Monesti Jumalatodistusten ja joidenkin muiden asioiden kanssa vastaan tulee todistamisen työläys. Esimerkiksi ihmeparanemisanekdootteja pitäisi uskoa koska niiden todistaminen on vaikeaa, mutta tarinat itse vihjaavat että "siellä voisi olla jotain".
Tämä taas on hieman siihen tapaan miten minulle tänään kommentoitiin erään - ei uskonnollisen - teorian tiimoilta. Näkemystä rakennelleen ja ideoitaan kannattavalla henkilöllä oli näkemys. Hän itse pitää pätevänä ja perusteltuna. Jonain jonka puolesta hän aktiivisesti on tehnyt töitä. Hän korostaa usein sitä, miten tulos on ollut kovan lukemisen ja työn tulos ja siksi rationaalinen.
Selkeä todistaminen ja sen pyytäminen saa kuitenkin seuraavan kuvauksen; "Jos tuollaisen asiakokonaisuuden rakentaa vedenpitäväksi kuvaukseksi - tarvitaan rekallinen porukkaa tutkimaan." ... "Tyylini on paljolti intuitiivinen.".
Tässä kohden vastaan tulee ongelmia ; On tärkeää huomata että tieto on määritelty suhteessa perusteluun. Ilman perustelurakennetta, jonkinlaista metodologiaa, ei ole tietoa. Tietoteoria, epistemologia on sidoksissa juuri tähän. Tällöin jos ihminen selittää että todistaminen vaatisi resursseja, hän tulee samalla sanoneeksi että hänellä ei ole todisteita näkemykselleen. ~ Jos todistaminen on nykyään mahdotonta työntekijöiden tai muiden tekosyiden kautta, se tarkoittaa täsmälleen sitä että asia ei ole todistettu.
Tätä kautta voidaan vetää asioita esimerkiksi mystiikkaan ; Jos tieto on informaatiota eroavuudesta, GNOSIS ei ole tietoa. Kuitenkin mystiikkaa mielenkiintoisempi aihe tämänlaiselle lähestymistavalle on psykoanalyysi. Jos ei muuten, niin siksi että mystikot yleensä hyväksyvät tuon esittämäni lausunnon ja muistuttavat että heillä ei oikeastaan ole suhdetta "tietoon" sellaisena kuin ihmiset sen käsittävät. Psykoanalyytikot taas ovat sitä mieltä että ala on sekä tieteellinen että relevantti.
Psykoanalyysin kohdalla tilanne on toinen. Osmo Tammisalo kirjoittikin melko vähän aikaa sitten tästä aiheesta. Hän otti esille Karl Popperin fallibilistisen kritiikin psykoanalyysille ; Popperista Psykoanalyysi on epätiedettä koska sitä ei voi kumota havaintoaineistolla. "Analyytikot ovat pyrkineet ohittamaan Popperin muun muassa väittämällä, että psykoanalyysi ei edes pyri ennustamaan käyttäytymistä. Tämänkaltainen puolustelu kuitenkin epäonnistuu, sillä mikäli teorian perusteella ei voida tehdä ennustuksia, teoria ei myöskään pysty osoittamaan, miten jokin havaittu käyttäytyminen liittyy aiempiin tapahtumiin." Toisaalta ennustettavuus tarkoittaa myös paranemista. Tätä kautta tämä suojaus vie psykoanalyysiltä pohjan sekä todistettuna ilmiönä, että jonakin jota voitaisiin käyttää terapiamuotona.
Tammisalo katsoo myös viittaussuhteeseen, joka psykoanalyysillä on neurologiaan ; Esitys on, että "Neuropsykoanalyytikoiden tulisikin kertoa, minkälainen neurotieteiden saama tutkimustulos olisi ristiriidassa psykoanalyyttisten väitteiden kanssa." Tämä on yllättävän tärkeä asia muistaa. Lainaus tuottaa enemmänkin kunniaa lainauksen kohteelle. Tätä kautta psykoanalyysi joka hakee tukea neurologiasta on enemmänkin velkasuhteessa neurologiaan.
Se, mikä yhdistää mystikon ja psykoanalyytikon, sekä erilaisten teorioiden "intuitiivisten kuvaajien" lähestymistavan on vapaa assosiaatio. Tämä on siitä mielenkiintoinen ilmiö, että se on tavallaan oksymoroni ; Ihmiset assosioivat, mutta mielleyhtymät eivät ole itsestään kovinkaan vapaita. Niitä ei ehkä tietoisesti ja tavoitteellisesti ohjata, mutta ennakkokäsitykset vaikuttavat niihin silti melkoisen paljon. Lopputulos tuntuu tietysti itselle sopivalta, koska se sopii omiin ennakkokäsityksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti