"Science Daily" julkisti tiedon, jonka mukaan uskonnon jättäminen johtaa helposti sairastumiseen. Christopher Scheitle kertookin että aikaisemminkin on saatu tuloksia joiden mukaan uskontoon liittyy terveys. Tutkimus oli haastattelututkimus. Siitä selvisi että etenkin tiukoista uskonnoista eronneiden terveydentilan kokemus huononi huomattavasti. Sen sijaan ne, jotka oli kasvatettu lapsesta uskontoon kokivat itsensä terveiksi.
Tästä on tietysti helppo lähteä ajattelemaan että uskonto tekee terveeksi, joka viittaisi kenties yliluonnolliseen paranemiseen. Scheitlekin uskoo ennen kaikkea uskonnon sosiaaliseen voimaan. Kuitenkin takana on monia muita elementtejä: Niitä tulee esiin Science Dailyn uutisen lisäksi myös John Pieretiltä.
1: Uskonnot kannustavat positiiviseen ajatteluun. Optimismi taas vaikuttaa terveyteen.
2: Uskonnoilla on usein erilaisia epäterveellisten tapojen kieltoja. Kuten esimerkiksi alkoholin juomiseen tai huumeisiin liittyviä rajoitteita. Tätä kautta uskonnon ohjeet ajavat terveeseen elämään ilman yliluonnollista apua.
Yllä olevat ovat tietysti sellaisia että ne tavallaan antavat tukea uskonnollisuudelle. Vaikka niiden tarinat eivät olisi totta, niiden seuraaminen johtaa terveempään elämään.
Kuitenkin syitä voi olla muitakin:
1: Ryhmästä luopuminen itsessään aikaansaa stressiä. Ryhmästä, etenkin tiukasta uskonnollisesta ryhmästä, ei usein lähdetä "ainoastaan". Vaan niissä on usein esimerkiksi sosiaalisia rajoitteita. Perhe joka uskoo "tiukkaan uskontoon" ei tue tai kohtaaminen on uskonnon normeissa rajoitettua - ellei peräti kiellettyä. Ja vaikka ei olisikaan, on heidän kohtaamisensa helposti vaikeaa. Kun ihminen vaihtaa uskoa, on tämä kenties yksinäänkin stressin paikka. Maailamankuva muuttuu radikaalisti. Mutta lisäksi siinä tulee helposti sosiaalisen hylkäämisen kokemuksia. Tästä elävänä esimerkkinä olkoot kreationistien museon erikoiset rajoitteet ja kävijöiden vakaumuksen valvonta ja vääräuskoisten kohtelu. Niiden kanssa entinen uskova kokee vaikeuksia - koska osaa samastua kreationisteihin tuntevina elävinä ihmisinä joiden kohtelu satuttaa.
2: Uskonnot odottavat usein jotain. Etenkin "tiukoissa uskonnoissa" ei vain olla jäsenenä, vaan jäsenen on todistettava paikkansa. Esimerkiksi sosiaalinen status romahtaa ilman kaduilla julistamista. Tätä kautta sairaat ihmiset jättävät helpommin yhteisön, koska kokevat huonoa kanssakäymistä.
3: Uskonto myös jätetään helposti jonkun kriisin vuoksi. Tätä kautta he helposti epäilevät Jumalaa ja pettyvät. Stressi lisää sairauksia itsessään - ja voipa se sairastuminen itse olla se stressi jonka vuoksi usko joutuu ahtaalle.
Toisaalta kokemuksesta puhuminen on astetta eri asia kuin aito terveys. Kenties uskova kokee optimistisuutensa vuoksi itsensä terveemmäksi kuin on. Tai sitten hän kokee peräti vastuuta korostaa terveyttään, koska se kertoo Jumalallisesta suojelusta.
Tokihan uskonnollisuuden vaikutukset esimerkiksi Mohrin havainnot psykoottisten potilaiden mielenterveyden kohenemiseen ovat mielenkiintoisia. Mohrhan huomasi että eiuskonnolliset deluusiot paranevat helpommin kuin uskonnolliset. Osittain syynä on se, että potilaat konsultoivat pappiaan, joka kertoo että tälläinen eiuskonnollinen harha on mielenterveyden häiriö. Uskonnolliset deluusiot taas voidaan nähdä jopa ilmestyksinä. Toisaalta havaittiin että uskonnollisia harhoja kokevat ovat vähemmän sosiaalisia uskossaan. Osittain siksi että he eivät tarvitse "konsulttiapua suoran linjansa takia" ja osittain siksi että uskonveljet ja -sisaret vierastavat heitä.
Näin uskonto itse asiassa auttaa joitakin ja vaikeuttaa tilannetta toisilla. Tämänlaisessa tilanteessa on vaikeaa sanoa onko uskonto hyvä vai huono asia. Samaan asiaan kun johtaa montakin syytä samanaikaisesti. Ja osa niistä ovat positiivisia ja osa negatiivisia. Uskonto ei siis ole läpeensä hyvä mutta ei läpeensä huonokaan asia. Tämänlaisissa asioissa on luultavasti mahdollista myös hieman poimia rusinoita pullasta, joka on tietysti uskonnoille etu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti