Ala -asteella opettajani Heli Alaja oli hurskas kristitty. Hän kertoi mielellään tarinoita, joiden koki olevan vakuuttavia ja kristittynä pitäviä. Eräs niistä käsitteli Pontius Pilatusta. Pilatus oli kuulemma saanut rangaistuksen sillä että hän oli vanhana sairastunut ja kuollut tähän. Jo tuolloin, ala -asteaikoina jolloin olin ensi sijassa hömelö, ihmettelin että eikö tälläinen samanlainen rangaistus osu meidän kaikkien kohdalle - paitsi jos satumme kuolemaan nuorena joka sekin tuntuu kiroukselta.Tämänlaiset tarinat ovat kuitenkin tärkeitä. Robert Ellwoodin "Tales of Darkness: The Mythology of Evil" käsittelee eri kulttuurien myyttejä pahuuden synnystä. Koska maailmassa kaikki ei mene nappiin, on tätä epäonnistumistakin jotenkin järkeistettävä. Ellwoodin mukaan pahuuteen liittyy aina defilement, pilaantuminen. Pahuus kontaminoi jollakin tavalla : rikokset, synninteot ja muu epäpuhtaus tarttuu, pahuuden mukana ihminen tai joskus joka ympäristö saastuvat. Tästä seuraa kirous, pahat teot kostautuvat. Ellwoodin mukaan tällä ylläpidetään yhteishenkeä, estetään lipsumiset ja erottaudutaan muista. Myytti siis lisää sisäpiirin kaveruutta ja samalla lisää vihaa muita ja erilaisia kohtaan.
Vastaava ajatus löytyy Girardilta, jolle uskonnoissa tabujen rikkomista seuraa kirous.
Alajan tarina kertoo siitä että tälläiset myytit ovat osana kristinuskoakin. Monestihan kristinuskoon liitetään ensi sijassa positiivisia asioita, kuten rakkautta ja pelastusta. Mutta vähintään toinen mokoma, se liturgioissa unohdettu mutta käytännön elämän myyteissä voimakkaasti toimiva, puoli liittyy kostoon ja kiroukseen.
Viime aikoina tämä kirousaihe on vellonut vahvasti. Syynä on maineikkaan aktiivi -ateistin, Christopher Hitchensin, syöpä. Juuri tämä syöpätyyppi on ollut Hitchensin suvussa : Hänen isänsä itse asiassa sairasti sellaista. Asiaa ei auta se, että Hitchens on ollut ahkera tupakoija. Esimerkiksi George Berkin näkee syövän takana Jumalan halun kiinnittää Hitchensin huomion jotta tämä voisi tehdä parannuksen. Osa on ollut astetta aggressiivisempia. Ed Brayton näyttää uskovaisen reagoinnin jossa uskovainen näkee syövän suorana rangaistuksena ja kostona "Atheists like to ignore FACTS. They like to act like everything is a "coincidence". Really? It's just a "coincidence" [that] out of any part of his body, Christopher Hitchens got cancer in the one part of his body he used for blasphemy? Yea, keep believing that Atheists. He's going to writhe in agony and pain and wither away to nothing and then die a horrible agonizing death, and THEN comes the real fun, when he's sent to HELLFIRE forever to be tortured and set afire." Sanavalinnat kertovat miten uskovainen riemuitsee tästä oikeudenmukaisuudesta. Hitchens toki vastaa tähän tekstiin muistuttaen että Jumala tuntuu antavan aina niitä todennäköisiä kostoja. Jumala ei sen sijaan ammu salamalla päähän tai muuta epätodennäköistä.
Toki uskovaiset liittävät näitä tarinoita itseensäkin. Esimerkiksi Phillip Johnson sai vanhalla iällä, vuonna 2001, aivohalvauksen. Hän lopetti aktiivisen Intelligent Designin puolestapuhumisen tämän vuoksi. Johnson itse näki tämän muistutukseksi hänen ylpeydestään. Hän oli unohtanut perheensä ja uskonnollisen hartauselämän kun oli miettinyt miten voisi ovelasti päihittää evoluutikot. Ja sai tässä prosessissa "kasvanutta egoa". Denver Seminaryssä on artikkeli aiheesta, ja se sanoo asian kauniisti: "The stroke made him realize that much of his "fun" in intelligent design argument and ID leadership had not been about anything more than his personal pride, the pleasure of the battle and the devastating rhetorical moves he was able to make in besting his opponents. With the help of his church and his wife Kathie, Johnson realized that the stroke he suffered was a gift from God. Jesus was calling him to a closer walk by shaking the false foundation he had built upon his own intellect and cleverness. His stroke put the permanence of his dependably superior intellectual gifts in jeopardy."
Tarinat kostosta ovat siksi mukana myös kristittyjen elämässä. Tosin olen melko varma että esimerkiksi suomalaisen evankelistan, Keijo Ahorinnan, aivohalvaus ja aivovamma, jonka jälkeen elämisestä hän kertoo eläväisesti kirjassa "Vihan evankeliumi", saa osakseen sympaattisempaa keskustelua, jota ei nähdä kostona vääräoppisuudesta. Eikä vihjeenä huonosta teologianteosta tai sävyltään perustelemattoman mutta sitäkin vihjailevamman sosiaalipornon kirjoittamisesta. Jos hän olisi ateisti, joka olisi tehnyt jotain samantapaista kerrottaisiin että takana olisi kosto jostain tämänlaisesta.
Tieteellisesti perusteltujahan kiroustarinat eivät ole. Jotta kosto olisi uskottavaa, ateistien pitäisi sairastua paljon useammin kuin uskovaisten. Kuitenkin uskovaisetkin sairastuvat. Itse asiassa kirouksessa näyttää olevan sama vika kuin Pilatuksen kostotarinassa. Kirous sopii tuskaan, mutta tuska sopii jokaiseen elämään. Tarina on yksinkertaisesti helvetin epäperusteltu, ja se tuntuu vakuuttavalta vain taikauskoisen ajattelun kautta, jossa pitäisi selittää "miksi juuri tämä tietty henkilö voitti lotossa", vaikka se että joku voittaa lotossa on tilastollisuutta ja selittyy juurikin sillä "sattumalla".
Kuva on sisareni Julia Hämäläisen tekemä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti