"Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä"(Matt. 5:10-12)
Facebookissa minulle on tullut esille mahdollisuus "pitää" monenlaisista asioista. Tänään minulle tuli kuitenkin hieman hankalampi tapaus : "against persecution of christians". Kohta on itse asiassa hyvin vaikea.
Vaino.
Ensinnäkin olen kaikkien ihmisten vainoamista vastaan. Tässä kohden uskonnolla ei ole väliä. Historiallisesti kristittyjen vainoaminen on mennyt siten että alkuaikoina kristittyjä vainottiin. Mutta heti kun se pääsi valta -asemaan, sen nimissä alettiin lujasti taistelemaan vääräoppisia vastaan. Pakanauskoisten tuhoamista ei tietysti kutsuta vainoksi - eihän tekijä koskaan kutsu toimintaansa sellaiseksi. Se oli suojelua ja puhdistamista.
Vaikka keskiverto kristitty ei nykyään ole vainottu, on ainakin tietojeni mukaan kristittyjen vainoja maailmallaa tänäkin päivänä. Toki roomassa kristittyjä vainottiin erityisellä tavalla, joka sekin voi olla "liken" oikeuttajana, mutta minusta on hyvä katsoa nykyisyyttä. Esimerkiksi Pohjois-Koreassa kristittyjä vainotaan, siellä on diktatuuri ja ateismi on pakotettua.
Toisaalta monia muitakin tahoja vainotaan. Tuntuisi hieman kummalliselta korostaa vain kristittyjä. Muitakin vainoamisia kun tapahtuu. Ehkä niihin kaikkiin voi kuitenkin laittaa rastit ja seurassa sanomani tiivistyisi.
Vainoharha.
"Mikäli jonkun ihmisen on ajateltava muita ajatuksia kuin minun ajatuksiani, on häneltä riistetty kaikista tärkein - eli ajattelemisen vapaus."
(Kimmo L. Sunkkila, ainakin Niilo Paasivirran mukaan)
Asialla on toinen puoli, fundamentalistiskristittyä maailmaa vallitsee persecution complex, jossa puheenparrella korostetaan sitä että he olisivat vainottuja, vaikka heihin ei kohdisteta mitään poikkeavaa. Tämä syntyy osittain sitä kautta että Raamattu arvostaa marttyyreitä. Vainon tunne antaa kuvaa siitä että on parempi kristitty. Ja tälläisiä puheita esittämällä saa helpommin sympatiaa kuulijoilta. Kun sanaa käytetään, teko oikeutetaan. Toisilla aivan osuvilla nimityksillä toiminnan kutsuminen johtaisi vastahankaisuuteen.
Kenties marginaalisemmasta päästä tätä ovat ne kreationistit jotka eivät saa tiedettään vertaisarvioinnin läpi ja sairastuvat Galilei -syndroomaan, jossa syyttävät epäonnistumisestaan tiedeyhteisön vainoa. Vainotarinaksi kelpaa esimerkiksi Sternbergin avaimien takavarikointi, joka tosin tehtiin kaikilta koska turvajärjestelmiä uudistettiin. Myös se, että hän jäi eläkkeelle eläkkeellejäämispäivänään oli hänestä vainoon verrattavissa oleva ikävä asia.
Laajemmin tähän liittyy puheet uskonnonvapaudesta. Tässä versuiossa erimielisyyden ääneen ilmaiseminen muuttuu uskonnonvapauden loukkaamiseksi. Näin kävi esimerkiksi silloin kun Vatikaani esitti loukkaantumista siitä että poliisi tutki siihen liittyviä pedofiliatapauksia. Tarcisio Bertone syytti poliiseja vainosta koska nämä tekivät sen, mitä kaikissa vastaavissa tilanteissa : "Poliisi takavarikoi piispojen puhelimet moneksi tunniksi eikä päästänyt heitä lähtemään rakennuksesta ennen kuin etsinnät oli saatu päätökseen."
Tämä näkyy myös siitä miten ateistien bussikampanja on saanut kovaa kritiikkiä. Uskovaiset, jotka ovat aina julistaneet avoimesti kadulla, pitävät ateismin ilmaisemista uskonnonvapautta loukkaavana ja pahana asiana. Taas uskovaisia "vainotaan", olemalla erimielinen. Esimerkiksi bussikuski Ron Heather koki sen vahvasti vainoavana.
Jopa huumori on välittömästi pahaa jumalanpilkkaa. Tästä löytyy esimerkki suomestakin: Hyvin viaton ja jopa leppoisa vitsi sai kritiikkiä siitä että vakavalla aiheella leikitään. Uskonto on herkkää, sillä ei saisi leikkiä eikä aiheesta saisi puhua. Kuitenkin juuri mielipiteenvapaus - jonka yksi osa -alue uskonnonvapaus on - sisältää juurikin oikeuden myös kritisoida ja vitsailla erilaisista aiheista. Siksi vaikka politiikanteko on tärkeää, politiikkaan liitetään usein kovaakin herjaa. Kukaan ei katso että poliitikoista vitsintekeminen olisi vainoa tai mielipiteenvapautta vastaan - tai jos joku tätä esittää, hän on kätkemässä pikkusieluisuuttaan.
Toisin sanoen monille uskonto on tabu, josta saa olla vain yhtä mieltä, ja erimielisten tärkein rooli on vaieta, että "joku ei loukkaannu" ja koe kiusaamista tai vainoa tästä erimielisyyden ääneenlausumisesta. Ja kaikki tästä strategiasta poikkeava on vainoa.
Kaiken kaikkiaan
Minun on hyvin vaikeaa tietää pitäisikö minun laittaa "like" vai ei. Jos laitan sen, joku voi käyttää suosioni mukana kasvanutta numeroa jonakin joka näyttää että maailmassa olisi kristittyjen vainoa, ja käyttää tätä vainodiskurssin lietsomiseen. Toisaalta olisi mukavaa sympata niitä aitoja uhreja. Jos rastina olisi "against christian persecution complex" olisi likeä helpompi naksauttaa.
Olisi helppo vastustaa myös kristittyjen vainoja, mutta valitettavasti asioita tulkitaan fundamentalistien parissa niin kummallisesti ja kieroutuneesti, että lopputuloksena jätin varmuuden vuoksi naksuttamatta. Etenkin kun löysin rasteja sellaisilta fundamentalisti -ihmisiltä, jotka satun tuntemaan ja jotka eivät olleet rastittaneet muiden ryhmien kohtaamia vainoja. Selvästi tässä raksissa olisi liian outo poliittinen taustasävytys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti