Luin Lois P. Frankelin "Kiltti tyttö ei pääse pomoksi - 101 tapaa hävitä miehelle". Kirja on eräänlainen retoriikantaitoteos yritysmaailmassa toimiville. Siinä perussävynä on se, että palkkaepätasa -arvo on fakta. Naiset saavat vähemmän palkkaa, naisia on vähemmän hyväpalkkaisilla yritysjohtajapaikoilla. Syyksi teos esittelee stereotypiat ja niiden seuraamisen.
Mutta syytteen alla eivät ole "tavalliseen tapaan" yritysjohtajat. Sen sijaan syynä on se, että naisille annetaan tietynlainen rooli, ja he käyttäytyvät tällä tavalla myös työelämässä. Jos mies käyttäytyisi siinä roolissa mihin naiset opetetaan, he antaisivat itsestään epävarman ja epäpätevän vaikutelman. Näin ollen syyllinen ei ole ainakaan pelkästään tai edes eniten se, että yritysjohtajilla olisi jokin ennakkoluulo naisia kohtaan. Vaan se, että työelämä "syrjii sukupuoleen katsomatta" tietynlaisia käyttäytymispiirteitä. Siksi kirja kohtaakin tilanteen siten että oikea sanomisten esittämistapa ratkaisee monia ongelmia ; Ongelma ei ole usein siinä mitä sanotaan - tai edes kuka sanoo - vaan miten.
Kirja toki murtaa joitakin hauskoja mutta yleisiä harhaluuloja. Esimerkiksi omaan ennakkoluulomaailmaani on osunut luulo siitä että ahkerasti työtä tekemällä saa ylennyksiä ; Tosiasiassa ahkera työnteko osoittaa että henkilö kuuluu juuri sille paikalle jossa hän jo on. Ylennettäväksi valikoituvat ne, jotka näyttävät kyntensä, mutta eivät välttämättä siinä varsinaisessa tehtävässään. Henkenä korotuksissa on että osaamsta vaaditaan, mutta se ei riitä. Strategia jossa ylennyksiä ei anneta parhaille suorittajille, tuntuu tarkemman miettimisen jälkeen fiksulta ; Vaihtoehtona olisikin se, että jokainen ylenisi osaamattomuuttaan vastaavalle tasolle. Eli jos osaa tehtävän, ylentyy kunnes asettuu tehtävään jota ei osaa, jolloin ylennykset loppuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti