Unkurissa mietittiin sitä, keiden elämänkertoja kirjoitetaan. Vastauksena on se, että taiteilijoista kirjoitetaan enemmän kuin tieteilijöiden. Syiksi ehdotettiin sitä, että humanisteja kiinnostavat enemmän taiteilijat. Ja se, että lukijat lukevat mieluummin taiteilijoista kuin tieteilijöistä.
Yksi syy lienee myös esiin noussut pääteema. Se, että tiedemiesten elämästä ei saa kovin helposti otetta. Hawkingin elämänkerta oli hyvä koska se tarjosi humanistille kurkistusikkunan luonnontieteilijän mieleen. Mutta silti taustalla paistaa ajatus siitä, että asiat ovat niin vaikeita. "tuntuu kuin hawkingin tutkijantyö livahtaa suurimmaksi osaksi minulta saavuttamattomiin, mikä oikeastaan ei ole tekijöiden vika. itse asiat vain ovat sellaisia, että niiden oikea tajuaminen ilman pitkälle vietyä matematiikkaa lienee mahdotonta, kaikista urheista popularisoinnin yrityksistä huolimatta."
"Vaikeuden kokemuksen" kautta ajattelu jää vieraaksi. Kaavaa on vaikeaa tehdä messeväksi ; Hawking näyttäytyykin eräänlaisena tiedemiesarkkityyppinä jossa korostetaan "aivojen ja lihaksen eroa". Vammainen, vain paria sormea liikuttamaan kykenevä Hawking on erityisen eiruumiillinen nero. Hawking täyttää odotuksia, hänen suosionsa syy ei ole pelkkä fysikaalinen taitavuus. Suosiota on saatu myös sillä, että hän on hahmona eräänlainen stereotyyppisen tiedemieshahmon toteutuma. Hän tarjoaa yleisölle jotain jota nämä odottavat.
Usein ihmisillä on kuitenkin tieteeseen suhde, jossa luonnontiede on jotain tosi tärkeää, vaikeaa ja samalla niin eikiinnostavaa. Se on jotain, jonka miettimiset jätetään muille. Esimerkiksi mainitun Hawkingin tiedettä popularisoivat kirjat ovat joka ikinen olleet minulle pettymys. Niissä on ollut "yllättävän vähän asiaa". Ne ovat ensisijassa helppolukuisia ja niiden sisältö on sen verran kevyttä, että sisällössä ei ole pureksittavaa kovin pitkäksi aikaa.
Tunnen joitakin luonnontieteellisesti ajattelevia, joilla on tiettyjä antipatioita humanisteja kohtaan. Heistä esimerkiksi teologian ja biologian ero on siinä, että teologia on helppoa mutta sitä väitetään syvälliseksi kun taas biologia on vaikeaa ja kompleksia mutta sitä pidetään pinnallisena ja hieman limaisenakin (mihin vaikuttanee ainakin biologian preparointiharjoitteet.) Suoraan sanoen ; en usko tätä tämmöisenään. Mutta sen verran myönnän että ihmisen on helpompi samastua ja kiinnostua toisista aiheista kuin toisista.
1: Ehkä yksi syy on Unkurissa mainittu matematiikka. Ihmiset pitävät sitä usein vaikeana. Kuitenkin fysiikassa ainakin minulle eniten päänvaivaa tuottavat asiat eivät ole matematiikassa ; Matematiikantaidoissa riittää käytännössä aina lukiomatematiikan tasoinen hallinta. Matematiikka voi olla paljon paljon paljon tätä vaikeampaa. Sen sijaan se, miten koejärjestelyt näyttävät miten jokin teoria on tarkempi kuin toinen. Se on sitä miettimistä aikaansaavaa juttua. Fyysikosta ei tee taitajaa se, että hän on taitava lukiomatematiikan peruslaskukone.
Kuitenkin yleensä fysiikan maailmaan pääsemiseksi tarvitaan yllättävän vähän. Olen havainnut että saat harjaantumisessa sellaisen rajan, jonka jälkeen muut alkavat kokemaan että "osaat tieteenalaa hyvin". He alkavat kohtelemaan juttuja hieman kuten Unkuri Hawkingin elämäntyötä. Sääli vain, että tämä aika on noin yksi viikko (minun laiskanrytmiä). Tarkoittaa (minun laiskuuden vuoksi) jotain 30 tuntia asian miettimistä. Se on hyvin vähän. Tämän kynnyksen pienuus ei johdu siitä että olisin superälykäs. Vaan siitä että luonnontieteet eivät ole niin vaikeita, ne vain jostain syystä koetaan erityisen vaikeiksi.
Mutta jos ihmiset antaisivat fysiikalle viikon, he luultavasti pääsisivät sisään asioihin paljon paremmin. Sen jälkeen he voisivat iinnostuneesti rakastaa sitä, sen sijaan että kunnioittaisivat sitä etäältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti