Kun vaaka onkin heiluri.

Richard Dawkins kirjoitti "Jumalharhassa" Albert Einsteinistä. Hän oli kuuluisa tiedemies, joka mainitsi Jumala -sanaa ääneen aina silloin tällöin. Tämä johti ihmiset uskomaan että Einstein oli Älylliseen Jumalaan uskovainen mies. Tämä tarkoitti sitä että kristityt kertoivat kuinka Einsteinkin uskoi Jumalaan. Tämä ikään kuin toi arvovaltaa uskovaisuudelle. Oli rationaalista olla uskova. Kun Einstein sitten esittikin omat kantansa, selvisi että hän käyttä Jumala -sanaa metaforan kautta. Hän ei ollutkaan uskovainen mies. Tämän seurauksena hän sai kirjeitä joissa häntä pyydettiin muuttamaan maasta. Ja muistutettiin että asiantuntijuus yhdessä alassa ei anna asiantuntemusta toisessa. Tätä asiantuntemuksen siirtymättömyyttä ei uskovat jostain syystä koskaan muistaneet kertoa ja korostaa silloin kun esittivät Einsteiniä uskovaisena.

Tässä on jotain hyvin mielenkiintoista. Tämänlaiset epäsymmetriat nimittäin kertovat olennaista asenteista. Ja kuten tunnettua, tälläisten huomaaminen is kinda of my speciality.

Einsteinin asia on nyt ajankohtainen. Syy on se, että Steven Hawkingin "The Grand Design" -kirja on herättänyt jo nyt melkoista kohinaa ympäri maailmaa. Uutisointeja on ollut monenlaista, sellaisia kuin "God was not needed to create the Universe" ja det samma på finska.

Sen mukaan painovoiman ominaisuudet ovat sellaisia että maailmankaikkeus luo itsensä tyhjästä. Tämä selittää sen miksi jotain on olemassa eikä mitään. Ulkopuolista syytä ei tarvita. Näin Hawkingin mielestä ei ole ollenkaan tarpeellista turvautua Jumalaan, joka käynnistäisi olemassaolemisprosessin. Näin tiede ei jättäisi Jumalalle roolia universumin synnyssä.

Tähän onkin tullut jo vastalauseita. Ainakin minä olen ehtinyt debatoida aiheesta peräti kahdella kielellä. Tiivistetysti voisi sanoa että monenlaista on sanottu.
1: On muun muassa muistutettu että tiede ei ole Lopullista tietoa. Tämä on toki totta. Kuitenkin on hyvä huomata, että tämänlainen väistelystrategia ei suinkaan todista Jumalaa. Tosiasia on että nyt tämänhetkinen tieto todella pitää Hawkingin esittämää syntytapaa hyvinkin todennäköisenä.
___1.1: Erikoista kyllä lausunnon antaja vetosi samassa lauseessaan entropiaan jonka hänestä pitäisi estää nykyuniversumin synnyn. Mutta tämäkin oli nykytietoa eikä sitä lopullista tietoa. Ja ihan oikeasti Hawkingin voi uskottavasti uskoa ottaneen huomioon ns. aivan perusfysiikan perusteluissaan.
___1.2: Esiin tuli myös se, että tieteet eivät ole todistaneet gravitaatiota. Hawking ei ole sanonut mitä painovoima on. Tämä on hyvin mielenkiintoinen kommentti, koska Hawking vetoaa gravitaation ominaisuuksiin. Hiukkaskiihdyttimiä taas rakennellaan sen takia että gravitonia, alkeishiukkasta, ei ole havaittu. Silti gravitaation ominaisuuksista tiedetään paljonkin. ~ Jopa pieni lapsi tietää gravitaation ominaisuuksista, kun tiputtelee esineitä lattialle tahallaan. Ja minä opin lisää vaikkapa lukiossa ja fysiikan yliopistokirjoista. Tässä mielessä yksityiskohdissa menee puurot ja vellit sekaisin.
2: Hawkingin vammaisuutta on pidetty syynä lausuntoon. Hän on kovettunut kovien kokemusten kautta. Joku terve varmaan tekisi erilaisen tulkinnan. Tämä taas on psykologisointia. Ja tätä harjoitetaan kristittyjen toimesta lähes toistuvasti molempiin suuntaan. Jos Hawkingilla ei olisi kovia kokemuksia, hänen näkemyksensä katsottaisiin johtuvan kokemusten puutteesta. "Juoksuhaudoissa ei ole ateisteja" -tyyliin.

Yllä olevat mietinnät eivät kuitenkaan ole olennaisin asia. Minua ei "aukkojen Jumalan" pieneneminen juuri kiinnosta. Se, että emme nyt tiedä ei tarkoita että kristitty olisi perustellusti oikeassa ; Itse asiassa jos emme tiedä ja päättelisimme kristityn oikeassaolon, ajautuisimme ristiriitaan, koska tietämättömyys asiantilasta tarkoittaisikin tietoa asian tilasta. Ajattelutapa jossa "emme vielä tiedä" antaa tilaa Jumalalle on niin argumentaatiovirheiden peittämää aluetta, että en näe sen ruotimista edes tarpeelliseksi.

Fysiikasta Filosofiaan.

Sillä takana on paljon enemmän. Se liittyy filosofiseen jumalatodistukseen. - Ja tämä todistus on helppotajuinen, kuuluisa ja todella käytetty sellainen.

Olennainen asia on se, että Hawkingin lähestymistapa kumoaa totaalisti erään vanhan jumalatodistuksen ytimen. Vanhassa causa sui -päättelyssä esitetään Jumala liikkumattomana liikuttajana ja alkusyynä. Eli kun seuraukselle täytyy hakea syytä päädytään lopulta ensimmäiseen syyhyn jolle ei ole syytä. Ja tämä olisi Jumala.

Perustelutapa on ikivanha. Mutta nykyäänkin tätä kannatetaan yllättävän paljon. Esimerkiksi Myersin "pharyngulan" kautta löytyy tuore livedebatti, jossa ongelmallisena haasteena esitettiin että "where the laws of physics come from. Science subsumes the laws but we are still left with the question of where the laws come from." Liikkumattoman liikuttajan oletetaan tässä olevan Jumalan ja siksi tämä ongelma olisi rationaalinen syy uskoa Jumalaan.

Hawkingin näkemys romuttaa pakotetusti tämän argumentin. Se nimittäin näyttää että universumin ulkopuolella oleva alkusyy ei enää olekaan mikään loogisesti pakotettu seuraus. Tälläisen alkusyyn olemassaolo on oletus jota ei ole pakko niellä. On vaihtoehtoja. Ja mikä parasta nämä vaihtoehdot eivät edes ole nykyfysiikan vastaisia. ; Jos gravitaation ominaisuudet mahdollistavat sen olemassaolon ilman syytä, kuten Hawkingin mukaan on nykyfysiikan mukaan täysin mahdollista, on selvää että ulkopuolinen alkusyy ja liikkeellepanija ei ole mikään väistämätön seuraus.

Se, että fysikaalinen ajattelu vaikuttaa tällä tavalla causa sui -perusteluun ei tietysti ole mikään yllätys. Perustelun välineistö ja ajattelutapa kun itse asiassa on fysikalistinen. Se hakee kaiken voimansa syy-seuraus -yhteydestä, joka taas on luonnontieteellisessä ajattelussa olennaisessa roolissa. Nykytiede on kehittynyt ja ajatteluvälineistö on näköjään totaalisti kulkeneet tämän vanhan perustelutavan ohi.
1: Toki Causa sui -päättely on ollut ennen Hawkingiakin ns. "höpsösti söpö", koska todella kummalliset ja eiälylliset tahot ovat saaneet kutsumanimen "Jumala". Sellaiset joilla ei ole mitään tekemistä yliluonnollisuuden kanssa, koska ei ole tajuttu että causa sui määrittelee Jumalan, eikä määritelmässä ole mukana "Älyllistä, pelastavaa, persoonallista...." tai mitään muutakaan. Sanalla on sama kirjainsymbolimerkki, mutta määritelmän takana olevat asiat ovat erit. Näiden yhdistäminen olisi ekvivokaatio -päätelyvirhe. Homonyymien vaihtaminen keskenään on logiikkaan, perusteluun tai tieteeseen luottavalle kauheampaa kuin homoseksuaalien vehtaaminen keskenään on fundamentalisteille.

Puntari heilumaan.

Pääasia tässä on tietysti se, että causa sui on fysikalistinen päätelmä. Argumenttina se hyppää luonnontieteen alueelle ja yrittää selittää Jumalansa luonnontieteellisin käsittein. Kuitenkin Hawkingin lausunnosta seurasi rutinaa siitä miten tiede oli hypännyt Jumalan alueelle. Ja että tiede ei voi tutkia edes koko asiaa. NoMa, ajatus erilaisista ja toisista irrallisista magisterioista, on tämän perustelun takana oleva teema.

Mielenkiintoista on se, että tätä NoMa -argumenttia kristityt eivät käytä causa sui -päättelyä tai muita fysikalistisia jumalaperusteluja vastaan. Ne ovat relevantteja jos ja vain jos tiede tai sen tulkinta on epämieluisaa uskonnolle. Tämä viittaa epäsymmetriaan toimissa, asennevammaan. Lopputuloksena on cherry pickingiä jossa uskolla ja tieteellä on erikoinen suhde : Jos asia hivelee uskovaa, tiede on sama kuin iso Totuus. Silloin ei muistella tieteen epävarmuutta ja keskeneräisyyttä vaan korostetaan miten kristillinen asia on Tieteellinen ja siksi hemmetin hyvin perusteltu. Mutta jos tiede ei osu suoraan asiaan, muistetaan nämä asiat välittömästi.

On selvää että jos luonnontiede ja Jumala ovat eri magisterioissa, ei fysikalistinen perustelutapa olisi ollenkaan suvaittava. Sehän olisi kerettiläinen NoMaa vastaan hyökkäävä lähestymistapa.

Loppurutina.

Uskon tuntevani keskustelukentän ja tiedän että tilanne ei tule korjautumaan. Causa sui -perustelutapaa on käytetty minulle "aivan hemmetin paljon". Olen kohdannut sitä enemmän kenties vain:
1: Aukkojen Jumalaan perustuvaa haastetta mallia "evopelle etpä osaa selittää tätä asiaa X" joten Jumala on totta.
2: ja Pascalin vaakaa, jossa Jumala on todennäköisesti epätotta mutta katso palkinnon ihanuutta, ja mieti panos-tuotos -suhdetta tämän jälkeen.

Kaiken kaikkiaan on erikoista miten causa sui olisi olennainen ja vahva Jumalan todiste, mutta jos causa sui romahtaa, sillä ei ole mitään vaikutusta Jumalan todistamiseen. Vaikuttaakin kovasti siltä että tässä kohden kyseessä ei ole ns. "reilu peli", vaan kristittyjen tulkintakenttä on ideologisesti painottunut.

Uskallan sanoa että minäkin tulen kuulemaan causa sui -perustelua vielä todella monta kertaa.