Naisliikkeeseen on usein - etenkin miehisyyttään korostavien sovinistimiesten parissa - suhtauduttu siten että feministit haluaisivat tehdä miehistä naisia. Esimerkiksi huumorissa naisliikettä ei nähdä useinkaan stereotypioiden poistajana siten että mies pakotetaan naiseksi. Feministi siis ajaisi naisellisia stereotyyppisiä arvoja kaikille. Näin mies on voitu vaikkapa laittaa koruompelemaan.Komiikka on kovaa.
Tämä heijastuu erityisesti massaviihteeseen. Heimo Lepikkö kertoo hieman tähän liittyen "Aku Ankan sunnuntaisarjat 2" -sarjakuvakoosteessa, jossa on Aku Ankka -strippejä vuosien 1940-1941 -väliltä. Lepikon kirjoittama esittelyteksti kertoo : "Aku Ankan sunnuntaisarjaan Iines ilmestyi 15. 12.1940. Siitä lähtien Aku on nähnyt paljon vaivaa koettaessaan toteuttaa vaativan ankkaneidon jokaisen toiveen. Iines Ankasta tuli vakiohahmo Aku -strippeihin vaikkakin Bob Karpin näkemys tästä on melko ahdas ja yksipuolinen. - Iines tuntuu piittaavan vain ulkonäöstään ja oman tahtonsa läpisaamisesta."
Tälläisissä stereotypioissa nainen on hyökkäävä. Mies ahdistetaan naiseudelle, ja nainen pitää stereotyyppisen naiskuvansa. Toinen yleinen versio on tietysti esittää nainen miehenä. Tässäkin stereotypioita ei murreta, vaan niitä vain siirretään. Tämä tietysti eroaa feminismin tavoitteista, joka pyrkii emansipaatioon, vapauteen. Sen tarkoituksena on filosofisella ideaalitasollaan lisätä vaihtoehtoja, eikä vähentää niitä. Erityisen mutkikkaaksi tilanne muuttuu kun tilanteesta tulee parisuhde.
Rossen, Sillantauksen ja Gyllingin "Naisen kanssa" -sarjakuvakin eräällä tavalla elää sukupuolten stereotypioista. Se on kuitenkin "moderni stereotypia", sillä kliseet ovat erilaisia.
Esimerkiksi internetissäkin luettavissa oleva osa kertoo miten nainen voisi elää ilman parisuhdetta, mutta ilman parisuhdetta elävä mies elää elämää jossa kaapissa on lehtiä jossa on naisten kuvia. Siksi nainen valitsee parisuhteen vapaaehtoisesti, mutta mies ei voi olla valitsematta jotain naista. "miehen on ymmärrettävä että hänellä on vain valintaa edeltävä tila ja valinnan jälkeinen tila. Vapautta hänellä ei ole koskaan." Kaikki tuntevat sarjakuvassa olevan "roolituksen".
Se on kuitenkin mainio sarjakuva. Yhdessä osassa kerrotaan miten mies luulee olevansa yksilö suhteessa naiseen, jolloin he yhdessä yksilöinä keskustelevat ja harrastavat seksiä. Naiselle he ovat kuitenkin yksikkö, parisuhde, joka on suhteessa toisiin parisuhteisiin. Näin parisuhteita vertaillaan. Ja oma asema vakiintuneena vakiinnutetaan kehottamalla mielenkiintoisia ja vapaita naisia vakiintumaan. Vieraiden lähdettyä mies ja nainen ovat suhteessa toisiinsa ja voivat keskustella ja harrastaa seksiä.
1: Tähän paritusintoon on tarjolla yleensä kolme pikaselitystä [lisää vain vesi.] (1) Temppu on oman tyytyväisyyden osoittaminen, jolloin oma elämä näytetään ihanteellisena, joka on julkisuuskuvan kehittämistä. Status nousee. (2) Kiinnostavat vapaat naiset ovat uhka, oma mies voi vaikka hypähtää. (3) Parisuhteeseen vakiintuminen itse asiassa vähentää satunnaisuudesta johtuvia romansseja ja ihastuksen kiiltokin vaimenee. Tätä kautta nainen saa romanttisia purskahduksia elämäänsä muiden elämien kautta.
Tässä mies ei kuitenkaan ole suoraa alisteinen. Naisen kanssa -sarjakuvassa mies ei ole perheen pää ja nainen on se, joka sitä päätä kääntää. Mutta mies kykenee selviämään tässä maailmassa varsin hyvin.
Tämä ollaan perusteltu paremmin kuin minä osaisin.
Markku Siivola onkin kirjoittanut "Naisen kanssa - parisuhteen käyttöohje" -arvosteluunsa seuraavasti em. sarjakuvan ihmiskuvasta : "Heidän miestyyppinsä on hieman veltostunut ja kaljuuntunut köntys, joka hönttiytensä ohella on mitä ovelin naismanipulaattori, joka lempeiden petostensa kautta antaa naisen elää omassa maailmassaan - ja miksei antaisi, sillä viimeisellä sivulla paljastavat tekijät sen päämäärän, mihin tämä ihastuttava naistenkäsittelyopas tähtää: "Se on itse elämän tarkoitus, ja sen näette vasemmanpuoleisella sivulla", jossa on kuvattu mies ja nainen kahden lapsensa kanssa lämpimän rakkauden ilmapiirissä."
Maailma on koomisempi.
Pintapuolisesti tämä viihteen tekemä stereotypisointi on itse asiassa juuri se "jotain", jota vastaan naisliike on taistellut. Nimen omaan sukupuoliroolien murtamista on ajettu kovasti. Queer -näkökulma on itse asiassa tämän pyrinnön eräänlainen huipentuma. Kenties siksi siinä on poliittinen maku ja sitä käytetään keskusteluissa usein nimen omaan poliittisesti.
Kuitenkin tämä roolien murtaminen on ollut vaikeaa. Syynä ei ole pelkkä vastarinta, vaan itse asiassa se tulee tunnistamisen vaikeudesta. Ihmisillä on sellainen taito kuin valehtelu. Siinä missä painovoima laskee jokaisen hiuksen päässämme, eikä sitä voi huijata, ihmistieteissä mittaustulos varioi.
Roolien suhde on ollut vähän sama kuin burqan käyttö islaminuskossa ja siihen liittyvässä keskustelussa. Islamimaista tuleva nainen voi vedota pukeutumisenvapauteensa ja pitää kaapua korostaen omaa itseään, alkuperäänsä ja muuta. Näin kaapu onkin samanlainen symboli ja heimotunnus kuin punkkarin niittiranneke. Tätä mieltä on ainakin suomalainen musliminainen. Hän esittää että: "USA:n hyökättyä ja syrjäytettyä Taleban-hallinnon, burqien myynti Afganistanissa kasvoi 70%. Arveltu syy tälle on, että osa Afganistanilaisnaisista halusi näyttää, että he oikeasti tahtovat pitää burqaa!" Hän jopa esittää miten kahlitseva perinteisen naisen rooli voi olla - ja perustelu perustuu feministien suosimaan esineellistämiseen. Paljastelija sanoo että "Tästä lähtee nyt laatutavaraa, korvausvaatimuksena timanttisormus, omakotitalo ja rantatontti kesämöikkeineen."
Mutta tulkinnat vaihtelevat. Kysymys on luottamuksesta: Joku voi uskoa naisen sanat ja toinen on kyynisempi ;Jos nainen sanoo että haluaa pukeutua tietyllä tavalla, voi ollakin niin että kotona on ankara mies joka tuomitsee pitämään tälläistä peittävää vaatekahletta ja vastaamaan kiltisti "vapaasti haluan pitää" jos journalisti utelee vähänkin siihen suuntaan "että omasta tahdostako pidät", ja piestä naisen jälkikäteen jos ohjetta ei seurata. Tämä on tietysti pelkona. Ja tulkinnat värittyvät helposti ennakkokäsitysten mukaisiksi.
Feminismikin on alkanut ikään kuin "varmistelemaan" tässä kohden. Eli se haluaa varmistaa että vapaus on aitoa. Tämä varmistelu näkyy esimerkiksi siinä että tasa -arvoisuutta tarkistetaan sukupuolijakaumia katsoen. Hankamäki saa tietysti tästä huvia kun matematiikankirjojen pojat ovat liikunnallisia ja yliedustettuja. Enkä minäkään näe väistämätöntä syy-yhteyttä. Toki ymmärrän että se voi olla vihje epätasa -arvosta. Se on kuitenkin ainakin minun silmissä enemmän aihetodiste kuin todiste.
Tästä varmistelusta seuraa että jokainen burqa on likimain sama kuin kahle. Vapaus varmistuu kun sellaista ei ole. Vapauden lisäämisen tavoite johtaa tätä kautta vaihtoehdon karsintaan. [Ironista. Maailma on sellainen]
Tällöin on hyvä huomata että stereotypian tarkka negaatio on sekin aivan yhtä dogmaattinen. Ja tästä voi tulla uusi kahle. Loputuloksena on esimerkiksi "feminististä sarjakuvaa" joka olisi sovinistinen sarjakuva jos sukupuoliroolit olisi toisin päin ja tyypeillä erilaiset kampaukset. Tälläistä löytää myös internetistä, kuten näyttää (sinällään mainio) "Rakkaat siskot" -sarjakuvastrippi.
Konservatiivien uusi vapaa nainen.
"City" -lehdessä oli juttu "Nuoret konservatiivit" Siinä tuotiin uusi tapa olla feministi. Terhi-Anna Wilskaan viitaten siinä sanotaan että uudessa feminismissä korostuu shoppailu. "Keskiluokkaiset naiset kokevat shoppailun emansipatorisena" koska "Shoppailu on hömpötystä, jota ei enää tarvitse hävetä. Näiden nuorten naisten äidit häpesivät." Vanha tasa -arvoideaali kun vaati tietynlaista naiseutta. Muuten näytti orjalta. Ja tämä oli huonoa naiseutta. Tätä kautta syntyi paine olla tietynlainen. Tästä vapautuminen voi todellakin tapahtua ostelemalla. Perinteinen naisen rooli on vapautuminen uusista kahlehtivista naisrooleista.
Toki tästä voi syntyä sellainenkin olo, jonka nimimerkki "liberaalikonservatiivi" tuo esiin kyseisen City -artikkelin kommenttiruudussa: "Tukansuoristajapimatsun mielestä pinta on ulkoista ja on kiva, kun miehet ovat hieman naisia vahvempia fyysisesti. Töissäkäynti on ilmeisesti vienyt häneltä siivun opintotuesta. Hänen shoppailuaan ja ulkomaanmatkailuaan häiritsee se, että alkoholistit ja työttömät saavat "kovia tukia"." Ja varmasti tälle ololle on jotain pohjaa. Se on sukua sille epäilylle jossa muslimin burqa nähdään sovinismin ilmentymänä. Jaan tämän epäilyn osittain, etenkin ulkomaiden kohdalla jossa naisella ei ole valinnanvapautta pukeutuuko burqaan vai ei. Länsimaissa tilanne voi olla erilainen.
On kuitenkin hyvä muistaa että omakotitalo, kaksi autoa, mies ja koira ei ole välttämättä mikään kahle. Matkustelu ja muu pinnallisuus on kenties tuhlailevaa ja pinnallista, mutta tosiasia on että raha yleensä ottaen lisää vapauksia. Kaupallisuus ja vapaus eivät ole toistensa poissulkevia. Olennaista on sen valinnan ja vapaan tahdon rooli tässä kohden.
Ja parisuhteessakin voi olla vapaa sortumatta syrjähyppyihin. Se on se ironinen juttu, jonka minä olen oppinut. Se pohjautuu siihen että tavallaan valitsee joka päivä. Valinta on vain joka päivä sama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti