Tämä blogaus on jatkomietintö aikaisempaan. Ja tämän aikaisemman osaaminen "kunnolla" on minimivaatimuksena tämänasian ymmärtämiseen kunnolla. Sen osaamattomuus johtaa väistämättä siihen että tämä menee "yli hilseen".
Quinesta kerrotaan tarinaa jonka mukaan hän poisti näppäimistöstään kysymysmerkin ja vaihtoi tilalle eksistentiaalikvanttorin. Tarina on kenties legendaa, mutta se kuitenkin sopii melkoisen hyvin hänen filosofiaansa. Quinen ajattelussa oli takana se, että hän nojasi vanhaan ajatukseen viisaudesta ja perusteluista ; Tämä ajatus on helposti ymmärrettävissä jos verrataan arvaamisen ja tietämisen erosta. Arvaaminen voi olla oikeassa, mutta se ei ole tietoa. Tieto taas on useammin oikeassa kuin arvaus.
Tiedosta ja saivartelusta.
Yritän valaista tätä ottamalla esimerkiksi Monty Hallin ongelman. Tässä ensin valitaan kolmesta ovesta yksi. Tiedetään että yhden takana on palkinto. Kun ovi arvotaan, ei ole tietoa mikä on oikea. Näin ollen kyseessä on puhdas arpapeli. Tämän valinnan jälkeen avataan yksi tyhjä ovi. Jos pelaaja on valinnut tyhjän oven, tätä tyhjää ei valita. Tämä johtaa siihen että pelaajan kannattaa vaihtaa ovi. Vaihtaminen kasvattaa voittotodennäköisyyksiä. Harva kuitenkaan tekee tätä, koska ajatus siitä että on valinnut ensin tuurilla voitto -oven ja sitten valikoi tyhjän on liian inhottava. Näin toimiva ihminen on tyhmä. Hän luottaa arvaukseen tiedon sijaan. Toinenkin oven valinta on arvaus, mutta vähemmän arvaus kuin ensimmäisen oven valinta. Välioven avaaminen vähentää informaatiotyhjiötä. Tilastomatematiikan avulla tilanteeseen saadaan viisautta.
1: Joskus kuitenkin käy juuri niin kuin arvaaja pelkää. 1/3 tapauksissa hän on osunut oikeaan oveen ensimmäisellä arvauksella. Tämä tarkoittaa sitä että viisaus ja totuus eivät ole identtiset. Joskus ollaan oikeassa todennäköisyyksistä huolimatta, eikä niiden ansiosta. Viisaus onkin siinä että vaihtamalla voittaa paljon useammin kuin sillä että ei vaihda. (Ja LOTTO on tyhmyysverotusta ihmisille jotka ovat huonoja matematiikassa.) Jos voittaminen kiinnostaa, eikä ole pääsyä absoluuttiseen ja varmaan tietoon siitä mitä ovien takana todella on, on useammin kannattavampaa vaihtaa ovea kuin pitää ensin valitsemansa.
Tiedon ulkopuolella on saivartelua. Saivartelua on Quinelaisessa mielessä kahdenlaista. Joko se on epätäsmällistä, eli se mahdollistaa liian paljon asioita. Tämä "liian paljon" taas on eksakti : Se on sidottu kilpailevien ja havaintoihin sopivien teorioiden täsmällisyyteen sidottu.) Toinen mahdollisuus saivarteluun on se, että se on tarkka mutta sen rakentaminen ei perustu tietoon. : Jos vaikka väitän että Avaruudesta saapuu sädeasemuukalaisia Helsingin keskustaan 15.3.3010, on väitteeni ja ajankohtani tarkka mutta se on silti arvaus, ei tietoa ja enemmän kuvitteellinen "voi olla" -saivartelu kuin mitään jota tarvitsisi ottaa vakavasti.
Verkosto ilman markkinointia.
Quinen mukaan perustelut sidottiin toisiinsa, teoria ei ole yksin vaan ne muodostavat yhdessä verkon. Ongelmatilanteissa korjattiin "laiskimman mukaan" : Teoria jota käytetään ja tarvitaan muissa tieteissä ovat keskeisiä. Siksi esimerkiksi aineen ja energian säilymislaki ovat hyvin voimakkaita teorioita: Niitä tarvitaan hyvin monessa toisessa teoriassa ja niille on myös valtavasti evidenssiä. Sen sijaan vaikkapa avaruusolentojen ohjelmointikykyä ja teknistä taitoa jota toki voidaan sovittaa moneen teoriaan pikemminkin antaa painoarvoa näille lainaamilleen tahoille (jos otat tämän vakavasti on sinun luotettava näihinkin), mutta se ei itse vahvistu tässä projektissa ellei se onnistu tekemään tilannetta niin, että avaruusolentonäkemyksestä luopuminen pakottaisi jotenkin muuttamaan tai luopumaan näistä keskeisistä teorioista. Silloin avaruusolentonäkemys muuttuisi hyvinkin vahvaksi.
Tilanne elää koko ajan, tiedot muuttuvat ja muuttavat asioita. Verkko täsmentyy. Ja jokainen solmu ollaan valmis avaamaan ja sitomaan muualle ja toisin. Mutta koko verkkoa ei olla valmiita purkamaan kerralla.
Askel "usein epämiellyttäviin huomioihin"
Quinen verkosto ei ole skientismiä tai luonnontiedettä. Quinen kanssa verkostoja miettinyt Duhem sen sijaan kannattaa tälläistä luonnontieteiden verkostoitumista. Quinelle filosofia ja tiede kuitenkin elävät samassa jatkumossa : Tieteen perustelut elävät filosofian mukaan ja filosofia lainaa tieteen löydöksiä.
Quinella verkko ei rajoitu vain luonnontieteisiin. Se pitää sisällään hyvin laajan alueen. Oikeastaan Quinen verkko käsittelee "tieteen sijasta tietämistä".
Näin ollen tilanteessa jossa tutkitaan vaikkapa kvarkkeja on mukana esimerkiksi matemaattisia korrelaatioiden ja todennäköisyyksien käsitteitä. Koska Quine kieltää dogmaattisen ensimmäisen filosofian, niitäkin ollaan valmiita modifioimaan tilanteeseen sopivampaan muotoon. Jos todennäköisyyden aksioomat vaihtamalal korjataan riittävästi vikoja, on nämä aksioomat vaihdettava.
Tämä huomio on olennainen. Olen vuosien varrella huomannut että uskovaiset hyväksyvät Quinen ajattelun mielellään ja ymmärtävät ja pitävät perusteluista silloin kun aiheena on luonnontieteet. Sillä tässä luonnontieteen lähestymistavassa myös luonnontieteeseen itseensä suhtaudutaan kriittisesti. Verkossahan ei ole kiinteää kohtaa, jota ei voisi kritisoida ja josta ei voisi luopua. Näin korostuu mahdollisuus erehtymiseen.
Yleensä ottaen he kuitenkin muuttuvat kovin vastahankaisiksi välittömästi kun päättelyä sovelletaan heidän omaankin näkemykseensä. Quinen näkemyshän oli se, että verkostoitumisajattelu koskee "kaikkea viisautta". Ihmisellä ei ole hallussaan mitään ensimmäistä filosofiaa joka antaisi ulkopuolisen näkökulman.
On itse asiassa vaikeaa keksiä miten esimerkiksi Raamattu ei välttämättä kohtaisi Quinelaista mietintää:
1: Sillä luottaessan Raamattuun ihminen uskoo jotakuta joka on väittänyt saaneensa sen Jumalallisessa inspiraatiossa. Näkemys on yhtä luotettava kuin tämä ihminen: Onko hän valehdellut tai erehtynyt. Ihmiset voivat tehdä molempia. Tätä kautta asia tulee tutkimuksen piiriin jotta se voidaan varmistaa.
2: Kenties hänellä on asiasta omiakin kokemuksia ja hän luottaa näihin. Valitettavasti tämä kokemusmaailmatapa sitoutuu havaintomaailmaan. Tällöin se olisi tuotava osaksi muuta näkemysverkkoa jolloin sitä käsitellään yhtä kriittisesti kuin niitäkin.
Tiedeverkon kokonaisuudessa Jumala on kenties sovitettu moniin luonnontieteellisiin näkemyksiin ja filosofisiin mietintöihin, mutta yhtään näistä luonnontieteen näkemyksistä ei ole sidottu Jumalaan: Eli Jumalasta luopuminen ei pakota luopumaan näistä teorioista. Tätä kautta Quinen vastaus siihen kumpaa pitää ehdottomasti epäillä enemmän, on varsin yksiselitteinen.
1: Toki kristitty voi yrittää puolustautua ja rakentaa omanlaisensa verkon. Mutta tällöin hän ei voi luottaa esimerkiksi luonnontieteisiin. Koska jos hän siirtää luonnontieteen verkosta palan omaansa, luonnontieteen näkemys vääristyi eikä pitänyt paikkaansa samalla tavalla. Quinen tilannehan mahdollisti erilaiset verkot, mutta ei vaihtokauppaa niiden kesken.
2: Jumalan kannalta tilanne on se, että siihen uskominen ei välttämättä haittaa tutkimustyötä. Ja sen irtikitkemiseen ei tarvitse nähdä erityistä vaivaa, koska Jumalateorian poistaminen ei käytännössä vaikuta luonnontieteen kaavoihin mitenkään. Näin Jumalan poistolla ei korjattaisi mitään ongelma- tai virhetilannettakaan. Siksi tämä ratkaisu ei olisi vastaus mihnkään konkreettiseen ongelmaan. Mutta toisaalta Jumalallakaan ei samaa kautta tehdä tieteessä oikeastaan yhtään mitään eikä "siihen liittyvien muuttujien vääntäminen kaavoihin" tai muunlainen Jumalan huomioon ottaminen tutkimustulosten analyysissä ole perusteltua. Näin ollen kristitty voi varsin hyvin tehdä tiedettä. Mutta hän ei tee sitä uskonsa seurauksena vaan siitä huolimatta. Usko ei ole osana tieteentekoverkkoa ; Newtonin fysiikan kaavoissa ei ole mukana mitään "teologista muuttujaa". Uskova tekee tiedettä, usko ei.
Toinen vaihtoehto olisi tunnustaa että Raamattuun luottaminen on saivartelua.
Uskovaisten vastahankaisuus kertoo yhdestä ja vain yhdestä asiasta. Nämä yksilöt ovat halukkaampia epäilemään enemmän tiedettä kuin omaa uskoaan.
Uskonpuolustusstrategioita.
Uskovaiset nostavat esiin ajatuksen siitä että tieteellä on vielä paljon löydettävää. Tämä teema on yleinen ja itse asiassa se on tärkeä. Jos tieteellä on paljon potentiaalia se tarkoittaa sitä että se on hedelmällinen tutkimusohjelma. Tätä kautta tiede ei suinkaan ole menestyksensä loppupuolella vaan pikemminkin alussa. Tiedeverkko ei ole lopullisen varmaa ja muuttumatonta tietoa.
Tämä mietintä lakkaa kun mietitään mitä ovat tulevaisuuden teoriat? Emme me tiedä niitä vielä. Emme tiedä mitkä menestyvät tulevaisuudessa. Tätä kautta takana on ajatus siitä että tiede voi tulevaisuudessa vaikkapa löytää Jumalan. Usein tässä on vertausajattelu, jossa ajatellaa että jokainen tehty tieteellinen löytö on transsendentin muuttumista tiedoksi. Näin Jumalakin voi tulla lähemmäs. Näin toimivakin itse asiassa korvaa kysymysmerkin eksistentiaalikvanttorilla, mutta tekee sen liian aikaisin. Sillä mikä tahansa teoretisointi ei ole tullut tiedoksi. Tulevaisuudessa tehtävien löytöjen arvailu ei ole tietoa vaan saivartelua.
Tätä kautta saadaan mukaan hypoteesinmuodostus. Quinen näkemys korostaa pikemminkin tunnettuun kuin uuteen. Siksi olen katsonut hyväksi lainata Imre Lakatosta, joka sopii enemmän tieteensosiologian puolelle. Hän on nimittäin huomannut hyvin Quinen verkkoon sopivasti että näkemykset keräävät protective beltiä. Eli teoria ei kumoudu vastaesimerkkiin vaan kestää huvinkin radikaalin määrän virheitä. Sen korvaa tutkimusohjelma joka selittää sen minkä vanha teoria ja joka selittää vähintään osan vanhan teorian protective beltistä. Molemmat kohdat sopivat erittäin hyvin Quinen näkemykseen. Hypoteesinmuodostuksen roolihan on se, että se on saivartelua jonka kautta on potentiaali muuttua tiedoksi. Tämä ei tapahdu keksimällä hypoteesi vaan vahvistamalla sitä niin että se on sidottu osaksi verkkoa.
Etsiminen ja löytäminen ovat kaksi eri asiaa.
Hypoteesinmuodostusnäkökulmakaan ei siksi muuta Jumalaa joksikin jolla olisi rationaalista viisauden painoarvoa tänä päivänä. Quine sanoo heille rohkaisevasti "kenties, mutta menkää ja tehkää tulosta ensin. Sitten kun sinulla on näyttää tulosta, voidaan jutella lisää." Uskova voi itkeä työn tekemisestä ja todisteiden vaatimisesta, mutta heille Quine muistuttaa siitä että "hehän pitävät Jumalaa niin tärkeänä asiana, että kai he ovat valmiita sen viisaudeksi tekemisen eteen näkemään vaivaakin."
Eniten minua kuitenkin ihmetyttää juuri se, että ihmiset ovat valmiita helpommin epäilemään luonnontieteitä kuin Jumalaa. Kai tämä on sitten sitä uskoa. Kuten "Raamatussakin" sanotaan "Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti." (1.Kor.2:14 ) ja "Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa"" (1.Kor. 3:19-20)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti