Kaupallisuudessa rikkauteen liittää helposti elitismin ; Jos myyt kalaa köyhille, on vaikeaa rikastua. Kalakauppias on köyhä. Sen sijaan jos kykenet myymään rahaeliitille tuotteita, voi tienata paljon. Näin voi esimerkiksi rikastua tekemällä hienoja kelloja 20 kappaletta vuodessa. Kun niistä saa paljon rahaa, rikastuu vaikka määrät ovat pieniä.
Gillette muistutti meitä siitä, miten myös määrät painavat. Hän rikastui myymällä yksinkertaisia partateriä. Kun kaikki ostavat kalakauppiaalta, hänestä tuli hyvin varakas - näin kävi esimerkiksi Roomassa, jossa kalakastike oli hyvin suosittua ruokaa. Tuotteesta oli eri versioita, osaa myytiin kalliilla rikkaille. Mutta rahaa tuli myös halvoista versioista, koska tuote oli hyvin kysyttyä. Pennissä on miljoonan alku. 100 000 000 ostokertaa pennin tuotolla tuottaa sen kaipaillun miljoonan.
Melko vähän aikaa sitten televisiosta tuli dokumentti, joka käsitteli tuotteiden keinotekoista vanhentamista. Siinä ytimessä on se, että jos myyt tuotteen joka kestää, niin sen kaivatun 100 000 000 tuotteen myyminen on vaikeaa. Jos esimerkiksi tuotetaan hyvät sukkahousut, jotka eivät hajoa ikinä, kauppa käy kenties aluksi mutta sitten ei kauppa ei enää käy lainkaan. Näin on kannattavaa tuottaa tuotteita joiden kestoa on tarkoituksella heikennetty. Jos tuote on kohtuu halpa, ei kuluttajaa harmita jos se hajoaa nopeasti. Dokumentti näytti miten näin on esimerkiksi hehkulamppujen kanssa ; Olisi teknisesti mahdollista ja helppoa tehdä hehkulamppuja jotka kestäisivät hyvinkin kauan. Mutta kaupallisuuden ehdot kannustavat rakentamaan tuotteet vanhenemaan ennalta. - Kenties parasta olisi tietysti jos ne hajoaisivat juuri yhden päivän takuuajan jälkeen. En ihmettelisi jos joskus paljastuisi tuote, jossa on ajastin ja pieni vasara, joka murskaa tuotteen kun takuu umpeutuu. (Tämänlaista dokumentti ei sentään näyttänyt.)
Tämä herätti mietteitä, paitsi siitä miten hieno asia kertakäyttöpartaterät ovat verrattuna partaveitseen - jotenkin ajatus veitsi kurkulla tuntuu minulle vastemieliseltä - paitsi tietysti jos kaveri on tunkemassa sitä sille osana treeniä jolloin se on oikein mieluisaa. Mutta mieleen tulee myös se, että jos ostaisi yhdet kunnon partaveitset, niin ei tarvitsisi koskaan ikinä missään hankkia siihen mitään vaihtoteriä.
Oma mieleni toimii siten, että aloin miettimään markkinatutkimuksia. Niissähän tyypillistä on se, että samanlaiset projektit toistuvat. Syynä ei ole pelkästään se, että trendit elävät ja muuttuvat yhteiskunnassa. Syy on myös siinä, että firmat ostavat markkinatutkimuksia aika usein salaisesti. Eli tutkimustuloksista tulee arvokasta tietoa jota ei haluta antaa toisille.
1: Joku voisi tätä kautta jopa esittää että näin saaduilta tutkimuksilta puuttuu avoimuus, joten niitä ei esimerkiksi vertaisarvioida. Näin päästään eroon esimerkiksi vaihtoehtohoitajien vastustamasta "peer pressure rewiewistä", mutta päästään lähenmmäs vaihtoehtohoitajien riskejä. Asia ei tietysti ole "niin huolestuttava", koska esimerkiksi metodi on tutkimuksissa aika usein kohtuu pätevä. Näin voidaan sanoa että markkinatutkimuslaitokset eivät tee "tiedettä tiedettä", vaan "tiedettä" tiedettä. Tieteen metodeja käytetään varsin laajasti, vain vertaisarviointi, avoimuus ja julkisuuspuoli, puuttuvat.
Eräässä mielessä tutkimuksia tehdään tuplana, koska yritykset haluavat salata tietoa toisiltaan. Tätä kautta syntyy kiistämättä tuloja markkinatutkimusalalle. Ja on selvää että nämä tulot maksetaan yritystoiminnan kukkarosta. Tässä mielessä markkinavoiman lait toimivat juuri niitä vastaan, joiden haltuun markkinavoimat usein asetetaan. Tässä mielessä minullakin on tietysti ollut ilo toimia erilaisissa pikkutöissä (itse asiassa useamman vuoden) markkinatutkimusalalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti