Vaaleihin on kuulunut myös vandalismi. Toki poliittiseen peliin on aina liittynyt ties minkälaisia temppuja. Vaalimainoksien tilalle laitettiin erilaisia vastaiskuja, joita voisi pitää antimainoksina ; Lehtiotsikoihin nousi esimerkiksi vandalismi jonhka vaalimainoksia itsekin kohtasin Arabiassa. Kaksi kuvaa, arvaa kumpi on oikea vaalimainos ja kumpi vetoaa eläinten oikeuksiin.
Kyseistä vandalismia on pidetty vakavana asiana. Sen esimerkiksi katsotaan sotivan vapaan sanomisen ideaa vastaan. Kuitenkin juuri tämänlaisilla tempuilla saadaan paljon kaivattua julkisuutta. Uskoisin että tämänlainen tuo enemmän sympatiaa vandalisoidulle ehdokkaalle, kuin vahvistaa häntä vastustavien rivejä. Luultavaa on, että jos vastustat turkistarhausta, tuskin olisit alun perinkään äänestänyt keskustapuoluetta.
Näin tässäkin kaikki huomio on hyvää huomiota. Tämän kautta julkisuutta ja medianäkyvyyttä on saatu esimerkiksi alastomuudella, kun City -lehti teki jutun "Alastomasta totuudesta". Paljastaminen rinnastui monilla avoimuuteen, ja moni systeemiin mukaantullut tunnusti hakevansa mainostilaa ja huomiota. Sinänsä
Alastomuuskampanja tuotti minulle huvittuneen hetken, kun City -lehteä (ilmainen) lukiessani olin tietysti nähnyt kyseisen artikkelin printtimuodossa. Kun sitten eräs ehdokas oli Sörnäisten metroasemalla, kerroin vain että hän on minulle "jotenkin tuttu". Pian muistunkin, että hän oli Cityssä. Ehdokas ei voinut muuta kuin hymyillä ja sanoa että "voi olla vaikeaa tunnistaa kun on vaatteet päällä." Ehdokkaalla oli uudet vaatteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti