"1846, "medical treatment of disease," from Mod.L. therapia, from Gk. therapeia "curing, healing," from therapeuein "to cure, treat medically," lit. "attend, do service, take care of;" related to therapon "servant, attendant."(Online Etymology Dictionary, "therapy")
Sain blogiini loistavan valaisevan kommentin, jonka pohjalta minun on hyvä jatkaa, tosin hieman muihin asioihin. "...uskonnolliseen uskoon liittyy tiukasti täydellinen epävarmuus ja epäilys. Ilman epäilystä ei ole uskoa. Jos jokin faktaksi todistettua, miksi siihen liittyisi epäilystä? Uskonnollisuus ei täten välttämättä ole skeptisyyden vastakohta ja dogmaattisuuden synonyymi. Uskoon voi aika ajoin sisältyä syvääkin älyllistä, emotionaalista ja metafyysistä epävarmuutta." Tämä on hyvä ja tärkeä näkemys.
Antiikin kreikassa oli skeptikoita. He olivat hyvin erilaisia skeptikoita kuin se skeptismi, jonka näkemystä esimerkiksi Skepsis RY edustaa. Siihen aikaan filosofialla oli tärkeässä roolissa pidettiin hyvää elämää ja mielenterveyttä. Näin esillä oli esimerkiksi epikurolaisuutta, jossa korostettiin nautintoja ja tuskan välttämistä. Skeptismi taas oli antiikin kreikassa Pyrrhonin näkemys, jossa olennaisena oli ajatus siitä että mielenrauha saavutetaan tietämättömyyden tunnustamisen kautta. Tätä kautta skeptikot kumosivat väitteitä tiedosta.
1: Antiikin skeptikot olivat "antiepistemologisia", he kiistivät tiedon olemassaolon. Nykyajan skeptikot taas korostavat tietoa. He luottavat tietoon ja kannattavat vain asioita joista tidetään. Nykyajan skeptikot näyttäytyvät "antiikin skeptisiltä" kenties vain siksi, että moni asia joka ei ole tietoa, kuten pseudotieteet, väittää olevansa sellaista.
Antiikin skeptikot epäilivät kaikkea. He yrittivät olla sitoutumatta mihinkään tietoon. Ja tätä kautta he katsoivat saavansa hetkittäin mielenrauhaa. Tämä linja on nähtävissä eräällä tavalla modernimpana aikana vaikkapa Camuksen absurdiutta korostavassa filosofiassa.
Myös uskoon liitetään epäily. Aivan kuten blogiini kommentoija viittasi. Tätä kautta päästään eksistentialismiin. Ja siinäkin mielenterveydelliset seikat ovat mukana. Esimerkiksi Kierkegaard korosti että kristitty ei ole saanut todisteita. Siksi tarvitaan uskoa. Kierkegaard korosti tässä uskon hyppyä, jossa ihminen saavuttaa hyvää elämää sitoutumalla ja uskaltamalla loikata tuntemattomaan. Ei ole kovin vaikeaa huomata, että Kierkegaard heijastelee tässä mystiikan perinteestä tuttuja ajatuskuvioita. Jumala on mysteeri, jota voi yrittää lähestyä ja johon ihminen voi sitoutua.
Suhtautuminen muuttuu totaalisti. Jos jostain asiasta ei ole tietoa, syntyy epäilyä. Se on kenties tunteena yksi ja sama, mutta siihen voidaan suhtautua kahdella tavalla : Ottaa se transsendenttina, jolloin siihen sitoudutaan ja otetaan vakavasti. Tai ottaa se absurdina jolloin sitä ei oteta niin vakavasti
1: Tästä kirjoitin aikanani, kun leikin gnosis -sanan roolilla ja liitin sen agnostismiin. : Suhtautuminen epäilyyn siten että sen ottaa absurdina tai epäillen on itse asiassa täysin päinvastainen kuin uskovaisen tapa suhtautua asiaan.
Uskovaa ei epäilyn vuoksi voi kovin sujuvasti sitoa antiikin skeptikoksi. Antiikin skeptikot kun eivät halunneet sitoutua vaan yrittivät pysyä erossa. Antiikin skeptikko olisi tehnyt opillisen virheen jos hän olisi tehnyt uskon hypyn, sillä tästä ei seurauksena ole vapautumista käsityksistä, vaan yhteen käsitykseen itsensä kahlitsemisesta. Asenne tilanteeseen on olennaisesti päinvastainen.
Otsikko on tarkoituksella provokatiivinen. Jos usko olisi epäilyä, uskovan se olisi helppo tunnustaa. Mystikko syventyy uskoon, joten hän syventyy epätietoon ja epäilyyn totaalisesti. Jos tälläistä ehdottaa uskovainen loukkaantuu. Syy on siinä että paradoksaalisesti vaikka väitteni pitää paikkaansa, se ei kuitenkaan yhtään pidä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti