta jääminen ei merkitse. Rukouksen vastauskokemus on Jumalan ansiota ja rukouksen vastaamatta jäämisen kokemuksessa syy on rukoilijan. On selvää että tämänlaisella strategialla uskonto on kritiikki -immunisoinut itsensä. Ja samalla katkaissut keskusteluvälit rukousvastauksissa epäonnistuneiden kanssa. Samalla tietoteorian mukaanotto johtaa siihen että koko rukousasia muuttuu eiperustelluksi. Peli, jossa sallitaan vain yksi tulos ei enää saavuta mitään tosiasioista ; Ei kerrota mitkä asiat ovat todennäköisempiä kuin toiset eivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti