Japanilaisansa!

Tämä tapahtui minulle jo jonkin aikaa sitten. Olin pyrkimässä Sörnäisistä Kirkon Ulkomaanavun toimitiloihin. Matkalla kuljen Helsingin tuomiokirkon ohitse. Sen vieressä on Senaatintori. Aukea, jolla on esimerkiksi Aleksanterin patsas. Siinä on aina turisteja.

Tällä kerralla siinä oli japanilaisia turisteja. Heitä oli aikamoinen lauma. He ottivat valokuvia. Heitä oli ryhmä, joten valokuvaaja jäisi kuvan ulkopuolelle. Ja he olivat selvästi samaa ryhmää Niinpä he pyysivät minulta apuja. Otin tämän tietysti kunnianosoituksena, koska pyyntö tarkoitti vihjettä siitä että he eivät uskoneet minun olevan varas joka nappaa kameran ja vain juoksee. (Tosin stereotypioissa kaikki japanilaiset ovat tietysti karatekaninjoja, joten ehkä heitä ei aidosti pelota tämänlaiset riskit.) Otin pari kuvaa.

Tämän jälkeen kameroita oli useampi kymmenen. Kaikki halusivat että heillekin otetaan pari kuvaa. Ilmeisesti ensimmäinen oli rohkein, koska hän antoi kameran ja muut seurasivat perässä ; Pellepelottoman riski kantoi hedelmää johon kaikki halusivat osallisiksi.

Siinä vaiheessa ei ollut oikein kohteliasta vain lähteä juoksemaan - vaikka siitä olisikin varmasti netonnut aika paljon. Oikein ovela varas suhtautuisikin japanilaisansaan siten, että ottaa ensin kuvan ja sitten saa kamerat ja vasta sitten lähtee juoksemaan. Pitäkööt luottavainen rohkelikko kameransa jonka ansaitsi. Sen sijaan riskiä välttävät opportunistit jotka odottavat että muut ottavat riskit saisivat kantaa vastuun epäluottamus - hyödynkeräys -yhdistelmästään.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin kävi niin, että kun olin kuvannut yhtä, olisi ollut jotenkin muita kohtaan epäkunnioittavaa vain pistää stoppia kuvaussessiolle. Sanoa että kopioikaa koneillanne, niissä on internetissä sähköpostiohjelmat sitä varten. Meinasin myöhästyä töistä, mutta yhdessä oleminen kuvassa tuntui olevan japanilaisille kovin tärkeää, joten se oli luultavasti sen arvoista.