En malta olla palaamatta enneagrammiasiaan. Eräässä mielessä se nimittäin on "reilumpi" kuin vaikkapa Esimerkiksi ennen ollut näkemys ihmisroduista ja niiden hierarkiasta, jossa senaikainen valtatilanne oikeutettiin vallankäyttäjän toimesta tarinalla vallassaolijan voitosta jonka taakse nähtiin sekä Jumalallinen oikeutus että rodullinen erinonaisuus. Enneagrammi kun antaa jokaisessa luonnekuvissaan sekä vahvuuksia että heikkouksia. Engrammeissa katsotaan sekä vahvuuksia että heikkouksia, joten se vaikuttaa tasapuolisemmalta.
Esimerkkejä löytää sisareni blogikommenteista: Jos painaa kakkoseen, niin löytää "avuliaan huoltajan", jonka ytimessä on toisten näkemyksistä kiinnostuminen. Ystävällisyys ja avuliaisuus yhdistyvät miellyttämishaluun. Myös uhriutumisen piirteitä on olemassa ; Toisia miellyttääkseen uhraa helposti omastaan liikaa. Tietyllä tavalla on "ilmiselvää" että asiat toimivat näin - Joskin tässäkin näyttää takana olevan stereotyyppinen näkemys jossa auttamistilannetta katsotaan ensisijassa nollasummapelinä. Aina näin ei toki ole, ja tämä olisi hyvä huomioida. Toisaalta tämä virhe ei ole niin kammottavan suuri, koska joskus tilanteet todella ovat nollasummapelejä, joten "avuliaan aatun" elämän tielle joka tapauksessa tulee näitä nollasummapelitilanteita, joissa auttavaisuus on selvä riski.
Engrammeissa hyvä ja paha ei ole tulkitsijassa vaan enneagrammikossa ; vahvuudet ja heikkoudet listataan valmiiksi.
Esimerkiksi "oma" eniten saanut (jaetulla sijalla) on "Uskollinen kyseenalaistaja" on "Parhaimmillaan: luotettava, tunnollinen ja sitoutunut" ja "Huonoimmillaan: huolestunut, epäilevä ja varuillaan". Tässä näkyy viitteitä siitä, miten se, mitkä ominaisuudet ovat hyviä ja huonoja on jo itsessään värittynyt ; En esimerkiksi näe varovaisuutta itsessään minään paheena. Luokitelma "huonoksi" on maailmankuvallinen kannanotto, jota ei huomata koska usea jakaa tämän stereotyyppisen näkemyksen varovaisuuden luonteesta. ~ Usein positiiviset ja negatiiviset piirteet ovatkin jo ilmiötasollaan kulttuurillisesti sidottuja.
Toisaalta luonnehdinnoissa pelataan usein myös kulttuurisidonnaisilla sävyillä, joissa sama ilmiö saa useita eri nimityksiä, joissa sanavalinnan käytön ratkaisee teon muodon sijasta konteksti ja tilanteessa olevien ihmisten arvostuskysymykset. "Luovan Individualistin" haitoissa pilkahtelee sana "ylitunteellinen", ainakin itse koen että tunteisiin ja siihen liittyvään viestintään kuuluva "ilmaisuvoima" on hyvinkin sama asia.
Tässä mielessä enneagrammitesti seuraa selvästi hyvin alkeellista, stereotyyppistä - ja hyvässä sekä pahassa lapsekkaan naivia - etiikkaa. Esimerkiksi Dalai Lama on tämänlaista suoraa luokittelua paljon syvällisempi mies ; Hän on nimittäin kirjoittanut vihasta, jossa hän muistuttaa miten viha on sanana usein merkityksiltään negatiivinen, mutta tosiasiassa sen ilmeneminen kontekstissa on ratkaisevaa. Hänen mukaansa viha voi toimia destruktiivisena voimana, kuten kaikki tiedämme. Ja sen lisäksi voimavarana jolla haetaan voimaa esimerkiksi siihen että taistellaan vaikkapa yhteiskunnallisia vääryyksiä vastaan.
Kun tämän tajuaa, enneagrammitesti näyttääkin koristelevan hyviä ja huonoja puolia synonyymisanakirjan avulla. Tässä mielessä tuloksesta ei tule kovin informatiivista. Enneagrammitesti unohtaa tehdä sävytetyille samoille sen tasapuolistamisen, jonka se yrittää tehdä ihmisen "perushahmoille" kun listaa niihin kaikkiin haittoja ja hyötyjä.
Toinen asia, joka engrammeista nouee esiin, on ajassa nykyhetkeen sitoutuminen. Ihminen saa luokitelman. Kuitenkin tätä huomattavasti kätevämmän itsereflektion apuvälineen saa vaikkapa kylmän ja kovan talouselämän käyttämästä SWOT -analyysistä ; Siinähän nykytilan vahvuuksien (S) ja heikkouksien (W) lisäksi katsotaan myös tulevaisuuteen, mahdollisuuksia (O) ja uhkia (T). Tässä asioille ei anneta suoraan eettisiä arvoja, vaan analyysin tekijä itse laittaa tulkintaan omat näkemyksensä. Tätä kautta etiikasta ja ongelmanratkaisusta yksilöllisempää sen sijaan että ihmisiä ja heidän arvojaan lukittaisiin suoraan tiettyihin raameihin. Tämä on kuitenkin melko työläs tapa. Siksi on ymmärrettävää että pikatestejä ja miettimistä sekä muuta aivotyötä välttelevä hakee mukavuus- ja ajankäytöllisistä syistä itselleen SW -analyysin.
Tosin SWOTia monisyisemmän analyysin löytää. Se on tarotkorteissa, joissa mukana on myös menneisyys. Tarotkorttien kohdallakin ongelmana on "konsultti". Tulkintaa värittää kovasti kortinlukijan persoonallisuus. Tätä kautta tulkittava muuttuu helposti asiakkaaksi tai oppilaaksi. Tarotennustajalla on eräänlainen valtasuhde, josa hänellä on valta opastaa ja neuvoa asiakasta, mutta sama ei toimi toiseen suuntaan.
Tässä mielessä voidaankin sanoa että usein mielikuvissa kovana pidettyihin arvoihin liittyvä SWOT kykenee sellaiseen lähestymiseen, joka on vähemmän ihmistä tiettyyn maailmankuvaan ja arvomaailmaan luokitteleva, kuin mihin mikään mielikuvissa "ihmistä kokonaisvaltaisesti" lähestyvät luokittelutavat kykenevät. Tämä on eräässä mielessä hyvin pelottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti