René Descartes oli skeptinen mies. Aluksi hän ajatteli että epäilee kaikkea mikä vain mahdollista. Ja sitten hän mietti että mitä ei silti voitaisi epäillä. Näin saavutettaisiin tieto tietämisestä. Tässä lopputuloksena oli Cogito -oivallus. "Ajattelen siis olen". Se, että jos hän ajattelee, hän on taatusti olemassa. Kenties olet unessa, hullu tai halusinaatioissa.
Descartes ei tyytynyt tähän. Hän halusi varmistaa paljon enemmän. Ratkaisuksi hän tarjosi jumala -aistia ; olettamalla rakkaudellisen ja hyväntahtoisen Jumalan, saadaan lahjaksi täydelliset aistit ja järjen. Nyt ihminen saisi ehdottomasti luotettavaa tietoa maailmasta, jolloin maailma ei ollut hallusinaatio. Näin kokemamme - ja etenkin logiikka ja matematiikka, koska Descartes oli rationalisti joka teki maailmanselityksiä ilman empiriisiä kokeita - oli luotettavaa.
Descartes oli tyytymätön koska hän joutui olettamaan Jumalan. Olettelu taas oli jotain, josta hän halusi eroon - juuri tämän vuoksihan hän aloitti skeptisyytensä alun perinkin. Ratkaisuksi sille että oletus saadaan pois määrittelee ihmiselle erityisen Jumala -aistin. Tätä kautta ihminen saisi havaintoja Jumalasta. Koska Jumala oli antanut tämänkin aistin, oli se erehtymätön. Näin lopputulos oli koherentti.
Vastaava logiikka on siirtynyt Alvin Plantingalle, joka on montaa astetta empiristisempi. Ajatus on kuitenkin olennaisesti sama. Hän on laskeskellut että evoluutio ei kovin todennäköisesti tuottaisi erehtymättömiä aistinelimiä ja logiikkaa. Tästä Plantinga jatkaa että naturalisti - joka tässä yhteydessä on 1:1 ateisti - olettaa, että maailmankaikkeus on rationaalisesti järjestäytynyt. Tätä kautta syntyy ateisteille nykyään suosiossa oleva skientismi. Eli usko siihen että kaikkia asioita voidaan järjellisesti tutkia ja johtopäätökseksi saadaan "tosia uskomuksia".
Tästä Plantinga jatkaa eteenpäin esittämällä että ateistin puhe totuudesta ja rationaalisuudesta on itsessään ateistin kannalta outo, että ateistin maailmankuva ei tue tätä, vaan tämänlainen on vain epärationaalinen oletus. Plantingan mukaan teismi johtaa siihen että maailma olisi luontevasti strukturoitu, koska se on lähtöisin älyllisestä Jumalasta.
Argumentin problematisointi.
Descartesin ongelma perustuu oletteluun. Hänen tavastaan jossa Jumala antaa aistin ja aisti todentaa Jumalan ei tokikaan saa ristiriitaa irti millään. Sen sijaan se onkin kehäpäätelmä. Tälle kehäpäätelmälle on annettu nimikin : Kartesiolainen kehä. Kehäpäättelyn luonne on siinä että siinä ei ole ristiriitaa, mutta jos se sallitaan proseduurilla saataisiin oletettua ties mitä. Logiikan ideana taas on se, että totuus ja epätotuus voidaan arvioida.
Olennaista onkin huomata että Descartes oletti Jumalan ja sille tietyt ominaisuudet. Descartesin ratkaisu paljastuu tätä kautta pseudoskeptiseksi ; Ensin henkilö epäilee älyään. Hän ratkaisee sen luomalla epäiltävällä älyllään hahmon johon hän sitten luottaa aivan kuin päättelyketjun tuottanut äly ei olisi epäiltävissä. Mahdollisesti epätäydellinen äly ja mahdollisesti erehtyväinen kokemusmaailma selvittää täydellisen ja ehdottoman luotettavan älyn. Jotta tässä voitaisiin onnistua, olisi arvioijan todella pystyttävä menemään erehtymättömän älynsä ja persoonallisuutensa ulkopuolelle ja arvioimaan tilannetta sieltä käsin.
Plantingan perustelu kohtaa tietysti sekin tämän tunnetun seikan. Argumentti kun ei ole niinkään "upouusi", kuin "laajennus ja täsmennys". Yhä pätee se, että aistien erehtymättömyys todistetaan olettamalla erehtymättömien aistien antaja.
Kenties mielenkiintoisesti Plantingalla taetta ei ole varattu mille tahansa uskonnolle. Hän on kirjoittanut hyvin paksun tiiliskivikirjan nimeltä "Warranted Christian Belief" joka keskittyy siihen että kristitylle tae olisi teologisesti korrekti. Hän ei siis lupaa että tae sopisi kaikkiin teismin muotoihin. Tämä onkin järkevää : Voimme kuvitella pahantahtoisia Jumalia, jotka vääristävät aistihavaintojamme.
Itse asiassa saamme tälläisen mahdollisuuden jopa kristinuskoon : Jumala on kenties antanut meille täydelliset aistit ja älyn (eli takeen, engl. warrant), mutta syntiinlankeemus on rappeuttanut tämän. Näin ollen kristinuskossa on hyvinkin mahdollista - jopa aivan todennäköistä - että meillä ei olisi taetta. Näin ollen Plantinga ei itse asiassa edes osoita että kristityn Jumalan olemassaolosta seuraisi oikeaoppista teologiaa lukien todennäköisesti se, että aistimme ja älymme olisivat virheettömiä.
1: Tosin tämä tekee jännittävän mutkan asiaan : Tae -logiikka sujuu aika heikosti yhteen Intelligent Design -ajatuksen kanssa, sillä Plantingalla olennaista on Jumalan intentiot. Pitää olla tietynlainen Jumala jotta tämä antaisi erehtymättömät aistit. Intelligent Design kiistää tämän näkökulman, se lähestyy asiaa siten että intentiot ovat tuntemattomat.
Kaikki vaihtoehdot pöydälle : Maailmankuvan kautta eliminoiden.
Mielenkiintoinen asia tuleekin esiin siinä että oikeaoppinen teologia on enemmän maailmankuvaa, kuin todiste. Plantinga ei tutki Jumalaa ja sen ominaisuuksia, vaan lähestyy asiaa muuta kautta ; Tosiasiassa Jumala voisi kristillisestä teologiasta huolimatta olla minkälainen tahansa, vaikka häijy tai kujeileva. Plantingan ideana on se, että jos kristitty maailmankuva pitää niitä "epärelevantteina" vaihtoehtoina, ei kristityn maailmankuva välitä niistä pätkän vertaa.
Tässä kohden on kuitenkin selvää että maailmankuvassa oletetaan tietynlainen Jumala. On hyvä miettiä miten kompleksinen oletus tässä itse asiassa tehdään ;
Plantingan tapaa arvioida todennäköisyyksiä voidaan soveltaa tässä kohden. Jumalan täytyy olla juuri tietynlainen, jolloin sen täytyy vastata juuri samoihin haasteisiin mihin ateistinkin. : Jumalan täytyy valita luonnonlaeista koostuva maailma eikä muunlaista. Ja Jumala joutuu haluamaan luotettavan älyn ja havaintovälineistön eikä olemaan kelju joka haluaa huijata meitä.
Puntit menevät tätä kautta tasan ateistien kanssa, jotka joutuvat olettamaan sattuman että maailma nyt vaan on sellainen. Se, että maailma on sellainen on vaihtoehto samaan tapaan kuin Jumala.
Plantingan ratkaisu asiaan kristityille on maailmankuva. Eli oletus muuttuu vähemmän riskaabeliksi jos se sopii maailmankuvaan. Teisti voisi olettaa minkälaisen maailman tahansa, mutta maailmankuvassa on tietty, muut on ammuttu maailmankuvallisista - ei siis todistetulla tavalla - irrelevanteiksi. Mahdollisuuksille nauretaan eikä avarakatseisuudesta ole tietoakaan. Tätä kautta kristitylle havaintoaineistot väärentävä Jumala on "blashemy", naurettava ja mahdoton. Tältä kannalta katsoen arvailu Jumalan luonteesta on irrationaalinen. Siinä heitetään pirusti vaihtoehtoja mäkeen.
Klassisesti maailmankuvia katsoen ateismi on skientistisen mekanistisen naturalismin sävyttämä. Siinä oletetaan itsestäänselvästä mekanistisen luonnonlakimaailman. Siinä nauretaan muille mahdollisuuksille sulkukatseisesti. Plantingan epäluotettavat havainnot ja järki -maailma on heille aivan yhtä irrelevantti kuin kristitylle on Paha ja Kiusaava Jumala joka haluaa että hallusinoimme. Näin maailmankuvaratkaisu joka pelastaa kristityn pelastaa ateistinkin.
Näin syntyy erilainen maailmankuvallinen tulkinta. Ateistin rationaalinen ja tutkittava maailma ei ole sen mielivaltaisempaa ja sulkeutuneempaa kuin sekään että teisti naureskelee Jumalalle joka antaisi valehtelevat aistit ja/tai harhauttavan järjen.
Tietystä nykytilaoletuksesta tehty reverse engineering.
Toinen tapa olisi vain olettaa että meillä on tae. Tätä kautta voidaan ruveta miettimään miten meillä on se. Jos vain aluksi päätetään mielivaltaisesti että meillä ON tae ja unohdamme kaikki edellä mainitut maailmankuvan kautta tulevat "irrelevantiksi a priori tuomitsemiset". Tällöin puntit muuttuvat olennaisesti. Meillä on myös tietoa maailmasta ja tiedämme että käytöksemme ei ole itsetuhoista ; Emme kuole. Meillä on siis "turva", joka takaa sen että toimimme siten että se parantaa hengissäselviämismahdollisuuksiamme. Evoluutiollekin on saatu todisteita.
1: Pidän tästä lähestymistavasta, koska siinä korjataan yksi erikoisuus. Plantingahan laskee evoluution kyvyn tuottaa luotettavat aistihavainnot. Hänen takeensa peräti vaatii tätä hyvin lujana versiona, suorastaan erehtymättömyytenä. Kuitenkaan naturalistit eivät uskot tälliseen takeeseen. Idea menee pikemminkin siten, että ensin luotetaan naturalistiseen luonnontieteelliseen metodiin ja tähän evoluutioteoria sopii hyvin. Näin ollen vaihtoehtoina on (1) uskoa että tiede ja aistimukset on hyvä keino saada tietoa ja uskoa evoluutioon (2) dissata havaintoa ja luonnontiedettä ja ottaa tätä kautta lupa kiistää evoluutiokin. Mielestäni suunta on juuri tämä. Evoluutio ei todista luonnontieteen metodia vaan luonnontieteen metodi on antanut evidenssiä evoluutiolle.
___1.1: Argumentaatiossa on itse asiassa jotain hyvin vanhahtavaa. Itsetodistaminen jossa aistit todistavat tieteen ja tiede aistit on rakenteeltaan jotain joka muistuttaa matematiikan ihanteita ennen Gödeliä. Silloin uskottiin että matematiikasta saadaan valmis, konsistentti ja täydellien aksiomatisoimalla. Nyt tiedetään että tämä on täysin mahdotonta. Itse asiassa haaste ja vaatimus jossa evoluution pitäisi todistaa aistit on vaatimus siitä että naturalistit ajautuisivat Kartesiolaisen kehän muunneltuun versioon. Omasta käsityksestäni kehäpäätelmäluonteen vaatiminen ei ole olennaista.
_____1.1.1: Tuntuu suorastaan että tällä lähestymistavalla naturalisteja olkiukotetaan, heille asetetaan vaatimuksia jotka eivät ole naturalistien omia vaan teologien sisäisiä leikkejä. Koko takeen vaatimus ei ole naturalistien oma käsitys, vaan vaatimus joka heidän täytyy täyttää ikään kuin auktoriteettikäskystä ulkopuolelta ; Aistien ja tieteen erehtymättömyys ja lopullisuus ei ole ylipäätään skientistien suosiossa, itse asiassa eräässä mielessä varmisteluun vaikuttavat sellaiset konseptit kuin hallusinaatiot ; Ilmestyksiin ja havaintoihin ei luoteta sellaisinaan. Päin vastoin tuntuu että luonnontieteitä pidetään enemmänkin "puutteellisena ja epätäydellisenä keinona joka vain on ainoana". Vaihtoehtoina kun on puhdas auktoriteetti ja ilmestysusko. ntuukin että teologit väistävät vastuutaan ; He ottavat ikään kuin vallan metafysiikan alueella eivätkä halua jakaa sitä muiden kanssa.
Naturalistinen evoluutio voisi tuottaa vain sellaisia väärän havaitsemisen muotoja jotka parantavat elossaselviämismahdollisuuksiamme. Teismi ei tälläistä turvaa anna. Jumalalla on muitakin vaihtoehtoja. Kenties yksi niistä käyttää evoluutiota, mutta tämäkään ei ole pakotettua. Evoluutio voi tuottaa vain yhdenlaista "turva -tilaa". Jumalilla on vaihtoehtoja. Tätä kautta puntit kääntyvät ateismin puolelle.
Evoluutio tuottaa havaitsemisen kenties epätodennäköisesti, mutta toisaalta teistikin joutuu olettamaan Jumalan joka haluaa antaa juuri luotettavan havaintsemisen eikä muunlaista Jumalaa.
Havaintojen kohdalla puntit ovat tasan, mutta "turvan" kohdalla puntit ovat vahvasti ateismin puolella.
Kristitty voi tässä kohden vain vedota maailmankuvaa jossa on sulkusilmäisesti eliminoitu mielivaltaisesti elementtejä a priori. Jumala joka tappaa on vaihtoehtona naurettava, kielletty ja mahdoton. Jos naturalistin annetaan kieltää vaihtoehtoja yhtä mielivaltaisesti, saa tietysti luotettavuuden omille aisteilleen ja havainnoilleen.
Tätä kautta on selvää että kaikissa tilanteissa ateismi ja teismi ovat joko yhtä hyviä. Ja sitten on se case jossa ateismi onkin parempi.
Loogisen positivismin lämmittelyä : Verifiointikeskeisyys ja havaintovarmuus.
Tästä on kuitenkin lähes pakko jatkaa loogiseen positivismiin. Sillä se luotti nimen omaan havaitsemiseen ja todistamiseen. Sehän osoitettiin vääräksi. Esimerkiksi induktion ongelma astui mukaan kuvioon. Sillä käsitellessään havaitsemista ja empiriaa. Looginen positivismi liitetään vahvasti - minun mielestä liian vahvasti - ateismiin. Ateismiin looginen positivismi liitetään hyvin usein. Ikään kuin ainut tapa olla ateisti olisi kieltää metafyysiset oletukset.
Vaikka rinnastukset tästä tehdään usein, kuitenkaan edes Tapio Puolimatka ei muualla usko että ateistit tai naturalistit olisivat verifikationisteja ja loogisen positivismin ystäviä. Hän korostaa naturalistien falsifioimiskeskeisyyttä ja pitää sitä huonona ; Se on kuulemma naturalistien oma sisäinen peli.
1: Karl Popperin falsifioinnissa keskiössä oli esimerkiksi se, että Induktio ei ole verifioitavissa. Karl Popperin viittasi esimerkiksi Humen induktion ongelmaan ja todisti tätä kautta luonnonlain metafysiikasta vapaan verifioinnin yksiselitteisesti mahdottomaksi. Mutta hän korosti että induktio on silti aina falsifioitavissa.
___1.1: Tätä kautta voidaan sanoa että ateisti ei voi olla sulkusilmäinen, koska joka ikisen kerran kun hän kurkistaa mihin tahansa mittalaitteeseen tai koeputkeen, hän haastaa Jumalan manifestoitumaan täältä ulos. Jokaikinen kerta kuin Jumala ei hyppää koeputkesta on asia ikään kuin haastettu. Puolimatka ei pidä fallibilismista, koska teismi ei ole falsifioitavissa. Jumalaa ei voi kumota kokeellisesti.
Fallibilismin koko ideana on hyväksyä että metafyysistä taakkaa ei voida täysin siivota. Tätä kautta fallibilisti tunnustaa että mukana on aina pakosti tulkintaa. Tämä ei tarkoita samaa kuin se, että kaikki tulkintatavat olisivat yhtä hyviä. Kaiken kaikkiaan fallibilistinen ateisti tunnustaa että hänen näkemyksensä on vain "hyvin perusteltu uskomus" eikä mikään lopullisen erehtymätön tosiasia. Hän voi sanoa vain että "ihmeen hyvin tiede on toiminut jos meillä ei ole millään lailla luonnonlakien strukturoimaa maailmaa". Tieteen tulokset ovat sen verran vahvat, että olisi melko epätodennäköistä että ne vaan sujuisi niin hyvin yhteen. Tätä kautta tieteen onnistuminen voisi tehdä takeen olemassaolon hieman koetelluksi. Ei todistetuksi, vaan sille on tapahtunut korroboroitumista.
Looginen positivismi kuitenkin liittyy Plantingan ajatukseen vahvasti. Se voidaan itse asiassa nähdä nimen omaan yrityksenä uudelleenlämmittää looginen positivismi. Tae -esityksessä tiedosta tulee varmaa. Havaintojen luotettavuus johtaa verifiointiin. Jopa Jumalasta saadaan havaintoja - ja tätä kautta varmuus - Plantingan Jumala -aistilla. Tätä kautta on selvää että myös loogisen positivismin filosofiset aukkopaikat ja ongelmat ovat siirtyneet. Ne vain oletetaan irrelevanteiksi maailmankuvallisiin syihin vedoten. Minkä tahansa filosofisen järjestelmän voisi tietysti pelastaa tämänkaltaisella keinolla. Siksi sellainen ei olekaan perusteltua.
Ihmettelyä siitä miten toisten metafysiikka on tasa -arvoisempaa kuin toisten.
Kaiken kaikkiaan on varsin outoa, että metafysiikka liitetään ikään kuin teistien auktoriteettialueeksi. Plantingan argumentissa epätodennäköisyyshaaste heitetään naturalisteille. Tässä naturalismin ehdot määritellään naturalistien ulkopuolelta. Plantinga päättää että kaikki alkuoletukset ovat arvauksia ja että ne on otettava todennäköisyyslaskuissa huomioon. Kristinuskon kohdalla hän ei sen sijaan mieti näin, vaan olettaa että maailmankuvassa vakiintuneet asiat eivät ole oletuksia, vaan seuraus
1: Tämä on itse asiassa sama kuin jos tekisi pitkän listan alkuoletuksista, ja sen jälkeen vain väittäisi että selviää yhdellä oletuksella olettamalla sen listan. Tässä listassa siirtyy kuitenkin koko oletusrimssu ja sen metafyysinen taakka
Tälläinen on suorastaan aggressiivista. Uskovainen saa määritellä omilla ehdoillaan maailmankuvansa ja naturalistien maailmankuvan. Eipä ihme että hän saikin sen lopputuloksen jonka sai.
Tiede on toki metafyysisesti värittynyttä, mutta metafyysinen kannanotto ei ole teistillä sen autoritaarisempi osaamislausunto kuin muillakaan.
1: Teologit ovat kenties vuosisatojen varrella innolla paneutuneet Jumalan todistamiseen - paljon vähemmällä innolla he ovat miettineet millä ehdoin Jumalaa ei olisi. Tämä työ ei siksi ole muuta kuin oman maailmankuvan hellimistä, eikä se vaadi minkäänlaista tutkimuksellista rohkeutta.
___1.1: Moni tietysti esittää tähän että väite "uskovainen ei uskalla tutkia" olisi absurdi koska tieteenhistoria näyttää että kristityt ovat monesti tehneet hyvää työtä Newtonista lähtien. Tätä kautta on selvää että ateistisetkin tiedemiehet uskaltavat tutkia, onhan heitä löydettävissä ; Hawkins, Einstein ja monia muita. Erokin löytyy : Hawkins ja Einstein tutkii mihin uskovat. Newtonin kaavoissa ei Jumalaa lähestytty, vaan ainoastaan niitä mekanistisia kiertoratoja joita ateistikin voi tutkia.
_____1.1.1: Teismin rajoittuneisuudesta sen sijaan vihjaa se, että Tapio Puolimatkan "Tiedekeskustelun avoimuuskoe" -kirjan sivu 31. Siinä kun esille nousee Michael Reissin näkemys, jonka mukaan luomisteoreettiseen näkökulmaan uskova teistinen ei oppisi evoluutiota ellei hänen maailmankuvaansa hellittäisi samalla. Puolimatka korostaa että tämä on hyvin tärkeää. Ainut keksimäni puolustus Puolimatkalle tässä kohden on se, että tiedemiehet eivät ole sama asia kuin opiskelijat.
Ostan argumentit : Tulos ; Agnostismin todiste.
Uskallan sanoa että metafyysisesti ateistinen ja teistinen tulkinta empirian toimivuuden kannalta ovat takeen kannalta yhtä hyviä. Tätä kautta ainakin minä tulkitsen että tämä on todiste agnostismille, eli kysymys ei ole tieteen ja logiikan ratkaistavissa, vaan puhdas maailmankuvakysymys.
Tämä tarkoittaa sitä että tämä aistien luotettavuusasia ei ratkaise mitään asian kohdalla. Tässä mielessä olen Thomas Nagelin kanssa samaa mieltä. Nagel on ateisti ja evoluutikko, joka on Intelligent Designin kannalta myönteinen. - siksi esimerkiksi Tapio Puolimatka nostaa hänet esiin "Tiedekeskustelun avoimuuskokeessa" - Hän itse asiassa tunnustaa hyvin useassa paikassa sen, että hän uskoo metafyysiesti että evoluution ongelmat selviävät tulevaisuudessa. Ja että tämä on vain uskoa jonka kautta hän torjuu Jumalan olemassaolon yhtä uskonnollisista syistä, kuin joku toinen tunnustaa Jumalan olevan olemassa.
Minusta oikea ratkaisu ei tässä ole tehdä mielivaltaista hyppyä jossa ratkaisemattomuus tarkoittaa sitä että voi väittää että oma haluama ratkaisu on tosi. Vaan sen sijaan myöntää että asiaa ei ole ratkaistu, jolloin tilalle tulee epävarmuuden tunnustaminen. Nagel tai teisti jonka mielestä asiat ovat yhtä perusteltuja on siksi minun mielestä "outo". Irrationaalisuus jonka tunnustaa irrationaalisuudeksi ei muutu taikaiskusta rationaalisuudeksi. Oletus ei muutu perustelluksi sillä että alkuoletuksen laittaa paperille. Tämän jälkeen oletus on vain tiedetty oletukseksi.
Agnostismin kannalta painotukset ovat selvät. Koska Plantigalla ja Puolimatkalla määritelmissä vastakkain ovat ateismi ja teismi - eivät evoluutio ja luomisteoria - ei evoluution opettamisessa ole mitään vikaa. Kiista on Puolimatkan mukaan siinä että vaihtoehtoina ovat ohjattu evoluutio ja ohjaamaton evoluutio. Plantingakin korostaa miten evoluutio ohjattuna on hyvä teistinen vaihtoehto. Näin ollen vastakkain ovatkinkin Dawkinslainen ateismilinja ja Plantingamainen teismi. Minusta kumpikaan näistä ei kuulu kouluopetukseen. Opettaja joka ei väitä että evoluutio johtaa ateismiin tai viittaa Jumalalliseen ohjelmoijaan jättää tulkinnan kuulijalle. Jos jonkun vanhemmat opettavat että evoluutio tarkoittaa ateismia, se kertoo heidän omista ennakkoluuloistaan. Vanhempien ja fundamentalistien oikaisu taas ei liity tiede- eikä koulutuspolitiikan tehtäviin. Tieteen ei minusta tule olla uskontojuntta joka kulkee maailmalla kieltäen maailmankuvia - ei epätieteellisiäkään maailmankuva ja uskontoja.
Olen kirjoittanut tähän liittyvästä aiheista paljon. Kelaamalla asian hakusanoja löytää kenties mutkikkaampia, kattavampia - mutta juuri sen vuoksi sokkeloisempia - kannanottoja samasta asiasta. Niitä kautta tälle - tarkoitukseltaan selventävälle -tekstille saa kontekstin. Pahoittelen jos/kun tämä vaikeuttaa tulkintaa. Yleensä oletuksenani ei ole että lukija joutuisi osaamaan ja muistamaan ennalta monta blogijuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti