Säätykierron merkityksettömyys.

"-"Who's that then?"
-"I dunno, must be a king."
-"Why?"
-"He hasn't got shit all over him""
("Monty Python and the Holy Grail")

Historiallisesti aatelia ja rahvas on pyritty erottamaan toisistaan. Jako on usein ollut se, että rahvaaseen on liitetty "tietty eläimellisyys" ; Rahvas ihminen on vetämässä ihanteissaankin eläimellisiä hyveitä. Jalo villi ei ole henkinen. Sen sijaan yläluokkaan on liitetty kulttuurillinen olemus.

Tämä on nähty jopa synnynnäisenä ominaisuutena. Esimerkiksi kun Burroughs kirjoitti "Tarzan" -kirjojaan, oli tavallista ajatella että ihmiset on jaettavissa ; Mustat ihmiset ovat jotain jota alhaisetkin valkoiset voivat alistaa. Ja vaikka pintatarkkailulla voisi näyttää että Tarzan oppii eläimistä erottavalla yleisinhimillisellä älyllään lukemaan ilman apua, on kirjasarjassa kuitenkin perussävynä se, että Tarzanin erinomaisuus johtuu siitä että hän on erinomaista brittiaatelista sukua. Hieno mies ei synny hienossa miljöössä, vaan hieno mies tulee hienoksi mieheksi vaikka huonossa miljöössä. - Ja nousevassa säätykierrossa oleva "nousukas" taas on nähty usein vähintään puolet rahvaana. Burroughs kuvasi tässä itse asiassa yllättävän kovasti sen ajan arvoja. Siihen aikaan oli tavallista uskoa että syntyperä vaikutti myös luonteeseen.

Otin tämän aiheen esiin, sillä lueskelin ennen miekkailutunnin alkua Järvisen ja Kolben kirjan "Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa". (Minulla oli puolentoista tunnin verran luppoaikaa.) Siinä käsitellään melko valaisevasti sitä, miten nykyäänkin tietty säätyluokitus tapahtuu.

Sääty ei toki ole nykyään yhtä voimakas kuin ennen on ollut ; Ennenhän ihmisillä oli esimerkiksi vaihtelevat mahdollisuudet peseytymiseen ja säädyn saattoi siksi helposti haistaa.

Kuitenkin ihmisellä on nykyäänkin syntyessään tietty tila. Se tila sisältää tietyn pääoman hyvinkin monenlaiseen. Se ratkaisee esimerkiksi sen, alkaako lapsi harrastamaan tennistä, jossa on paitsi peli, myös tietynlaiset sosiaaliset kontaktit. Syntyperä ratkaisee isolta osaltaan sen, onko lapsella mahdollisuus lähteä ulkomaille vaihto -opiskelijaksi. Ja alkaako hän harrastamaan jotain kallista harrastusta josta voi tulla ammatti. Jos harjoittelua ei aleta lapsena, on selvää että tässä syntyy jos ei pakottava este, niin ainakin hidaste jopa tietyille ammattiurille. Syntyperässä vaikuttaa paljolti puhdas raha ja paikka.

Tämän lisäksi perheillä on myös vaihteleva henkinen pääoma ; Tämä tarkoittaa sitä, miten perheessä kannustetaan taiteiden tai vaikkapa penkkiurheilun pariin. Tässä mielessä rahan lisäksi perheillä on myös henkinen pääoma, joka on ainakin osittain irrallinen taloudellisista resursseista.

Nämä kaikki ovat tietyllä tavalla "tuurikysymyksiä", ja niiden mainitsemista nykyaikana pidetään poliittisesti epäkorrektina. Sillä nykyään koulutuksessa ja yhteiskunnassa esitetään että "kaikilla on mahdollisuus" ruveta vaikka miksi. Tosiasiassa toisilla mahdollisuudet ovat vain paljon kovempia kuin toisilla. - Esimerkiksi minulla on ollut epäonnea taloudellisessa, mutta onnea henkisessä pääomassa. Olisin aika pälli jos väittäisin että tämä ei ole vaikuttanut minuun hyvin suuresti.

Monelle tämän tajuaminen on vaikeaa ; He katsovat että heidän menestyksensä ansaittua. Toki he ovatkin usein tehneet töitä asian eteen. Mutta huomaamatta jää usein se, mikä on antanut mahdollisuuden tehdä niitä töitä sen asian eteen. Tämän huomaamattomuuden kautta syntyy helposti kulttuuri, jossa epäonnistuminen on automaattisesti yrittämisen puutetta. Laiskuus toki kaataa hyvätkin resurssit. Mutta laiskuus ei ole ainut epäonnistumisten syy.