Melko usein humanistit kannattavat näkemystä jossa tieteenteko heijastelee sen ajan kulttuuria. Postmodernistit jopa näkevät että tiede, sivistys ja muut ideaalit ovat vallankäyttökeinoja. Luonto, moraali ja ihmisyys sidotaan omaan maailmankuvaan ja väritetään sillä.Esimerkiksi Darwinin on katsottu saaneen ajan hengessä olevia näkemyksiä. (Mistä kirjoittelin aikaisemmin.) Kreationistit ovat käyttäneet tämäntapaista perustelutapaansa useimpia humanisteja voimakkaammin - heistä on oleellista puhua evolutionismista, jossa evoluutio on sidottu omaan maailmankuvaan. Ja tämä taas on heistä olennaisesti ateismia.
Voimakkaammin kantaa on otettu esimerkiksi Einsteinin suppeampaan suhteellisuusteoriaan, jossa lähtökohtana on se, että havaitsijan paikka ja suhde havaittavaan on oleellinen. Eli kaikki on tätä kautta suhteellista. Ja toisaalta Heisenbergin epätarkkuusperiaate jossa mittaaja vaikuttaa mitattavaan.
Relativistit ovat ottaneet nämä voimakkaasti omikseen, ja heistä esimerkiksi kvanttimekaniikan pelkkiin todennäköisyyksiin nojautuminen puhtaan kausaalisen lähestymistavan sijaan tarkoittaa heistä sitä että tiede on kaaoksessa. Rationaalisen maailman tuhoutuminenkin liitetään tähän.
1: Kvanttifysiikkaa on tietääkseni liitetty jopa anarkistiseen ajatteluun ja sota -aikaan joka on ollut hyvin kaaoottista. Sotilaallinen toisaalta voisi selittää äärimmäisen järjestyksen haunkin, joten selvästi tämä tulkinta on hieman vaikeaa tehdä kovinkaan itsestäänselvästi.
Toki tieteen ja rationalismin tuhon synkeissä tunnelmissa teemasta on ollut niinkin ansioitunut filosofi kuin Georg Henrik von Wright kirjoittaessaan otsikolla "Tiede ja ihmisjärki". Kuitenkin enemmistö on sitä mieltä että maailmankuva muokkaa keksittyjä teorioita.
Itsekin kannatan ajatusta jossa kulttuuri vaikuttaa hypoteesinmuodostukseen ; Ihmiset eivät elä sosiaalisessa tyhjiössä. Tätä kautta he saavat ajatuksia muualta ja ulkomaailma ohjaa sitäkin mikä on mielestämme järkevää ja fiksua. Kuitenkin tässä on hyvä huomata se, että vaikka maailmankuva on auttanut kehittämään suhteellisuusteoriaa tai kvanttifysiikkaa, niiden todistaminen on ollut empirian rooli.
Se, että pelkkä maailmankuva ei rakenna tiedettä näkee siitä että kvanttifysiikalla ja suhteellisuusteorialla on toiminta -alueensa. On alueita joissa kvanttifysiikan soveltaminen on väärin, se ei sovi havaintoihin. Näin hypoteesinmuodostuksen ja teorian oikeudellisuuden ja teorian sovellusrajat ovat erillisiä. Uskallan sanoa että maailmankuva vaikuttaa vahviten hypoteesinmuodostukseen ja tiedepolitiikkaan, eli mitä uusia ajatuksia tulee mieleen ja mitkä asiat saavat rahoitusta ja tutkimusmäärärahoja. Muu on vähemmässä roolissa. Vähemmässä kuin mitä moni haluaisi tunnustaa.
Kuvassa Foucaultin heiluri Vantaan Heurakassa kuvattuna. Heilahdus määräytyy α = 360osin φ, jossa α on heilunnan (myötäpäivään) astemuutos päivässä (tähtiaikaan sidottun sideerinen päivä) ja φ on leveyspiiri (jolla heiluri on). Heilurin paikka, mittauspaikka, vaikuttaa tätä kautta heilahduksiin, mutta maailmankuvallisia muutoksia heilurin tutkimiseen ei tarvita.. Heiluri ei ole siksi kenties nimettykään Michel Foucaultin mukaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti