Pelästymisestä johtuvat jähmettymiset ja niistä tulevat tauot ovat itsepuolustuslajeissa ja itsepuolustustilanteissa jotain jota (1) tapahtuu paljon ja joita (2) ei haluta tapahtuvan itselle. Erityiseksi tämä tulee itsepuolustustilanteissa. Ne kun ovat tyypillisesti altavastaajatilanteita : Joku yllättää.
Itse asiassa on lähes varmaa että jokainen jähmettyy jos joutuu yllätyshyökkäyksen uhriksi. Tälläinen paussi on tietysti eri mittainen eri ihmisillä. Sen pituutta voi lyhentää huomattavasti. Ja liittyypä siihen tarkkaavuusasioitakin. Jos esimerkiksi olen etsimässä jotain asiaa, tai huomioni on siirtynyt katsomaan bikinityttöjä - Siis puolisolle tiedoksi, minä en missään tapauksessa katsele bikinityttöjä, en ikinä koskaan paitsi joskus melkein, vahingossa - tai olet lukemassa huonoa lauserakennetta ja pitkää virkettä huomio herpaantuu ja jähmettymisen aika on tällöin pidempi.
Äärimmäisessä tilanteessa joku on voinut harjaantua automaatioiden tasolle itsepuolustuksessa. Tällöinkin hän jähmettyy, mutta tämä tapahtuu vasta jälkeenpäin. Jähmettymisen syitä on useita. Hormonitasolla säikähdys etenee veren mukana, joten se ei ole niin nopea kuin voisi luulla. Sosiaaliset pelästymiset toimivat tietoisen ajattelun tasolla ja ne ovat siksi hitaita syntymään ja poistumaan. Harjoiteltu reaktio taas tapahtuu refleksinomaisesti, jolloin se toimii hermoimpulssien nopeudella. Siksi harjoitellut ihminen voi toimia ja pelästyä vasta sen jälkeen.
Jähmettymistä on joskus hyvin vaikeaa huomata. Esimerkiksi minulla tulee hyvin usein tosielämässä pelästymisiä jotka ovat aktiivisia mutta kontrolloimattomia ja tehottomia nytkäyksiä. Ne ovat nopeita ja automaattisia. Niitä on todella vaikeaa kontrolloida. Joskus niihin liittyy tunteita - useimmiten ei. Tässä kohden riskinä ensinnäkin lyödä jotakuta vahingossa. Toinen ongelma, joka liittyy itsepuolustustilanteeseen on mahdollisuus juuttua niin sanottuun addrenaliinin aikaansaamaan kiertoon, jossa toiminta kaavamaistuu. Sitä saattaa esimerkiksi lyödä samalla tavalla kolmekymmentä kertaa peräkkäin. Tämä on tietysti huono toimintatapa.
Lisäksi tiedetään sellaisiakin jähmettymisen tapauksia jossa pelästyminen tuntuu mukavalta. Jähmettyneen olo tuntuu lämpimältä ja lennokkaalta ja rauhalliselta. Jähmettynyt kokee ajattelevansa selvästi ja tarkkaavaisesti ja jopa ihmetellä sitä kuinka rauhallinen hän on tälläisessä aggressiivisessa tilanteessa. Tämän huomaaminen on tietysti vaikeaa. Tälläisen rikkominen vaatii sen, että päättää tehdä jotain. Jo askeleen ottaminen, sanan sanominen, huutaminen tai mikä tahansa murtaa tilanteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti