Verkon lukutaitoa.

"Nuotta on useista verkoista rakennettu kalastusväline, jonka perään kalaparvi yritetään saartaa."
(Wikipedia, "Nuotta")

"Nuotan" homoseksuaalisuutta käsittelevä materiaali sai runsaasti mediajulkisuutta. Tämä on sinänsä kummaisaa, koska se oli kliseinen. Olen törmännyt vuosien varrella moniin kauheampiin näkemyksiin. Ja lisäksi se sisältää melko tylsän anekdootin, jossa on yksi ihminen. Yksittäistapaus lähinnä esitetään eikä sanota miten pitäisi toimia. Tässä mielessä lähinnä tarinalla yritetään vaikuttaa asenteisiin.

Tämänlainen voisi vaikuttaa manipulaatiolta, mutta tämä olisi epäkunnioittava rinnastus, koska manipulaatio on hienovaraista ja se tuntuu vakuuttavalta. "Nuotassa" koko asetelma ei vain tunnu kauhean kiinnostavalta. (Emme itse asiassa edes tiedä onko se tottakaan.) Esitys on rakenteeltaan liian kliseinen, tylsä ja tyhjä ollakseen mielenkiintoinen - tai edes pahanilkinen. Tarinan lisäksi sillä ei ole edes varsinaista suoraa sisältöä, kaikki mitä se sanoo on implisiittisesti esitettyä. Näissä tapauksissa jos sanoma on, levittäjä pääsee helposti pakenemaan selittelemällä että "ei tarkoittanut mitään tämänlaista". En kannata sitä, että lähtisi ajamaan tämänlaisia tapauksia nurkkaan, koska koko tilanne on jo perustaltaan saippuainen. Sen sijaan vaatisin suoraa argumentaatiota ja suoraa sisältöä. Nuotassa sitä ei ollut, ja tätä kautta sillä on yhtä paljon tiedottavaa arvoa kuin sillä nauhalla joka kamerassa oli ennen kuvausten alkamista

Media rakensi sille kuitenkin näkyvyyttä ja se herätti paljon toimintaa. Koska itse keskustelu on pyörinyt melko paljon puhtaasti arvokeskustelutasolla, voi kenties olla kiinnostavaa vilkaista hieman tämän keskustelun metatasolle. Medialukutaidon kannalta tämä on olennaista, tai ainakin opettavaista.

Otan tässä pienessä asian lähestymisessäni esimerkkejä, jotka ovat minusta jollain tavalla kuvaavia, että "riittävän laadukkaita". Suosittelen kuitenkin niiden lukemista kokonaan, sillä tätä kautta tähänkin blogaukseen saa uusia vääntöjä. Tosin pyrin siihen että en aivan tajuttomasti kopioisi lähteideni tekstiä ja että kuitenkin tämä teksti eläisi itsellisenä. Lopputulos on jonkinlainen kompromissi.

Asian lähestyminen lähtee sujuvasti liikenteeseen, jos avuksi otetaan kristillisen "Snafmanin" blogausta "Homoja, pornoa ja murhaajia". Hän korostaa sitä, miten keskustelussa on paljon ihmisiä, jotka eivät selvästi ole voineet nähdä videota. "video, jota on katsottu 80 000 kertaa, mutta josta viitisen miljoonaa ihmistä lienee muodostanut jo käsityksensä lehtien perusteella." Snafman korostaa sitä miten mielipiteenvapaus tarkoittaa sitä että homoseksuaalisuutta vastustavilla on oikeus mielipiteeseensä ; "sanovat, että kaikilla pitää olla uskonnonvapaus, kunhan se uskonto ei sisällä tällaista kampanjaa eikä varmaan mitään muutakaan, mitä he eivät halua?" ... "Tarkalleen ottaen se ei ole idea lainkaan, vaan contradiction in terms."

Snafmania lukiessa onkin hyvä huomata, että "nuotan" kampanja on saanut vaikutusvaltaa lähinnä median välityksellä. Tätä kautta koko kampanja on pääasiassa metakampanja, joka on vain jonkinlaisessa viittaussuhteessa "nuotan" aineistoon. Tämä kuvaa hyvin nykyistä mediakenttää, jossa ytimessä on eräänlainen laiskuus. Koska informaatiotulva on valtava, on selvää että ihmiset suhtautuvat määrällisesti runsaaseen informaatioon jotenkin. Helpoin tapa on ignoroida ja lukea valmiiksipurrut tiivistelmät. Asiaa ei auta se, että näitä pureksijoita on. (Ja se että kirjoitan tälläisiä juttuja ei suinkaan auta asiaa. Olen toimineni oire, en parannus.)

Toinen asia, joka Snafmanin kautta tulee korostetuksi, onkin se, mitä keksitään kun huomataan soveltaa antropologiasta tuttua hyväntahtoisuuden periaatetta ; Eli jos jonkun näkemys sisältää selvän ja voimakkaan ristiriidan, syynä voi ollakin se että perusoletus kyseisen ideologian sisällöstä on epäselvä. Joskus se toki kuvaa sitä, että ideologia todella on sisäisesti ristiriitainen. Tässä voidaan huomata, että "Nuotan" kampanja on itse asiassa perinteistä valtapeliargumentaatiota käyttävää. Homoseksuaalisten puolesta kampanjoivat nähdään ideologiana, jolla on tavoitteet. Tämä on kieltämättä sama asia kuin tiettyyn muottiin pakottaminen. Tämä voidaan ymmärtää sitä kautta että taustalla onkin ideologia, jossa esimerkiksi kielletään syrjintä. Tällöin voidaan korostaa moniarvoisuutta, mutta pinnallisesti se näyttää paradoksilta jossa syrjijöitä kohdellaan syrjivästi eikä siksi ollakaan moniarvoisia. Toki tässä unohtuu myös se, että myös uskonto esittää normeja, eikä se että Jumala käskee muuta käskyjä epävaltapeliksi.

Ja tästä päästäänkin siihen sinänsä mielenkiintoiseen huomioon, että "Nuotan" kohdalla perinteiset asenteet ovat muuttuneet. Ennen yksi uskontoja eniten kritisoineet tahot ovat vedonneet valtapeliin ja uskontojen puolella on vedottu moraaliin josta poikkeaminen on haitallista. Nyt kyseessä on kuitenkin selvästi tilanne, jossa roolit ovat menneet nurin. Uskontoja vastustetaan moraaliin vedoten ja uskonnot vetoavat siihen miten heidän ulkopuolellaan on intressejä ja valtapelipyrintöjä jotka pyrkivät vaikuttamaan identiteettiin määrittelemällä hyväksytyn ja eihyväksytyn.

Uskallankin sanoa että "Nuotan" kampanjaa vastustavatkin henkilöt, joiden mielestä nuotan asenteet ovat epäeettisiä. Tämä johtaa siihen että "kohderyhmä" on ikään kuin valittu huonosti. Uskovaiset ovat käyttäneet jotain kuulemaansa kieltä ja soveltaneet. Ikään kuin yrittäneet "lyödä omilla aseilla". Mutta yleisö onkin ollut jotain muuta.

Tästä päästään melko sujuvasti valtapeliin olennaisesti liittyvään pelisilmään. Sen kannalta nuotta oli todellinen katastrofi. "Fun Pastimes for Stupid Children" sisältää blogauksen "Älä alistu (paitsi meille)", jossa kantavana teemana tuntuukin olevan juuri tämä tilannetajun puute.

"FPfSC" esittää että jo pohjatarina jossa päähenkilö on aluksi lopputilansa antiteesi on kliseisyydestään huolimatta erityisen eitoimiva strategia, jossa on klassinen asetelma : "jollakulla menee huonosti ja hän tuntee olevansa heikko, ja joku tyyppi tulee sitten auttamaan ja tukemaan, ja äkkiä tämä auttaja paljastaakin - varmistettuaan ensin olevansa henkilö, johon toinen voi luottaa - olevansa uskovainen, ja äkkiä värväys onkin aktiivisesti päällä. Jos kyseessä olisi Baphometin kultti tai vapaamuurarit, tätä pidettäisiin kiusallisena, epärehellisenä ja yksinkertaisesti creepynä toimintana, mutta kun kyseessä on uskovainen, se on ilmeisesti ihan okei."

Eikä siinä vielä kaikki. Nuotan kampanjassa kohdeyleisöä ei ole ymmärretty ollenkaan, vaan on innolla lähdetty taistelemaan vihollista vastaan, joka onkin jokin ihan toinen taho kuin se, jolle juttu sitten kohdistui ; "Se, minkä he kokevat jonkinlaiseksi "nyt kyllä räväytetään ja näytetään" -tempaukseksi, jonka avulla saadaan pantua ihmisiä ruotuun on todellisuudessa vain tapa ajaa lisää väkeä pois kirkon piiristä."

Ihmiset yksinkertaisesti kokevat Nuotassa esitetyn tarinan ja tilanteen pahana - ja ironista onkin, että tämä syntyy juuri siksi että kampanjassa on lähinnä yksilötason anekdootti johon katsoja saa rakentaa oman suhteensa. Näin asian argumentaatiopohjan väistely johtaakin siihen että tekijöille tulee isoja ongelmia ; Kun videossa esimerkiksi kerrotaan "Annan" lesbosuhteesta lähtemistä, katsojasta tuntuu helposti pahalta. Vaikeuden tunne taas yhdistyy varsin helposti siihen että se koetaan pahana. Näin eheytyminen biseksuaalisuudesta voidaankin nähdä pahuuden toteutumisena. Ja jo tämä nostaa vastarintaa ; Se näyttäytyy uskovaisuuden ulkopuoliselle helposti sinä, miten ideologia murtaa ihmisen oman tahdon ja tekee tästä tahdottoman sätkynuken ja pakottaa hänet luopumaan rakkaudesta. Tämä yksinkertaisesti on jotain, jolla ei saa myötätuntoa Jeesukselle nyky -yhteiskunnassa.

Uskonnon ulkopuolisen tulkinnassa käykin niin että videossa on tarina kusipäästä, jossa uskonnon ideologian valtapeli murtaa yksilön, johtaa oman identiteetin torjuntaan ja kieltoon ja mukauttaa sen heteronormatiiviseen muottiin, tämän valtapelin absoluuttiseen Jumalalliseen mahtikäskyyn naamioiden. ~ Kuten "FPfSC" -blogaus mainitsee ; "Parasta tällaisissa kampanjoissa on tietenkin se, ettei kukaan näistä "eheytyneistä" ihmisistä oikeasti mystisesti muuta seksuaalista suuntautumistaan. Jos Anna haluaa rakastella naisten kanssa, kuinka dorka pitää olla että kuvittelee, että se halu vain katoaa? Totta kai sen voi painaa jonnekin syvälle piiloon ja päättää, että tämä ei nyt enää vaikuta minun elämääni."

Torjutusta ja kätketystä seksuaalisuudesta päästäänkin median esittämästaä arvomaailmasta arvomaailmojen toteutuvaan tasoon. Monesti näitä kahta tasoa pidetään samana. Mutta tosiasiassa, kuten Snafmankin meitä muistutti, media on vain viittaussuhteessa asioihin.

Käytäntöä vilauttaa homoseksuaali Jukka Hankamäki blogauksessaan "Nuoret homofobian nuotassa", jossa näkyy toki vilauksia omakohtaisista kaunoistaan. Jotka eivät kuitenkaan oikeastaan syö sanomaa, koska sitten sitä vaan alkaa miettimään että mistä ne kaunat ovat tulleet..

Hankamäki korostaa, että nyky -yhteiskunnassa homoseksuaaleihin ei suhtauduta normaalisti, vaan hyväksyminen on lähinnä hyssyttelyä jonka takana on kovakin kieltämisen idea. Näin käy etenkin kun perhe astuu mukaan kuvioihin. Hankamäki esittääkin että "Homoihin kohdistuva viha ei ole ominaista vain tietyille henkilöille tai yhteisöille, vaan se pesii kaikkialla. Vaikka yhteiskunnan normit ovatkin muuttuneet hyväksyvämmiksi homoseksuaalisuutta kohtaan, puhujien äänensävy muuttuu heti, kun homoseksuaalisuus alkaa koskea itseä." Aito suvaitsevaisuus puuttuu. Tämä vastustus taas ajaa helposti nuoria uskontojen piiriin ; "Seurakuntanuorten ryhmät ovat täynnään homoja, sillä homot hakeutuvat usein pois heteroiden tavanomaisista tapahtumista ja heteroravintoloista päätyen "epäseksuaalisiksi" miellettyihin toimintayhteyksiin kirkon nuorisoryhmiin." Toisin sanoen epämiellyttävät asiat piilotetaan. Homoista ei tule heteroita, mutta heistä tulee aseksuaalisia.

Tämä käytännön taso iskee kenties koviten siihen, miten "Nuotta" pisti ytimeensä valtapelien vastustamisen. Yhteiskunta ei suinkaan muokkaa homoseksuaaleja seksuaalisuutensa toteuttamiseen. Sen sijaan valtapelit ovat homoseksuaalisuudesta pois ajavia. Se, että ihmisiltä puuttuu medialukutaito johtaa siihen että he sekoittavat sen, että asiasta käydään keskustelua joka yrittää muuttaa tätä tilaa ei tarkoita sitä että maailma olisi homoseksuaalien vallassa. Olisi vain hyvä huomata se, että media nostaa esiin kiistanalaisia näkemyksiä enemmän kuin tavanomaisuuksia. Siksi nämä homojen puolesta taistelevatkin saavat näkyvyyttä. Yhteiskunnan arvomaailma ei ole sama asia kuin tämä. Kuitenkin maailmassa on jo institutionalisoituja homoseksuaalejen painamisen muotoja, jotka ovat käyneet liian vanhakantaisiksi jotta niille annettaisiin uskottavuusarvoa nyky -yhteiskunnassa.

Siksi onkin hyvä huomata sekin että jos/kun joku moittii että "nuotta" -kampanjan kritisoijia siitä että he leikkivät uskonnonvapauden asiaa, vaikka kieltävätkin joitain uskonnäkemyksiä, voidaan muistuttaa että myös se, että kritisoi näitä kritisoijia on silloin väärin. Silloinhan ihminen sallii mielipiteet, mutta ei silti salli kritiikin kritiikin lausujia.. Tämänlainen kritiikin kritiikin kritiikin.... taso ajautuu jonkinlaiseen järjettömyyskuiluun joka tekee koko identiteetinsitomisesta tyhjänpäiväistä ja irrelevanttia. Sillä valtapeli tulee vastaan kaikkialla. No man is an island.