Yllättävän usein feministiseen naisten tasa -arvoon liittyy suorittaminen. Feminististä ohjelmaa mitataan esimerkiksi prosentuaalisten yritysjohtajien kautta. (Nämä vaalit olivat muuten tässä kohden onnistuneet ; Suunnilleen puolet puoluejohtajista oli naisia.) Tämä nostaa esiin tietyn feministityypin, jossa ei olla "vihaisia rokkityttöjä", vaan lähempänä "Sex and the City" -televisiosarjan päähahmoja. Heillä on hyvät työpaikat, paljon rahaa, hienot vaatteet ja panostus kauneuteen.
Lyhyesti ottaen heillä on kaikki.
Pinnallisesti tämä voi tuntua siltä että tasa -arvo olisi mennyt yli. Eli että naisille on annettu miesten valta samalla kun miehiltä on otettu se pois. Naiset pärjäävät sekä kotona että töissä. He ovat menestyneitä ja kauniita.
Kunnes huomaa, että tässä on myös vaatimuksen tynkää. Supernaisen pitäisi jaksaa kotona JA töissä osoittaakseen että on voimaantunut ja kyvykäs. Yhtä kyvykäs kuin mieskin. Lopputuloksena on ihminen joka tekee paljon enemmän. Tässä vaiheessa voidaan puhua jo identiteettiin kahlitsemisesta, jossa vaatimus menestyä on mukana.
Näin voidaan nähdä että feminismikin voi kahlita naista. Mutta samalla nähdään myös se, että mieshenkinen yhteiskuntakin voi aivan samalla vainota naisia, koska he antavat naisille niitä velvollisuuksia joita miehille on perinteisesti annettu mutta heiltä odotetaan myös menestymistä vanhoilla elämänalueilla. Tässä vaiheessa on tavallaan turhaa puhua patriarkaatista.
On puhuttava pingottamisesta, joka liittyy vahvasti kaupallisuutta korostavassa elämäntavassa.
Tämä blogaus kasvoi lausunnosta, jossa nainen sanoi että nainen pystyy siihen mihin kymmenen miestä. Ensin pidin lausuntoa miehiä halventavana, kunnes tajusin että takana oli "tsemppaushenki", jossa menestys ja siihen liittyvä työ ja vaiva oli vaatimus. Itse taas haluaisin monesti ottaa lungisti joten ajatus tuntui varsin pelottavalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti