"-"You do have some cheese, do you?"
-"Of course, sir. It's a cheese shop, sir"
("Monty Python's flying circus", Cheese shop)
"Monty Pythoneilla" on juustokauppasketsi, jossa mies menee juustokauppaan ja päätyy arvailemaan mitä juustoa kaupassa on. Ostaja yrittää arvata mitä kaupassa on, luetellen juustomerkkejä. Ja myyjä sanoo että kyseistä juustoa ei ole. Lopulta selviää että kaupassa ei ole juustoa ollenkaan. "No, sir, not a scrap. I was deliberately wasting your time, sir."
Tämäntapainen olo tulee yllättävän usein, kun puhutaan innokkaiden pseudotieteilijöiden kanssa. On tavallista että hän referoi johonkin luotettavaan tahoon. Esimerkiksi UFOjen kannattajat suosivat viittaamista kunnioitettuihin sotilaisiin, lääkäreihin ja tiedemiehiin. Mutta ei ole tavatonta että esimerkiksi kreationisti viittaa asiaan sanomalla että "Professori Matti Leisola, jonka tunnen henkilökohtaisesti" on jotain mieltä asiasta. Tälläisenäänhän tilanne muistuttaa helposti tieteellistä keskustelua. Onhan siinä mainittu nimi. Tieteellisissäkin julkaisuissa viitataan nimiin joilla on arvovaltaa.
Name dropping on retorisena strategiana kuitenkin pohjimmiltaan vain auktoriteettiin vetoamista, koska tieteellisissä artikkeleissakin viittaus ohjaa argumentaatioon ja luonnontieteiden kohdalla myös argumentin empiiriseen varmisteluun, evidenssiin. Tätä kautta perinteisen lähdeviittauksen ideana on pikemminkin viitata tähän argumenttiin kuin ihmiseen. Pelkkä nimen mainitseminen itsessään ei kerro juurikaan mitään.
1: Tälläisessä viittauksessa onkin olennaista tajuta että on hyvä katsoa se, mihin se viittaa. Pelkkä kuuluisuus ei tee asialle painoarvoa. Sillä tavoitteenahan on puhua asiasta, ei ihmisistä. Name dropping ainoastaan imitoi muodon kautta tieteellistä lähdeviittausta, mutta oikeasti se siirtääkin asian henkilön arvovaltaan. Tässä on muistettava vanhaa sanontaa "ei kultaa kaikki mikä kiiltää".
Toki asiallista keskusteluakin esiintyy. Mutta hyvin usein henkilöön vetoaminen perustelurakenteena on kuitenkin itsestäänselvyys. Näin käy esimerkiksi silloin kun viitteen antaja ei osaa esimerkiksi lyhyesti tiivistäen referoida argumentaatiota jota hänen viittaamansa taho harjoittaa. Todellisessa tiedollisessa vakuuttumisessa kun on keskiössä argumentaation ymmärtäminen. Jos argumenttia ei ymmärrä, se voi näyttää mutkikkaalta ja luotettavalta. Mutta tälläisen käyttäminen hämmentämisenä on mahdollista ; Argumentum ad technobabble on sitä että joku hämmennetään mutkikkaan kuuloisilla, usein itse nimetyillä, termeillä.
1: Tässä kohden voi toki olla niin että viitatussa tahossa on todella jotain asiaa. Mutta se ei voi tulla esiin tässä keskustelussa, koska viittaaja ei osaa siitä mitään kertoa. Vastakommunikoijalta sen vaatiminen että tämä kuluttaa rahaansa saadakseen kirjan on aika ikävä vaatimus keskustelun jatkamiselle. Siksi ainakin minä suhtaudun näihin kirjakehujiin samoin kuin muihinkin mainosmiehiin. Tosin minä en anna painoarvoa mainostajalle joka ei hallitse mainostamaansa tuotetta.
Asia voi mennä vieläkin mutkikkaammaksi. Olen nimittäin kerran elämässäni sortunut mainospuheeseen. Ostin kirjan ja luin sen. Kun viittasin siihen, oli kommenttina se, että olin ymmärtänyt asian väärin. Minulle ei kerrottu miten tein virheen ja miten se olisi korjattavissa. Jos kysymyksessä olisi todellakin olkiukko, sen voi kyllä näyttää viittaamalla samaan teokseen. Virheen näyttäminen osoittaa että se on korjattava. Ilman tätä kokemuksekseni jäi se, että maksoin pienistä palkoistani suhteutettuna merkittävän panostuksen, näin lukemisen vaivan ja sain kädenheilautuksen ja vittuilua takaisin.
1: Pelkkä väitös "olet tehnyt olkiukon" on helppo tehdä. Sen voi sanoa vaikka väitteessä ei olisi mitään perää. Kun strategiana on "osta kirja ja lue se" ja jos on lukenut ja erimielinen sanotaan "lue uudestaan". Tätä tapaa voi tietysti harjoittaa ikuisesti.
Kolmas tapa jatkaa tälläistä keskustelua on se, että vasta -argumentoijaa syytetään ylpeydestä. Kun ihan PROFESSORI on tuota mieltä, niin erimielisyys tarkoittaa että väittää että on fiksumpi kuin tämä, koulutettu mies.(Sama ei vain jostain syystä päde jos tälläiselle referoijalle löytää erimielisen professorin. He kun ovat pettureita ja typeryksiä.) Kuitenkin keskusteluissa on ideana on puhua siitä mikä on perusteltua ja selvittää tätä. Silloin kysymys ei ole fiksuudesta.
1: Itse asiassa olen sitä mieltä että valtaosa pseudotieteestä innostuneista on hyvinkin älykkäitä ja näkevät isosti vaivaa asiansa eteen. En halveksi heitä, heidän nämä positiiviset ominaisuutensa ovat jopa suurempia kuin minun. Syynä on se, että he ovat "tortucoja". On itse asiassa hyvin vaikeaa keksiä miksi jokin epätieteellinen asia olisi superhyvin perusteltu. Tälläisen puolesta kikkailu vaatii paljon enemmän ja vaikeampia loogisia puolivoltteja, kuin se että katsoo mitä tiedemiehet ovat keksineet ja miksi. Minun puolellani on tavallaan vain se, että on helpompaa tukea sitä mikä on perusteltua, kuin se jonka perusteltavuus on hyvin marginaalista.
Yllä oleva keskustelustrategia on rasittavan yleinen. Jostain syystä vaikka pseudotieteissä kannattaja tavallisesti pitää kovasti asiastaan, heillä ei näytä olevan useinkaan intoa tutustua aiheeseensa ja sen kirjallisuuteen niin että syntyisi referoitavaa argumentaatiota. Joko he ovat tälläisiä ignorantteja jotka referoivat ja sanovat että "asia ei ole noin". Tai sitten he ovat cranceja joilta löytyy vastaukseksi jotain kaksisataa sivua aineistoa, josta on usein vaikeaa löytää sitä kohtaa jolla on relevanssia esitetyn kysymyksen ja asian kannalta. Sillä aineisto on heillä valmiina, eivätkä he käytä aikaansa siihen että he ottaisivat sieltä sen tarvittavan osan ja käyttäisivät sitä.
Tämä kyllä pistää skeptikon vakavasti miettimään sitä, että onko kyseessä vain julkinen häirintäperformanssi, ja että onko siellä sitä "juustoa" ollenkaan. Tosiasia on, että luvattoman suuri osuus ajasta menee inttämiseen, jossa on "Mozzarella?" ... "Venezuelan Beaver Cheese?"
1: Itse asiassa strategia toimii usein myös "linkkisodassa" ja "copy -paste -floodeissa". Käytettyä aineistoa ei ole sisäistetty, siihen viittaaja ei käsittele sen argumentointia. Eikä linkitettystä aineistosta esitetä referaattia tai siihen liittyvää argumenttia. Eikä sitä esitetä jotta sitä voisi kriittisesti lähestyä ja olla erimielinen. Se on pistetty esille, jotta lukija vakuuttuisi. Sillä noin fiksu tyyppi ja noin hienostuneita sanoja. Erimielisyys sellaisesta ei voi olla muuta kuin väärinkäsitystä ja ylpeyttä!
Otsikossa oleva lupa tanssia on sketsin juustokaupan edessä olevien kylttien mukaan sen erityinen oikeus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti