perjantai 22. huhtikuuta 2011

Gladiaattorin valta. (Täysin epäpoliittinen elokuva -analyysi.)

"Politiikasta voi olla erilaisia mielipiteitä, mutta sitä ei voi arvostella, kuinka Suomen kansa on äänestänyt. Se on yksinomaan meidän oma asia. Emme pyydä Ruotsilta lupaa, kuinka äänestää enkä minä mene Ruotsiin sanomaan, miten heidän pitää äänestää."
(Timo Soini)

Katsoin Ridley Scottin "Gladiator" -elokuvaa. Elokuvassa valta ja sen väärinkäyttö on yksi kantavista teemoista. Elokuvahan alkaa sotilaallisen vallan kuvauksella. Tuhovoimalla voidaan torjua barbarismia. Elokuvassa sotilaallista valtaa kovemmaksi nousee poliittinen valta. Poliittinen vehkeily on väkivallatonta, mutta sillä ohjaillaan armeijoiden, sotilaiden ja kansalaisten elämää.

Kuitenkin kovimman vallan elokuvassa saa viihde. Tietoa ja tiedottamista vahvemmin kansaa ohjataan elokuvassa areenalta, hurmeisissa näytöstaisteluissa joissa ei pintatasolla ole mitään ohjailua, vaan jotka ovat pintatasoltaan pelkkää - eettisesti kenties hieman kyseenalaista- ajanvietteentarjoamista. Elokuvassa keisari, joka on periaatteessa vallassa suhteessa kansaan, joutuu polvilleen koska kansojen massat raivostuisivat tietyistä toimista.

Ensivilkaisulla elokuvasta voisi saada kuvan, jossa syvin valta on kansalla. Gladiaattori saa kansan puolelleen karismalla ja persoonallisuudella, miellyttämällä kansaa. Tämä vaikuttaa demokraattiselta valta -argumentilta. Kuitenkin tämä viittaa sisällön sijasta muotoon. Gladiaattori saa kansansuosion, ei sillä että hän on erityisen eettinen, vaan sitä kautta että hän osaa tuoda asiansa esiin tietyllä tavalla. Viihdetaiteilija käyttää populistisia keinoja. Elokuvassa päämäärä vain on sen arvoinen, että viihdetaiteilijaa voidaan pitää hyvänä eikä elokuva siksi ole argumentti demokratian ongelmista. (Mikä on tietysti odotettavissa, jos ja kun elokuva nähdään valtatematiikaltaan demokratiaa puolustavana.)

Tosin elokuvassa on selvää, että Gladiaattorissa kansa saadaan puolelle vetoamalla jo olemassaolevaan tyytymättömyyteen. Keisari ei ole suosittu. Näin kansan protestiäänet siirtyvät vaikkapa areenasankarille joka yhtyy heidän protestiinsa. Näin on ymmärrettävää myös se, että populistinen puoluekin toimii jos ja vain jos on tilausta protestille. Tämä voi onnistua jos ja vain jos jos liikkeellä on (aito tai koettu) tarve johon vedota.

Ainiin, on selvää että gladiaattorin on kuoltava lopussa. Sillä hänen vallankumouksessaan oli vain kritiikin ja protestin sävyjä. Voittanut gladiaattori on joko turha tai vaarallinen potentiaalinen uusi Keisari jolla on joko samat tai erilaiset sorron keinot käytössään. Siksi gladiaattori saa mennä - tarinan kannalta hänen jopa kannattaa ellei peräti pitää.
Äänestyspäivänä tuuli kovasti ja ohjaavat kyltit kaatuilivat. Ja jostain syystä, vaikka minua ei oltu palkattukaan, päädyin jotenkin ihan itsestään ohjeistamaan ihmisiä äänestyspaikalle ja fiksailemaan kylttejä ties millä jesarivirityksillä.. Lopputulos ei miellyttänyt, mutta olkoot. Onhan meillä sentään areena.

Ei kommentteja: