Jussi Halla-aho teki kirjoituksen ihmisarvosta. Se on saanut aika paljon mediamyllytystä, esimerkiksi Saksassa, jossa otsikkona selitettiin että Halla-aho esittää että "Menschrecht nicht für alle." Osa tulkitsee hänet leppeämmin, esimerkiksi Sipura esittää hänen viestinsä kyseenalaistustulkintana. "Halla-ahon analyyttista otetta ei voi tyhmäkään olla huomaamatta. Juuri tuollainen luutuneiden käsitteiden kyseenalaistaminen ja konsensuksen sekoittaminen on sitä mitä kutsutaan filosofiaksi - jos olen yhtään ymmärtänyt filosofian oppikirjojen ensimmäisiä sivuja."Itse teksti.
Kun itse luin tekstin, olin huomaavinani että Halla -aho suorittaa itse asiassa diskurssianalyysin nykytilanteesta. Hän lähestyy arvokeskustelua aivan pohjamudista lähtien. Eli siitä minkälaisiin perusoletuksiin ja lähtökohtiin logiikka rakentuu. Hän katsoo, mikä on arvokeskustelujen logiikka tai kalkyyli. Hän määrittelee, että aksioomat ovat kyseenaalistamattomia perusoletuksia. Aksioomien oletetaan olevan päteviä ja totta aina ja kaikkialla. Ja niiden varaan koko arvolauselma rakentuu. Tästä Halla -aho päättelee joten aksioomastatuksen antamiseen pitää suhtautua varovaisesti.
Tässä kohden asiassa ei ole mitään kyseenalaista, voidaan sanoa että tämä premissienvalinnan vaikeudet ovat vahvasti mukana filosofianteossa. Halla -aho ei siis keksiskele päästään näitä asioita. Tämä on helppoa ja ilmiselvää.
Oman näkemyksen oletusten olemassaolon kieltäminen taas on, kuten Halla-aho muistuttaa, poliittisesti epäkorrektia. Tämänlaiset tabut ovat monesti kulttuurisidonnaisia ; Se, mikä on ilmiselvää vaihtuu ajasta ja kulttuurista toiseen. Se, että niitä pidetään itsestäänselvyyksinä eikä jonain kulttuurin ja ryhmän valintoina, tarkoittaa sitä että puhutaan hegemonisesta diskurssista. Eli kun näkemys on tarpeeksi suosittu ja sitä pidetään itsestäänselvänä. Mutta aikojen varrella nämä itsestäänselvyydet ovat muuttuvia, ja vaihtuvat kulttuurista toiseen. Halla -ahon teksti ilmoittaa, että nykykulttuurissa ihmisarvoa pidetään itseisarvona, ja että tämä on kulttuurimme perusaksiooma. Jotain, jota jopa natsit puolustavat.
1: Ajatus on ollut hyvin suosittu ainakin Kantista lähtien ; Hän oli sitä mieltä että ihmistä ei pitäisi kohdella välineenä, sitä kautta mitä hänestä saa. Tämä toki eroaa esimodernista näkemyksestä jossa ihmisen rooli nähtiin velvollisuuden kautta. ; Kunderan mukaan moderni ihminen elää "sietämättömässä keveydessä" kun taas ulkopuolisiin velvollisuuksiin kahlittu esimoderni ihmisyys oli sen sijaan "raskasta".
Tämän jälkeen Halla-aho ottaakin instrumentalistisen kulman ja esittää tätä kautta tulkinnan, jota kautta voidaan rakentaa loogisesti koherentti, joskin hyvin erilainen, näkemys ihmisarvosta. Tämä ihmisarvo perustuu siihen että ihmisarvo on välinearvo. On selvää että Halla -ahon tulkinta on koherentisti rakennettu instrumentalistisen lähtökohdan päälle. Se ei ole ristiriidassa, sen lähtökohdat vain eroavat totaalisesti siitä, miten ihmisarvosta nyky -yhteiskunnassa ajatellaan.
Kaiken kaikkiaan voidaankin sanoa, että Halla -aho yhdistää analyysissään kulttuurirelativistejen argumentteja ja analyyttisten ihmisten menetelmiä varsin sujuvasti. Hän ei suoraan esitä että hänestä ihmisarvoa ei olisi kaikilla. Päin vastoin. Hän on moraaliobjektivisti, joka luottaa kaikkialla olevaan pysyvään moraaliin ; Hänestä moraali on enemmänkin jotain joka havaitaa ja mitataan suoraan todellisuudesta. Tällä objektiivisella, arvotuksilta vapaalla, moraalilla on pitkät perinteet. Tämänlaista objektiivista moraalia kannattavat esimerkiksi fundamentalistikristityt.
Ratkaisuksi Halla -aho ehdottaa sitä että ihmiselle annetaan välinearvo. Keinoksi mitata tämän hän laittaa instrumentalismin, jossa ihmisestä saadaan jotain hyödykettä. Tämä voi olla rahaa, hyötyä, tietoa tai mitä muuta tahansa.
Tekstin konteksti.
Yllä oleva näyttää kohtuu nuetraalilta. Mutta tekstillä on myös konteksti. Ironista onkin se, että tätä kautta tekstille voidaan tehdä diskurssianalyysi ja löytää sen takaa aksioomia joita kautta voidaan selvittää ideologioiden ja intressien taustat. Eli tehdä Halla -aholle sama, minkä Halla -aho tekee nyky -yhteiskunnan ihmisarvopäättelyille. (Jos analyysitapa ei miellytä, niin samaan syssyyn valitettavasti menee myös Halla -ahon teksti. Tämä on jekku minulta joka ei pidä postmodernismista mutta leikkii sillä usein ihan vaan sen takia että voi..)
Esimerkiksi Halla -aho ei analysoi instrumentalistisen näkemyksen perusaksioomia. Tämä on sinällään mielenkiintoinen mainitsematta jättäminen, koska tosiasiassa jokainen näkemys pitää sisällään pakosti joitain perusaksioomia joita ei kyseenalaisteta.
Tätä katsoen on hyvä huomata, että instrumentalismi tekee erikoisia asioita esimerkiksi näkemyksessämme ystävyydessä. Siinä ystävyyden arvoa voitaisiin mitata sitä kautta, mitä ystävyydestä saa konkreettisesti. Hyvältä kaverilta saisi kaljaa ja huonolta ei. (I kind of like that definition, if it's put that way..) Ystävyys olisi jonkinlainen loisintasuhde, tosin ollaksesi hyvä ystävä olisi tämä laajeneva symbioottiseksi suhteeksi jossa ytimessä olisi molemminpuolinen antaminen ja saaminen. Ei ihmisten kohtaaminen itsenään, kuten esimerkiksi eksistentialistit mielellään haluaisivat..
Halla-aho ei suinkaan ole keksinyt tapaa, jolla voisi vastata avoimen kysymyksen argumenttiin, joka on etiikassa todiste siitä, miten olemisesta(is) pitämiseen(ought) -loikassa on aina oletuksenvaraisuutta. Eli sen paljon pelätyn aksiooman paikka. - Nämä aksioomat voivat periaatteessa olla implisiittisiä ja vaikeasti mainittavia, mutta todistettavasti oletus kuitenkin on, niiden pakollinen olemassaolo on todistettu eikä tämän todistaminen vaadi edes oletuksen löytämistä. Kuitenkin Halla -ahon instrumentalismin pohjalla oletus on melko helppo löytää ; Se on aksiooma siitä että tekemisestä ja yhteiskunnan hyödyttämisestä - jossa se, mikä on "hyvää" on jonkinlainen eettinen premissi sekin - on loikka olemisen oikeutukseen.
1: On hauskaa ajatella, että jos Halla -aho pistää "hyödyksi" esimerkiksi sen, että lääkäri pelastaa ihmishengen, hän ajautuu varsin erikoiseen tilanteeseen. Se tapahtuu siten että pelastetulle ihmiselle oletetaan jokin arvo. Onko tämä itseisarvo, vai onko lääkärin eettinen oikeutus ja tätä kautta ihmisarvo sidoksissa siihen keiden hengen hän sattuu pelastamaan? Vastaus perustuu siihen, että valitsemme jotain asioita tärkeiksi. Mutta tällöinhän määrittelemmekin ne hyviksi in first hand. Arvo tulee arvovalinnasta ja niiden painottamisesta. Nämä ovat valintoja, päätöksiä jotka oletetaan. Juuri niitä joista Halla -aho käyttää nimeä "aksiooma".
Kuitenkin se, että Halla-aho mainitsee vain toisen näkemyksen perusoletukset ja jättää instrumentalistisen näkemyksen perusoletukset käsittelemättä. - Tämänlainen analyysin epäsymmetria herättää mielenkiintoa, koska se itse asiassa kertoo taustalla olevista perusaksioomista joita kautta ideologia, intressi ja valtapelit tietysti astuvat mukaan kuvioihin. ~ Kun vain toiset aksioomat ovat ongelmia ja toiset lakaistaan maton alle, on selvää että kyse on epäreiluudesta.
Ihmisarvon sijainti.
Halla -ahon instrumentalistinen näkemys on sinällään erikoinen. Syynä on se, että nyky -yhteiskunnassa on yllättävän vähän asioita joita "tarvittaisiin apokalypsin jälkeen". Valtaosa tekee abstraktia työtä. Tarpeellisuus on usein sellaista, että siihen löytyy lähinnä yksi peruste. Raha ja sen tuottaminen. Ja tätä kautta taas katoaa iso osa Halla-ahon argumenttejen voimasta ; Hänhän muistuttaa että esimerkiksi poliitikot, taiteilijat ja papit eivät ole yhteisölle hyödyllisiä. Kuitenkin uskonto pyörittää rahoja - USA:ssa on jopa megakirkkoja joiden televankelista -pastorit ovat megarikkaita ja saavat hirveästi tuloja. Ja taiteilijatkin voivat saada joskus "isosti rahaa", jolloin hekin hyödyttävät verovarantoja. Näin ihmisarvossa "taiteilija" tai muu vastaava muuttuu keskiarvon kautta lähestyttäväksi, jolloin taiteilijan odotusarvo on eri kuin vaikkapa lääkärin. Tai sitten Halla-ahon instrumentalistisessa tulkinnassa ei ole pohjalla verovarat tai yhteiskunnan talous, vaan jokin muu "hyöty". Tämä on vaikeaa arvioida, koska hän ei suoraan määrittele mikä hänen näkemyksessään on aksiomatisoitu hyödylliseksi.
1: Itse asiassa minusta näyttää että Halla-aho nostaa poliitikot tarkoituksella esiin. Instrumentalismi ei näytä kovin suurta arvoa hänen omalle poliittielle työlleen tai hänen erittäin epäkäytännönläheiselle kielitieteen tekemiselleen.. Hänellä on selvästi joko kyky itseironiaan tai suureen itseignoraatioon. Pidän ensimmäistä uskottavampana.
Lisäksi on hyvä huomata, että vaikka ihmisarvon itseisarvoluonne on hegemoninen aksiooma, sen synty on todennäköisesti prosessoitu. Yhtenä syynä on se, että historian varrella on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus asettaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen jonkun ulkoisen tai sisäisen piirteen kautta. Niitä on pidetty ilmiselvyytenä ; Esimerkiksi kansalaisuus, ihonväri ja syntyperä ovat toimineet ihmisarvon mittarina, ja tällä mittarilla on yleensä oikeutettu jonkinlaista vallankäyttöä. Sama on tapahtunut tietysti uskonnollisen vakaumuksen kautta eripuolilla maailmaa. Uskonnon vakaumukseen kuuluminen ja sen normeille kuuliaisuus on merkinnyt ihmisarvon lisäystä tai vähennystä. Tämä ulkoinen ja välineellinen mittaristo ei itse asiassa ole totaalisen hävinnyt nykymaailmassa. Sitä on islamilaisissa maissa - ja jopa Suomessa etenkin fundamentalistien parissa.
Kun näitä on noudatettu, on siitä seurannut isoja tai pieniä tragedioita ihmisille. Joku kaukainen sukulainen on tapettu väärän maan kansalaisuuden vuoksi. Syntyperä on sisällissodassa johtanut perheen sisäiseen tappamiseen. Ja uskovaisten "huolestuneet" soittelut "evoateistejen" työpaikoille tai saatanapaniikkilietsonnat roolipelaajille tuottavat ikävyyksiä. Nämä ajavat jonkun miettimään, että asia tuntuu inhottavalta, pahalta ja epätoivottavalta. Nämä tunteet nostavat kyseenalaistamista. Näin ajatus prosessoituu. Ei objektiivisesti, vaan tunteiden pohjalta. Tällä kyseenalaistamisella taas on vaikutus yhteiskuntaan ja sen arvoihin. Siksi arvot muutuvatkin ajan mittaan.
Loppukaneetti.
Koherentisointia pidetään monesti järkevänä. Mutta miltei minkä tahansa asian voi koherentisoida, se vaatii vain tehokasta aksiomatisointia. Mistä tahansa asiasta voi löytää aukkoja ja todistamattomia oletuksia, mutta näiden esiintuominen ei tarkoita samaa kuin sitä että asiasta täytyisi luopua sen takia että se olisi irrationaalista.
Halla -ahon reagointi etiikkaan muistuttaakin itse asiassa pseudotieteilijöiden peruslähestymistapaa, jossa on kaksi askelta:
1: Denialismiaskel, missä otetaan kritiikin kohde, jonka perusoletukset tuodaan esiin ja kerrotaan niiden olevan oletuksia joiden ympärillä tämän vastustettavan teorian katsotaan saivartelevan. Tämän kritisoitavan kohteen valinta ei yleensä ole satunnainen. Siihen on vihollisuussuhde ja kritiikinteko on tärkeää koska se jollain lailla sotii omia näkemyksiä vastaan. (Tätä kautta voidaan tehdä diskurssianalyysi siitä mitä asioita instanssi/yhteisö/henkilö/ideologia pitää tärkeänä.)
2: Vaihtoehdonesittämisaskel, jossa esitetään näkemys jonka perusaksioomia ei tuoda esiin, vaan jota esitetään sitä kautta että se on koherentti.
Etiikan kohdalla vaikeus on siinä, että siihen ei ole empiiristä testiä. ; Tieteellisiä teorioita, vaikka kuinka koherentteja, voidaan kumota ja laittaa paremmuusjärjestykseen esimerkiksi modus tollens -ajattelulla, mutta samaa ei voi tehdä etiikalle. ; Siinä missä pseudotieteet ovat huonoja koska ne eivät ennusta mitään, eivätkä tätä kautta tuota ymmärrystä siitä mitä maailmassa tapahtuu ja ei tapahdu (ja prosentit ja korrelaatiot väliin) ja eivät tuota hedelmällisiä tutkimusohjelmia. Arvolataukset ovat sen sijaan jotain muuta kuin mitattavia tosiasioita - ne voidaan toki muuttaa tosiasiasidonnaisiksi kunhan ensin oletetaan mitkä tosiasiat ovat eettisesti tavoiteltavia ja mitkä eivät.
Näin ei ole suinkaan selvää, että Halla -ahon välineellistetty ihmisarvon tulkinta olisi mitenkään parempi kuin hänen kritisoimansa ihmisarvon itseisarvo. Tuntuu että yhdistettynä maahanmuuttokriittisyyden tärkeyteen, takana on ollut se, että taloudellinen hyöty joka maahanmuuttajilla on selvästi toisistaan poikkeava, saataisiin valikoinnin alle siten että retoriikassa olisi muuta kuin "taloudellinen kannattavuus" - että tämän tilalle saataisiin sana "eettisesti perusteltava" rakentamalla näiden asiasisällöt perusaksioomanvalinnalla synonyymeiksi keskenään.
1: Tätä kautta tekstissä on selvästi intressejä. Ja tätä kautta esimerkiksi saksalaislehtien tekemä tulkinta ei ole irrationaalinen tai tekstin tarkoitusta olkiukottava. Vaikka kiukustuminen todistaakin että Halla-ahon teksti on pintatasolla aivan oikeassa esittäessään että ihmisarvon itseisarvo on nyky -yhteiskunnassa hegemoninen diskurssi.
Kuitenkin Halla-ahon teksti muistuttaa että ihmisarvon itseisarvo ei tavallaan ole ilmiselvyys, jokin jossa ei olisi mielivaltaa ja oletuksia. Vaikka se nykyisuomessa sellaisena ilmeneekin. Esimerkiksi itse pidän yhteiskunnassamme tällä hetkellä vallitsevasta ihmisarvohegemoniasta. Mutta toisaalta minut onkin kasvattamalla indoktrinoitu tämänlaiseen yhteiskuntaan. Joku kuitenkin yrittää maahantuoda jonkinlaista maahanmuuttajahegemoniaa jonka arvot eivät ole nyky-yhteiskuntamme arvoja.
Mutta Halla -aho ei kykene ratkaisemaan ongelmaa jonka esittää. Hänen tarjoamansa ratkaisu kompastuu samaan ongelmaan, mitä ratkaisemaan se tarjotaan ; Instrumentalismi on kassavirtaan tai hyötyyn sidottu ihmisarvo. Mutta se vaatii että kassavirta ja hyöty oletetaan ihmisen oikeuttajaksi. Siksi sitä koskee sama mikä muitakin arvoja. Ihmisarvo johtuu yksinkertaisesti edellyttää siitä, että on olemassa ihmisiä arvostavia ihmisiä. Perusoletuksista (aksioomista) keskustelu johtaa siihen että ei ole mitään objektiivista ja kritiikki-immuunia ilmiselvyyttä jonka varaan etiikka voisi rakentua. Tavallaan ei voi olla arvoa ilman arvostusta. Näin pohjimmiltaan on olemassa vain subjektiivista ihmisarvoa.
Kuvassa on himmeä lampunpolttimo, joka on valokuvattu sen omassa valossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti