Katselin vanhoja "Tieteen kuvalehtiä" . Numero 5/2008 piti sisällään asiakaspalautetta. Ihmiset olivat suivaantuneita artikkelista "Tiedettä vai uskoa?" , jossa Intelligent Designiä kuvattiin pseudotieteenä. Tuohon aikaan Intelligent Designissä oli vielä hyptetystä - tosin se oli silloin jo laantumassa. Nykyisin lausunnot näuttävätkin hieman surkuhupaisilta ja optimistisilta siitä miten Intelligent Designin synnyttämä luomistieteiden "renessanssi" on huippututkijoiden ajama nouseva paradigma. Olisi kuitenkin häijyä jäädä nautiskelemaan tästä. Sen sijaan otan esiin pieniä lainauksia, jotka antavat analyysipohjaa siitä, miten kummallinen liike Intelligent Design itse asiassa on.Ensimmäinen asiakaslapalute sanoi seuraavaa ; "Tiedettä vai uskoa? -artikkelissa älykäs suunnittelu kuvataan näennäistieteeksi ja uskonasiaksi. Kuvaus ei tee oikeutta selitysmallille, sillä se ei ota kantaa uskonnollisiin kysymyksiin, vaan se on luonnontieteellinen teoria luonnossa esiintyvästä suunnitelmallisuudesta, jota puolestaan voidaan tutkia tieteen keinoin." Tämä korostaa sitä että Intelligent Designin kuvaaminen ja liittäminen uskontoon on julmaa. Kun katsoo toisen närkästyneen kommenttia, löytää kuitenkin seuraavan lausuman "Raamattuun ja Jumalan luomistyöhän uskovana ihmisenä pahastuin hieman siitä, miten teemasivulla uskonnollisuus saatiin vaikuttamaan hölmöläisten hommalta." Tämä onkin hyvin yleinen inbalanssi, joka värittää valtaosaa Intelligent Design -keskusteluja. Intelligent Design ei ole uskontoa vaan tiedettä. Mutta sen kritisoiminen sotii uskonnonvapautta ja uskonnollisia tunteita vastaan. Se siis sekä on että ei ole uskontoa.
Toki haluan ehdottomasti liennyttää tässä olevaa ristiriitaa muistuttamalla, että Intelligent Design on vahvasti liitoksissa uskontoon. Näin Intelligent Designin kritisoiminen johtaa helposti siihen että heidän tieteelliset virheensä heijastuvat myös kaikkiin uskovaisiin. Näin ei saisi tehdä, sillä ryhmän yhden kooltaan melko marginaalisen ryhmittymän hölmöily ei tarkoita että kokonaisuus olisi hölmöläisten hommaa. Tämä ei toki korjaa sitä tilannetta, että monesti myös Intelligent Designin nokkamiehet käyttävät "ei olla uskontoa, mutta vastustamisemme on uskonnonvastaisuutta" -argumentaatiota hyvinkin ahkerasti.
Tämä on tietysti enemmän sosiologiaa, eikä siksi olennaisesti puutu siihen onko Intelligent Design tiedettä vai ei ole. Se kuitenkin muistuttaa siitä, että Intelligent Design toimii enemmänkin intressipohjaisena ryhmittymänä. Tiedemaailmassa sen renessanssi ei ole iskenyt - mitään nousevan paradigman merkkejä, kuten valtavaa määrää tutkimuksia, ei ole ilmestynyt. Liike toimii pääasiassa "ruohonjuuritasolla". ~ Tosin menneen suosioon verraten vähäisessä määrin sielläkin.
Toinen asia, joka asiakaspalautteista nousi esiin on tieteenfilosofinen. Ensimmäinen sanoo että "Monet tieteenharjoittajat eivät torjukaan sitä tieteellisistä syistä, vaan siksi että vallalla oleva paradigma hyväksyy vain naturalistisen filosofian." Intelligent Designiä ei siis kritisoidakaan tieteen vaan filosofian kautta. Toinenkin närkästynyt asiakas esitti että "Se, että ihminen ei pysty ymmärtämään miten Jumala loi maailman, ei tarkoita sitä että Jumalaa ei olisi olemassa."
Näissä kohden jokaisen pitäisi ihmetellä, että miten tiede ja tieteenfilosofia voidaan erottaa toisistaan? Tosiasiassa tätä ei voida. Moni toki hyökkää tieteenfilosofian pohjalta tehtyjä tieteellisyysanalyysejä selittämällä että filosofia olisi jotain halveksittavaa joka ei värittäisi lainkaan tiedettä. He eivät ole kovin fiksuja - tämä on toki suosittu taktiikka pseudoskeptikko-skientistien ja pseudotieteilijöiden parissa. Toinen, hieman kummallinen tapa kieltää tieteenteon filosofialuonne on viitata siihen sosiaalisena konstruktiona. Tällöin tiede on mitä tiedemiehet tekevät ja mitä tiedemiehet kutsuvat tieteeksi. Tällöinkin tieteellä on kuitenkin määritelmä, ja tämä määritelmä on sekin epistemologia, tietoteoria. Tieteenfilosofian määrittely ei olekaan naurettavaa, vaan jotain jonka kautta voidaan ylipäätään tehdä lausuma "näkemys X on tieteellinen" voidaan tehdä.
Tosiasiassahan tieteenfilosofia on keino erottaa mikä on tiedettä ja mikä ei ole. Jotta voidaan sanoa että Intelligent Design on tiedettä tai ei ole tiedettä, tarvitaan jokin kriteeristö. Tieteessä olennaisena on tutkimus, joka saa kontekstin perustelu-ulottuvuuden kautta. Voidakseen perustella että jokin asia on tiedettä, täytyy käyttää jotain perusteluja. Tämä vaatii jonkinlaisen logiikan, eli viittauksen tieteenfilosofiaan.
Eli naturalistinen epistemologia on kiistämättä tietoteoria, jonka kautta selvitetään mikä on tietoa ja empiiristä tietoa. Mutta jos joku sanoo että epätieteeksi tuomitseminen tieteenfilosofian kriteerejen vuoksi on filosofiaa eikä missään nimessä tieteellisin syin tehtävä luokitus, on jossain kohtaa perustelussa jotain mätää. Etenkin kun tieteenfilosofian taustaluonto nähdään pelkästään eitietoon perustuvana maailmankuvien määrittelyyn perustuvana valtapelinä, eikä sinä miten se on prosessoitunut näkemys, hyvin perusteltu näkemys joka perustuu ihmisen tämän hetken parhaaseen mahdolliseen tietoon. Siksi Intelligent Designissä puhutaankin aina vain maailmankuvista, eikä koskaan siitä miten naturalistinen maailmankuva on tutkimuksellisesti ns. "helvetin hedelmällinen".
Myös paradigma -sana on toki ovela valinta. Se korostaa sitä, miten tieteenfilosofiassakin näkemykset muuttuvat. Tämän hetken tieteenfilosofia ei ole lopullinen. Kuitenin tässä unohtuu se, että paradigman voi aina korvata määritelmällään ja kutsua sitä "tämän hetken käsitykseksi", tässä kontekstissa "tämän hetken vallalla oleva käsitys siitä mikä on tiedettä ja mikä ei". Tämän synonyyminsiirron jälkeen paradigma -sanan konnotaatiot räjähtävät silmille. Intelligent Designin kannattajien sanavalinnan takanaolevat valtapyrinnöt ja intressit kokevat dekonstruktion. ; Minkä muun kautta lausunto siitä onko jokin asia tiedettä vai ei voidaan tehdä, jos ei tämän hetken näkemyksen kautta. Paradigmat voivat toki muuttua, mutta jonkin eiparadigman sanominen uudeksi voittajaksi etukäteen on hieman sama kuin myisi villisiannahan ennen kuin sen on metsästänyt.
Edes pluralistinen näkemys ei tuota tässäkohden apua ; Jos hyväksytään monenlaisia kriteeristöjä, olisi pakko hyväksyä että naturalistinen tieteenfilosofia on yksi tapa lähestyä asiaa. Silloin naturalistisen tieteenfilosofian kautta tehtävä torjunta on tieteen pohjalta tehty tulkinta. Ei pitäisi korostaa naturalismin filosofialuonnetta, vaan sitä että on toisenlaisiakin tiedekäsityksiä.
Ja sen jälkeen pitäisi esittää tämä epistemologia. Intelligent Design on kuitenkin tyytynyt pääasiassa naturalistisen tieteenfilosofian filosofialuonteeseen viittaamista, ja heidän oma tieteenfilosofiansa on jäänyt esittelemättä. Näin he eivät itse asiassa ole näyttäneet mitään epistemologiaa jonka kautta heidän näkemystään voitaisiin kutsua tieteeksi. Näin ollen on vain paradigma, jonka mukaan se ei ole tiedettä, ja jonka tuottamaa lausuntoa vastaan kritisoidaan sillä että kyseessä on tietoteoria, eikä absoluuttinen lopullinen totuus.
Siksi jäljelle jääkin vain se, että Jumalaa ei ole kumottu. Se on "mahdollinen". Tässä hypätään kuitenkin keskustelun tasolta. Ei enää puhuta tieteestä tai epistemologiasta jossa katsotaan onko jokin asia hyvin vai huonosti perustelu. Sen sijaan mennään tietämisen puolelta sen ulkopuolelle. Voidaan sanoa että kysymys siirtyy täysin ; Se on hyppy "epistemologisesta analyysistä ontologiseen saivarteluun". Jotain jossa ei enää ole tieteenfilosofiaa vaan puhtaaseen määrittelyyn perustuvaa filosofiaa joka ei käsittele tiedettä, ja joka ei käsittele tietämistä vaan olemista. ~ Näin ollen voidaan toki sanoa, että jos ihminen ei luonnontieteellisesti tiedä, onko Jumalaa se ei tarkoita että Jumalaa ei olisi olemassa. Tämä väite on toki totta, mutta samalla se tarkoittaisi sitä että tämänlainen Jumala olisi epätieteellinen. Ei olisi mitään Jumalaa tutkivaa luonnontiedettä. Epistemologiasta hyppääminen ontologian suojaan ja hakemalla ontologisesta mahdollisuudesta tukea sille että näkemys on myös epistemologisesti perusteltu ja järkevä hyvin perusteltu uskomus ei vain onnistu tavalla joka tekisi kikkailusta mitään muuta kuin hölmöläisten hommaa. ; Itse asiassa tämänlainen kikkailu on epäreiluutta. On kahdet kriteerit, joista vaihdetaan toiseen aina sen mukaan mikä milloinkin sopii omaan ennakkokäsitykseen. Naturalisteilla sentään on vain yhdet kriteerit, jolla samalla kohdellaan omia teorioita kuin muiden teorioita. He ovat sentään tasapuolisia ja reiluja. Tätä taas on turhaa odottaa ID -puolelta. Heistä on OK esimerkiksi järjestää karismaattisia esityksiä joissa "vastapuoli on tasapuolisuuden vuoksi" mukana ja tekevät sen siten, että heitetään valtava määrä väitteitä joihin vastaamiseen ei varata riittävästi aikaa.
Otsikko on latinalainen lentävä lause, joka voidaan kääntää muoton jossa asian realiteetin tiedosta voidaan olla varmoja siitä että se on mahdollinen/todennäköinen. Mutta jos tiedetään että jokin asia on mahdollinen/todennäköinen ei voida olla varmoja sen realiteetista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti