maanantai 27. syyskuuta 2010

Moralismi moraalin antiteesinä.

Kompleksinen "Napoleon" kirjoitti Oscar Wildestä. Etenkin kohta "moralismi, moralistiset ennakkoluulot ja moralistisiksi säädetyt lait parhaiten palvelevat: moraalittomia, katkeria ja ahneita ihmisiä; vihamiehiä, kiristäjiä, muuten vain niljaisia surkimuksia. Yleinen mielipide on tunnetusti taipuvainen ottamaan moralistisen kannan oikein stimuloituna, ja moraalinen paniikki saadaan syntymään mitättömyyksistä." on jotain jonka voin allekirjoittaa.

Tämä tuo esiin eräänalisen uushienon iskulauseen: "Populismi on elitismin vastakohta." Tässä lauseessa on ehdottomasti totuuden jyvänen. Elitismi kun keskittyy ylhäöisön vakuuttamiseen ja populismi pyrkii vaikuttamaan massoihin. Ihanteellinen propaganda on populistista.

Diktatuuri on elitismin, harvainvallan huipentuma. Siinä on kyse yhdenvallasta. Populistinen propaganda taas on keino häivyttää ja minimoida erimielisyys. Kansa saadaan tätä kautta tekemään mitä halutaan. Propaganda on siksi taikatemppu jolla demokraattinen järjestelmä muutetaan elitismiksi. Malliesimerkki tästä saadaan natsikorttia heiluttamalla ; "Ein volk, Ein reich, Ein führer" ("Yksi kansa, yksi valtakunta, yksi johtaja") sanoi Adolf Hitlerin iskulause. Syynä oli se, että kansan mieleen saatiin ekvivokaatio ; Demokratia ja diktatuuri ikään kuin määriteltiin yhteen.
1: Hitler oli führerinä äärimmäinen johtaja, eli elitisti. On jännittävää huomata, miten populistinen natsipuolue oli. Itse asiassa on varsin kyseenalaista oliko mitään suurempaa ja koherenttia natsi -ideologiaakaan olemassa. Natsismi viittaili poliittisesti niin oikealle kuin vasemmalle. Näiden ideana oli ensi sijassa saada kansa tekemään mitä haluttiin. Yhtenäisyys on tietysti kaunis asia, mutta vain tiettyyn rajaan asti.

Yleisesti ottaen demokratiassa kansan tahto pitää sisällä soraääniä. Se ei vetoa kansaan vaan on kansasta. Diktatuureissa jotka syntyvät demokraattisissa maissa sen sijaan on vallalla näkemys Kansan tahdosta, josta eriävä on vaaratekijä. Ja Kansan tahto määritellään johtajien toimesta ja taotaan päähän populistisilla tempuilla. Sillä kansa kenties luulee haluavansa jotain, mutta johto tietää mitä he tarvitsevat.
1: Populismi ei ole elitismiä. Mutta elitismin vastakohtaa se on vain marginaalisesti. Yllättävän usein se on kuitenkin elitistien käyttämä keino silloin kun elitisteillä ei ole lähtökohtaisesti riittävästi valtaa. Valtaannousussa tarvitaan massojen apua. Tämän jälkeen tärkeää ei ole kansan tahto, vaan se että kansa saadaan ohjailtua haluamaan mitä halutaan.

Populistinen elitismi syntyy taikaiskusta. Se on demokratiaa koska siinäkin on "yksi mies - yksi ääni". Valitettavasti tämä yksi mies on johtaja. Ja yksi ääni on hänen kantansa.

Ei kommentteja: