Pitkän miekan kanssa historiallisessa miekkailussa on tavallista, että paino on ikään kuin toisella jalalla, joka on koukussa. Ja toinen jalka on ojennettuna tukemassa tätä asentoa.
Tämän asennon leveys on haettavissa muutamaa kautta. Ensimmäinen leveyttä määrittelevä elementti on kompromissi jalan tukipinta -alan ja asennon joustavuuden välillä. On tunnettua että kappale pysyy pystyssä jos sen painopiste pysyy tukipinta -alan sisällä. Tästä katsoen leveä asento on vakaampi. Kuitenkin jos asento on hyvin leveä, se ei enää jousta kovin hyvin, jolloin siihen kohdistuva ulkopuolinen voima vaikuttaa voimakkaammin koska voiman alla ei voida joustaa.
Toinen näkökulma on liikkuvuus. Jos painoa siirretään tukijalalta toiselle jalalle (volta stabile), ruumis ja sen painopiste liikkuu ilman mitään erillistä askelta. "Spagaatissa" lantion kääntäminen ei liikuta ruumista kovinkaan paljoa. Ja täsmälleen sama tapahtuu jos asento on hyvin kapea. Kuitenkin jos asento on kohtuullisen leveä, tätä kautta saa aikaan melko suuria muutoksia.
Omalla kohdallani jälkimmäistä kautta haettu tila on yllättävän leveä. Se tila, joka tuntuu tasapainon kannalta vakaalta ja joustavalta on hieman kapeampi kuin tämä liikkuvuutta korostava. Tähän vaikuttaa ainakin se, että jalkani ovat melko jäykät. En yksinkertaisesti taivu mihinkään hirmuisen leveisiin haara -asentoihin mukavasti (tai oikeastaan ollenkaan). Tästä seuraa se, että vaikka on periaatteessa mahdollista että molempien lähestymistapojen maksimit ovat melko lähellä toisiaan, ainakin minun kohdallani ne ovat hieman eri kohdassa. Siksi ainakin minun onkin haettava jonkinlainen kompromissi sen kautta, mitä asennolta haetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti